perjantai 30. syyskuuta 2016

Teit meistä kauniin

Mä oon vuonna -95 käynyt nuorisotalolla kattomassa Apulantaa, muistan mitä tunteita se keikka herätti, muistan sen ajan niin hyvin...kesän kun asuttiin Jenkeissä, syksyn kun lukio alkoi ja Apulannan. Mulla oli c-kasetille nauhoitettuna kaverilta Attack of the A.L people levy, jonka jouduin pariinkin kertaan uudelleen nauhoittamaan koska nauhat kului puhki niistä miljoonista kuuntelukerroista. Sanat ja sävelet iski suoraan teini-ikäiseen minuun...ja toi levy tulee mulle olemaan se fiilistelylevy nuoruuteen.

Tätä kuunneltiin aina viikot kun oltiin lauantaina pyöritty torilla ja ihastuttu ja rakastuttu taas kerran niin täysin kuin teini-ikäisen sydämellä voi. Ja silloinhan sitä ihastui niin täysillä, tunteet heilui ja kaikki tunnettiin niin raa'asti ja vahvasti kaikki...ja elämän suurimmat murheet olivat katsoiko toi poika mua :) Niin herkkää ja raastavaa ne ihastukset oli.

Nyt kaksikymmentä vuotta myöhemmin elokuviin tulee elokuva Tuukka Temosen Teit meistä kauniin. Mitä tyttö voi tehdä, pakkohan se on nähdä. Ja mikä nostalgiareissu tuo leffa olikaan. Elokuva sai mut itkemään ja nauramaan, sai mut takaisin niihin tunteisiin ja fiiliksiin mitä silloin itse elin. Ja pakko myöntää, kyllähän se leffan Tuukka oli kuin omat teini-iän ihastukseni...taisipa niiltä vuosilta poikakaverikin olla ihan samasta muotista tehty. Johtunee sen ajan ihastuksestani Temoseen...siinä vaan oli sitä jotain mikä muhun iski.

Ihana muistutus siitä miten elämästä pystyi nauttimaan täysillä, täydellä sydämellä ilman säröjä ja haavoja, siihen yritän palata kaikkien näiden vuosien ja vaikeuksien jälkeen.

Enpä voi sanoa kuin kiitokset tuosta leffasta, kiitokset siitä miten sain muistutuksen siitä mitä silloin olin ja mitä voin vieläkin olla...sillä teit meistä kauniin, teit unelmaa teit parempaa...

ja traileria


2 kommenttia:

  1. Moi! Mitä kuuluu? :)

    VastaaPoista
  2. Moikka,

    törmäsin blogiisi ja jäin koukkuun. Sääli tosin, ettet ole vähään aikaan käynyt päivittelemässä kuulumisia.

    Täällä lapsettomuustaipaletta on pian takana 2 vuotta (ennenaikainen synnytys 2/16, geminiraskaus rv 21), ja väkisinkin mieleen hiipii ajatus, etten enää koskaan saa kantaa lasta sisälläni. Ja kuinka kauan pää kestää tätä. Siksi luen tätä. Että saan työnkaluja itselleni,sinulta joka olet elänyt usean vuoden aiheen parissa.

    Kiitos blogistasi.

    VastaaPoista