Juttelen vaikken tunne sanoja
Mun äidinkieli kuin heprea
Herään illalla nukahdan aamulla
Elän valveunessa
Mä olen yksinään vaik metro täynnä on ihmisii
Ne katsoo läpi vaik tartun niiden käsistä kii
Ei oo olemassa kummituksii
Eiks nii ?
Jos mä oon oikee
miks kadulla mun läpi kävellään
Jos oon oikee
miksen muista omaa nimeänikään
Kai mä hengitän
Näihin tunnelmiin....
Voimahalaus <3
VastaaPoistaItse olen viime aikoina tuntenut suurta hyödyttömyyttä. Se lapsi on se, jolle tahtoisin olla se hyödyllinen. Samoissa töissäkin olen kahdeksatta vuotta ja välillä tunnen, että mut voisi kuka vaan, koska vaan korvata. Pitäisi ehkä miettiä alan vaihtoa hoiva-alalle.
Hoitsuks vaan ;) joo, tää olo on semmosta hyödyttömyyttä, näkymättömyyttä, olemattomuutta....ei ahdista, eikä tunnu pahalta. Tuntuu vaan jotenkin valjulta...pitäis kai jotain tunteita olla tulevaa pas:a kohtaan, mut ei....enemmän taidan odottaa menkatonta kesää. Ajattelin pillereitä popsia kesän putkeen niin kauan ku lähtee läpi vuotamaan...ja kuten huomaat ei odotukset pas:n suhteen ole kovin korkeella
VastaaPoista