Olemme viimeaikoina mökkeilleet paljon, joka viikonloppu jossain mökillä koirien kanssa olemme saaneet rentoutua ja nauttia olemisesta. Olen oppinut nauttimaan olosta kaksin, koirien kanssa. Olen jopa siskolleni puhunut siitä miten olen ruvennut tekemään ns.varasuunnitelmia, jos emme lasta saakaan.
Ehkä adoptoimme, ehkä jatkamme elämistä kaksin, ehkä kokeilemme IVF:n ehkä emme, ehkä valmistumiseni jälkeen muutamme ulkomaille asumaan, ehkä vaan vaihdamme kaupunkia (en ole oikein hyvä pysymään aloillaan yhdessä paikassa)...mutta jollain tapaa tällä hetkellä lapsiasia on vain suuri kysymysmerkki, vain mahdollisuus, ei pakko...ei surunaihe vaan yksi mahdollinen tulevaisuus.
Nyt tietenkin toivon parasta ja kovasti toivonkin, mutta samalla jatkan ranskankielen opiskelua...ties vaikka sinne päätyisin joskus muuttamaan ;)
Olen hyväksynyt elämäni tällaisenä ja oppinut nauttimaan siitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti