pp2

Kirkasta verta paperiin pyyhkiessä...siis semmosta paloauton punaista, ei oikeestaan verenväristä. Liekköhän oon crinonea laittaessa haavoittanut värkkini vai miks hitossa tota verta tulee.

Pp1

Pp1. Mua jännittää miten kaksosten kanssa käy, mut hyvällä tavalla jännää ei semmosta ressi-itkujännitystä. Jokseenkin on semmonen fiilis et asiat menee niinku pitää...en vaan vielä tiiä mihin suuntaan, mut kumpikin vaihtoehto on hyvä ☺

Pp0

Ja vaikka toisin luulin(ja päätin alkukesästä) niin tässä sitä ollaan...aloittamassa kahden viikon piinailua. Kaksoset on kyydissä, 1ja2-luokan alkioita olivat ja kohtu näytti vaataanottavaiselta(miten sen näkee?). Siellä ne nyt ovat...kaksi pientä pistettä(ekan kerran jopa erotin ne ultranruudulta). Tarttukaa nyt kiinni pikkuiset, teitä on monta vuotta odotettu ♥
Ensi viikolla vielä gonapeptyl tueksi ja kahden viikon päästä tuomio. Onneksi seuraaville viikoille on paljon tekemistä niin en hirveesto ehdi piinailee...niinhän ainakin suunnittelen, tuskin onnistuu

kaksi

Kaksi hedelmöittyi, eli huomenna siirretään ne...niihin kahteen meidän tiemme päättyy tavalla tai toisella.

Punktio

Punktio ohi ja kohtuu kivuttomasti selvisin. Kypsiä soluja oli vaan neljä, joten aika pienet on onnistumisen eväät ku meillä se hedelmöittyminen ei meinaa millään onnistua. 1.ivf hoidossa oli kymmenen munasolua, joista puolet icsattiin ja puolet meni "normaalisti", tuloksena 1alkio. 2icsi tuotti 9solua, kaikille icsaus tuloksena 4alkiota...eli tuskin edes sitä kahta alkiota nyt saadaan. Perjantaina siirto, jos siihen päästään :(

Viimeinen ultra

Olihan ne follit vihdoin kasvaneet, 12kpl 15-24mm kokoisia löytyi...eli veikkaisin että noin kuutisen kypsää ja toimivaa sieltä saadaan...jos sitäkään. Mut eipä toi yllätä, liekkö noissa laatukaan parantunut...niiiiiin hiton hitaasti tää on edenny, et ootan vaan et koko roska on ohi ja pääsen elää normaalia elämääni ja kuntoilemaan kunnolla.
Ahdistaa vaan olla hautomo, varsinkin ku tää homma ei kuitenkaan mihinkään johda tai tuota tulosta...hyvä jos ees se yks alkio saadaan aikaseks...koska siis oikeesti mikä tässä nyt niiden laatua parantais ku ei sitä pitkää viljelyäkään saatu... jokseenkin vituttaa et joulu menee pilalle ku pitää surkutella ja parkua negatulosta.
Ärsyttää ku pian ei pääse salille tai jumppailee kunnolla, nyt jo turvottaa ja ahdistaa...vituttaa koko homma ja haaveilen jo joulukinkun kaverina nautittavasta punaviinistä, uudenvuoden kuoharista ja kevään luokkaretkestä baarikierroksineen...ehkä myös kullan kanssa pitkä viikonloppu italiaan ja lisää viinejä (musta siis tulee alkoholisti ensi vuonna...?)

Et tämmösii tänne, keskiviikkona punktio, perjantaina rupu kyytiin ja normaali kahden viikon piinailu. Ensi vuonna en kyllä ajatustakaan  uhraa tälle paskalle vaan jatkan elämääni siitä, mihin se jäi pari viikkoa sitten. Oon taas luovuttanu jo ennen punktiota....toisaalta enpä mä tässä mitään oottanukkaan, ois vaan ehkä kiva ollu nähä se pitkä viljely, et kuoleeko noi alkiot ihan alkuusa...mut kohtuunhan ne viimostaan kuolee. No uutta vuotta kohden, ensi vuosi on mun valmistumisvuosi ja töiden aloitusvuosi ja pääsen suunnittelee milloin sitä muutetaan ulkomaille...

