Mun arkea...ei nyt ihan tätä päivää, mutta arkea kuitenkin
työmatka
Piikkejä
Lisää piikkejä
Särmäjätettä
Mun elämää...
Oon tän päivää ja eilisen illankin tutkinut netistä kansainvälistä adoptiota...ja adoptiota yleensäkin. Jotenkin usko hoidoissa onnistumiseen on mennyt, en tiedä mitä tässä voisi tehdä että noi alkiot hedelmöittyis ja kiinnittyis. Kyllähän mä voin vaikka loppuelämäni hoidoissa juosta ja itteeni piikittää, mut en oikein tiiä mitä hyötyä siitä olis...
Mitään selittävää tekijää epäonnistumiseen ei ole. Munasolut ovat hyviä, siittiöt on hyviä, alkiot on hyviä (vaikkakin viimeksi kehittyivät hitaasti), limakalvo on hyvä...mulla on paino tippunut ja elämme terveellisesti. En oikeasti elintavoissani enää mitään muutettavaa keksi, syön terveellisesti, liikun päivittäin. Syön lisäksi vitaamineja ja hivenaineita, jotka voisivat parantaa onnistumisen mahdollisuuksia. En stressaa ja joka ilta kuuntelen rentoutus cd:ltä pätkän ennen nukkumaan menoa. Elämässäni on muutakin kuin tämä helvetti. Olen ajatellut positiivisesti ja luottanut onnistumiseen, olen ajatellut pessimistisesti ja ollut varma epäonnistumisesta...kumpikaan keino ei tuonot onnea meille. Olen avoimesti puhunut lapsettomuudestamme, enkä enää salaile sitä.
Jos joku osaa mulle kertoa mitä teen väärin niin kertokoon...koska jotain on pakko tehdä väärin, kun ei onnistu silloin kun muut onnistuu. Meillä on takana kolme hoitoa, eikö joka kolmas hoito onnistu...no ei meillä. Miksi tuleva pas onnistuisi tai syksylle osuva ICSI? Eiköhän me olla jo puolen vuoden päästä adoptoimassa....
Oon kanssa tutkiskellut eri adoptiomaita ja ihan sen takia tässä naimisiin mennäänkin, että ei jää siitä sitten kiinni. Ainakin syksyllä kokeillaan vielä se icsi, mutta kyllähän sitä henkisesti valmistaa itteään siihen, ettei sitä omaa lasta koskaan tule kantamaan. Ehkä se on hyväkin valmistaa ajoissa. Mietippä miten kova paikka se sitte on kun hoidot on käytetty ja sitte sinut on "pakotettu" luopumaan. Ehkä ihan hyvä että sen luopumisen voi aloittaa itsekseen.. silleen pikkuhiljaa.
VastaaPoistaMitkä vitamiinit sä nappailet? Ite oon ollu vähän laiska syömään.. nyt sitten aloitin urakalla: Aamunapit: b-vitamiini, foolihappo, sinkki+e, spiruliina, ubikinon. Päivänapit: Monivitamiini, E-epa kalanmaksaöljykapselit. Iltanapit: Kalkki ja d-vitamiini. (voikohan noista saada jonku yliannostuksenki). B-vitamiinia olen lisänny, kun sen pitäs kai parantaa solutuotantoa. En oo ikinä ennen ees ajatellu koko asiaa, ennen ku nytte.
B-vitamiinia oon syöny (joku megamulti kaikki B-vitamiinit sisältävä nappi se on :D), D+kalkki, sinkki+e, magnesium, kromi ja multivita.
VastaaPoistaNiin mäkin oon aatellu, että helpompi tätä on käsitellä näin vähitellen ja sopeutua pikkuhiljaa, ku luovuttaa kerralla. Meillä on vähän samat suunnitelmat, katotaan toi pas ja syksyn icsi (ja sen passit, jos niitä tulee) mut sitten saa riittää toi hormoonien kanssa pelleily...ja lähdetään tutkailemaan josko se adoptio olis meidän tapa päästä vanhemmiksi (eikä se mikään huono vaihtoehto ole, mutta pitkä ja kivinen tie sekin)
Voi Feeniks, en usko että teet mitään väärin. Tää ei vaan ole reilua :(
VastaaPoistaMeillä tie loppuu siihen, jos lasta ei omilla sukusoluilla tule. Se on pelottavaa ja surullista.
Voimia.
Joskus olen kuullut puhuttavan jotain aspiriinista tai jostain särkylääkkeestä joka auttaa jossain kiinnittymisessä. En muista enempää mut tutkaile
VastaaPoistaMukana sun matkallasi.