Viime vuodet olen ollut jumissa, vaikka olen voinut hyvin ja elämä oli alkanut lapsettomuudesta huolimatta voittaa...tai alkaa uudestaan. Silti tunsin olevani vankina elämässäni. Tästä johtuen lopulta muutin pois, hain eroa ja aloitin elämäni yksin.
Ensimmäisen kerran vuosiin tunsin hengittäväni vapaasti, olevani oma itseni ja vapaampi kuin vuosiin. Samalla myös tajusin, että meidän suhteessa ainut yhdessäpitävä "voima" oli lapsettomuus, sitkeästi jatkoimme yhdessä vaikka mitään yhteistä ei ollut...Ei yhtään mitään.
En tiedä mitä nyt teen blogin kanssa (vaihteeksi), sillä ei minulla oikein ole tänne enää mitään sanottavaa. Uusi elämä on vienyt mukanaan ja tuonut uuden ihmisen elämääni, enkä häntä tähän suohon halua sotkea. Ja ennenkuin kysytte, olemme keskustelleet lapsista ja olen kertonut ettei niitä tule, eikä tulisi vaikka saisinkin...En enää lähde siihen yritysrumbaan. Kaipa nämä sitten ovat jäähyväiset teille kaikille, sillä tämä osa elämääni on nyt historiaa ja sinne saa jäädäkin. Uutta blogia olen pohtinut, ehkä matkailusta, ehkä elämästä lapsettoman...Sillä kirjoittamista kaipaan.