Kohtaamisia

Kävin eilen apteekissa hakemassa loppuhoidon lääkkeet. Olin jo varautunut siihen ettei gonapeptylia löydy samantien vaan se tilataan tai menopuria ei ole tai...tai...mutta en ollut varautunut siihen mitä farmaseutti minulta kysyi kun pakkaili lääkkeitä "monesko hoito teillä on menossa?" Hämmennyin hetkeksi ja sain häkellykseltäni vastattua, että kolmas kierros menossa. Hän kertoi, että heillä oli neljäs siirto tuonut tuloksen...hetken juttelimme, hän kyseli paljon hoidosta ja syistä ja kertoi omia kokemuksiaan(mikä lääkitys, minkälainen hoito jne).
Keskustelusta jäi hyvä mieli, meitä oikeasti on enemmän kuin luulin...ja meissä on myös onnistuneita...ehkä meilläkin on toivoa :)

ultrasta taas

Ultrassa käyty, follit kasvaa hitaaaaaasti ja piikit jatkuu maanantaille, punktio ehkä ke? Pitkää viljelyä ei pystytä siis tekemään, mut kahden alkionsiirrot on meillä jatkossa (jos siis niitä alkioita saadaan enempi kuin yksi).
Follit tasakokoisempia ku aiemmissa hoidoissa, mikä on kuulemma tosi hyvä juttu ku sillon laadunkin pitäis kai olla tasaisempi...oletan et tarkoittietnyt ne on parempia ku aiemmin, eikä sitä et nyt on tasalaatuisesti paskaa. Mut kasvavat hitaaaaaasti...en tiiä onko se hyvä vai huono. Annosta nostettiin taas ja mulla heräs epäilys et onkohan mun munasarjat lopettelemassa toimintaa vai miks nyt noin hidasta on?

hups

Mullahan tota menopur annosta säädettiin...piti ma ja ti isompaa annosta pistää, ke takas vanha annos ja kaveriks orgalutran. No eilen kiltisti piikittelin, löysin jopa kivuttoman kohdan mahamakkaroista. Yöllä sit heräsin ja tajusin et paukutin sen isomman annoksen nahkaani...saa nyt nähä mitä lääkäri asiasta tykkää.
Näin sitoutunut potilas mä oon ^_^

liikunnasta

Kun aiempien hoitojen aikaan en liikkunut näin paljoa niin eipä ollut tarvetta tämmösiä pohtia tai kysellä, mut miten raskasta liikuntaa ootte pystyny harrastaa punktion jälkeen? Ja miten nopeesti ootte takas liikunnan pariin päässy?
Kiertoliikkeitähän tuli jonkin aikaa varoa, mut en oikeesti haluis salillakäyntiä jättää ensi viikolla väliin...
Ja vaihteeks toi oikeesti on mulla isoin stressinaihe tässä hoidossa, ei se että miten tää onnistuu...vaan se etten pääse liikkumaan ja kuntoilemaan niinku haluan. Hitto mä oon outo...vai niin turtunu tähän hommaan,  ettei oikeesti enää ees kiinnosta?

outoa

Vaikka joka ilta itseäni piikeillä kidutan, juoksen ultrassa ja tunnen munasarjojen kasvattavan tuhottomasti folleja...en tunne olevani hoidoissa. En jotenkin saa päähäni iskostettua, että viikon päästä punktio on ohi ja odotellaan tuloksia onko yhtään hedelmöittynyt. En vaan jostain syystä tajua olevani hoidoissa....mikä ihme mua vaivaa?

ultrakuulumiset

Siellähän niitä taas kasvoi, lähemmäs kymmenen munasolun alkua kummallakin puolella (6-8mm)...hitaasti(mutta tasaisemmin) ovat kasvaneet ja menopur annosta nostettiin pariksi päivää. Juteltiin muuten lääkityksestä ja siirron jälkeen käytössä disperin ja gonapeptyl uusina, jos pas:n joudutaan niin siihen tulee sitten vielä kortisoni kaveriksi, sitä kun ei suositeltaisiin tuoresiirtoon...voisi olla jopa haitaksi. Punktio tulee alkuviikkoon, joko ma tai ti...ja loppuviikolle siirto.

äääh

Voi helevetos mä inhoon tota piikittelyä, jostain syystä nykyään piikin saaminen ihosta läpi sattuu, neste kirvelee ja jälkikäteenkin koskee. Ja mikäs kruunaa tän kaiken, mä pääsen ens viikolla pistää orgalutranin tohon kaveriks ja muistelisin et se teki jo puregonin kanssa kipeetä...niin voi vinjetti miten kiva viikko tulossa.
Huomenna ultraan taas, niin selviää millä annoksella jatketaan ja milloin aloitan sen orgalutranin. Ja toivottavasti joku pieni aavistus siitä mille päivälle punktio tulee, niin osaan viimeset harkkavuorot suunnitella.

