En ymmärrä miksi tämä viimeisin raskausuutinen kaveripiirissä iskee niin pahasti. Miks joka kerta kun muistan sen se tuntuu kuin iskulta palleaan...tänä aamuna kuulin yhden tutun olevan raskaana, kaksi viikkoa häiden jälkeen...niinhän se kuuluukin mennä?
Ei vaan meillä...meillä kolmas hääpäivä lähestyy, suhteen kriisivuosikin taitaa olla lopuillaan...vaikkakin meillä tämä kriisi on hiukan isompi kuin se "kolmannen vuoden" kriisi, tätä on kestänyt koko avioliiton ajan eikä loppua näy...me olemme lapsettomia, me tulemme olemaan lapsettomia ja se ei tule muuttumaan ja sen kanssa opettelemme elämään.
Olo on edelleen hirveän sekava...tunteet hyppii laidasta laitaan, välillä osaan olla rauhallinen ja rationaalinen tilanteen suhteen välilä tekisi mieli hakata päätä seinään niin kauan että taju menee, jotta saisin tämän tuskan pois. Odotan että pääsemme tästä talosta pois, odotan että pääsen sisustamaan meidän kahdenhengen kotia....odotan että pääsen tästä välitilantalosta pois.
Kierto näyttäisi palanneen normaaliksi, ovulaatio selkeästi tulossa ja osunee hääpäivälle...ironista sinänsä, että jaksan edelleen noita tuntemuksia seurata. Ai joo päätin etten niitä pillereitä rupea syömään, haluan elää hetken täysin "luomuna" ja katsoa miten ton ruokavalion kanssa käy. Toistaiseksi kivut tuntuisi hiukan hellittäneen...ja musta on tullut teini, finnejä pukkaa naamaan ja selkään (mulla ei tämmöstä finnivillitystä ollu ees pahimpina teinivuosina)
Voihan tunteet... Halauksia <3
VastaaPoistaJotenkin ärsyttää ku tavallaan on jo vähitellen hyväksyny lapsettomuuden osaksi omaa elämää...sit tulee raskausuutisia ja oon taas ihan suossa. Ehkä tää tästä joskus tasaisemmaks muuttuu....
VastaaPoistaJos hetken tuntuukin "kyllä tämä tästä" ei siitä kauaa voi iloita, aina löytyy asioita jotka suistaa sinne toiseen laitaan "ei tästä tuu mitään! Ei ikinä pysty/opi hyväksymään"
VastaaPoista