Hormoonihirviö

Joko toi menopur potkii jo tai oon oikeesti aika paskamainen akka. Hermot kireellä koko aika, pelkään jo nyt et tää hoito menee yhtä vituilleen ku kaks (kolme) aiempaa jne jne. Miks helevetissä mä tähän ees läksin? Eikö me päätetty et pistetään pillit pussiin ja eletään iloista elämäämme? Mikä helvetti tässä nyt ois niin erilaista ku ennen et tää onnistuis? Kolmas lääkekombo menossa, enkä oikeesti kyllä usko että toi menopur mikään ihmelääke on...ei ainakaan netin ihmeellisen maailman mukaan :/

0-ultra

Tästä se taas lähtee, piitityksiä, ultria, piinaa ja pelkoa...jeee? Ultrassa kaik hyvin, munasarjat täysin unessa, hyvin oli pillerit lamaannuttaneet ne. Pitkä viljely tehdään alkioille (eli ne kuoloo sinne petrimaljalle), kahden alkion siirto olis suunnitelmissa ja tukilääkityksiä vielä ruukataan. Saa nähä mitä tästä tulee...

Ahdistaa

No nyt se tuli...ahdistus hoitoa kohtaan. En halua lähteä soihen ku se "kuitenkin epäonnistuu", "lihon uudestaan" "pettymyksen ja lisää pettymyksiä"

Ja oikeesti pelkään tota lihomista ihan sairaasti...ahdistaa ku en oo salille päässy menkkakipujen takia eli oon vaan maannu tramal koomassa kotona ja himoinnut kaikkia herkkuja. Vituttaa

Lähestyy...lähestyy

Tili tyhjä, lääkekatto paukahti ja nyt on 2400IU menopuria ja 5 annosta orgalutrania ostettuna. Nollaultran jälkeen haen vielä loput pillerit/piikit, mitä saan lääkäriltä kinuttua. Vinkkejä kellään? Kortisonin vaadin, mitä muuta voi tähän viimeseen hoitoon pyytää...

Lääkkeiden osto teki tän todeksi...nyt jännittää, pelottaa ja helvetti vieköön "entä jos sittenkin...?"

Hysteroskopia

No se on nyt takana...kohdunkaula puudutettiin ja tutkailtiin mitä löytyy. Yksi pieni polyyppi löytyi, se poistettiin ja kohdunsuuta laajennettiin(?). Siinäpä se, kipua ei tuntunu ja nyt vaan hoitoa kohti. Edelleen tuntuu jokseenkin oudolta koko ajatus hoidosta...ja koko hoitokaava tuntuu oudolta. Pillerit lopetan huomenna ja vuoto alkaa varmaan la, kun nyt jo tiputtelee...eli hoidonaloituspäivä on kp5. Muistelisin et piikitykset on aiemmilla kierroilla alkanu jo kp2, niin hiukkasen ihmetyttää mitä täs nyt tulee :/

aika

Niin se vaan kuluu...huomenna hysteroskopia (kellään kokemusta?) Ja viikon päästä jo piikittelen menopuria. Muutaman viikon päästä ollaan jo punktiossa...huh huh hiukan pelottaa miten tässä käy.

Huh hui

No nyt sain lääkärin kiinni...menopur ainakin tulee hoitoon lääkkeeksi. Muut extrat katsotaan ensi viikolla...jännäks tää vielä menee :D

huono omatunto

Olen viimepäivinä kärsinyt huonosta omastatunnosta...täällä blogimaailmassa teistä niin moni kaipaa ja suree lapsettomuutta ja samalla minä suhtaudun tulevaan hoitoon kun biologiseen kokeeseen...onko alkiomme parempilaatuisia laihtumisen jälkeen? Saadaanko enemmän alkioita? Jne jne... Meillä ei suunnitella vauvanvaunuja ja vauvanvaatteita, meillä suunnitellaan italiaan matkaa ensi syksylle.
Pitäisikö minun enemmän toivoa ja kaivata...? En osaa sanoa, en vaan tunne sitä kaipuuta niinkuin ennen. Välillä jopa tuntuu että lapsi sotkisi mun elämääni liikaa...musta on tullut liian mukavuudenhaluinen ja nautin tästä elosta näin, huolettomana ja iloisena.
Miksi sitten edes lähteä tuohon hoitoon? Miksi me viemme paikan joltain joka oikeasti haluaa lapsen? Koska en halua myöhemmin katua...en halua miettiä "entä jos...?" Tämä hoito vie meidät tällä tiellä päätökseen ja saamme rauhan. Minä olen onnellinen, minä nautin elämästäni ja haluan päätöksen tälle osalle elämääni.