Me vaihdamme asuntoa...muutamme pois tästä hoitoaikojen väliaika asunnosta. Asunnosta, jossa asumme kunnes olen raskaana...asuntoon, jonne luomme elämämme kaksin. Asuntoon, jossa eletään eikä olla välitilassa odottaen. Asuntoon, jonne ei tule särmäjäteroskista (sitä helvetin piikkijätesäiliötä) eikä lääkekaappiin jemmata hormoneita.
Siitä asunnosta tulee meidän turvapaikkamme, jonne tullaan huonon työpäivän jälkeen rentoutumaan ei itkemään ja suremaan. Jätän surut tänne, kuten myös tämän löysän kropan...uusi asunto on hyvien lenkkipolkujen vieressä ja hyvien kulkuyhteyksien päässä kuntosalilta (uusi yritys muuttua löysästä lapsettomasta timmiksi mimmiksi).
Me aloitamme elämämme alusta, opettelemme elämään uusien haaveiden kanssa (haaveiden, jotka haudattiin ku päätimme lasta yrittää), opetellen elämään lapsettomina surematta sitä.
Kuten arvaattekin varmaan, jatkossa työstän täällä sekavia tunteitani nykyistä, tilannetta kohtaan...en usko että enää hoitoihin lähdemme, yritän saada löhetteen laparoskopiaan ja hoitaa endoa ruokavalionkin avulla. Haluan saada itseni ja meidät kuntoon...ja elää. Haluan unohtaa tämän välitilan, jossa olen viimeiset vuodet ollut...haluan että tämä kokemus vahvistaa minua, ei syö minua
Ehkä sitä on hyvä jossain vaiheessa kääntää uusi sivu elämässään ja keskittyä muuhun, kuten sanoit itseesi ja teihin. Toivotan teille paljon tsemppiä ja ihania kesäpäiviä! <3
VastaaPoistaVaikka itselläni on kaikki vielä alussa, on takaraivossa silti pelko jäädäänkö me lapsettomiksi. Itse olen vasta 23 (parin kuukauden päästä) ja mies lähestyy 40v ikää. Miehellä ei ole loppuelämää aikaa kun ikää tulee ja toivon kovasti, että mies olisi isä ennen kun täyttää 40v. Siihen on kuitenkin vielä 3 vuotta aikaa. Meillä syksyllä alkavat ICSI-hoidot ja en ole koskaan näin paljon pelännyt jos ne hoidot eivät tuotakkaan tulosta.
Ehkä murehdin liikaa tätä jo etukäteen,mutta miten sitä voisi olla stressaamatta kun kyseessä on koko loppuelämän olevasta haaveesta. Asiaa on kovasti mietitty jos lasta ei saada, niin eletäänkö elämä kaksistaan kahden rakkaan kissamme kanssa. Päivät näyttää, miten meidän käy... :)
Uusi asunto tuo mukanaan uuden elämän. Muutto on mahdollisuus aloitta "puhtaalta pöydältä", ja jättää kaikki ikävät asiat taakse...? Toivottavasti et lopeta kirjoittamista, vaan jaksat edelleen kertoa kuulumisia - oli ne sitten kertomuksia lenkkipolulta tai mitä tahansa :)
VastaaPoistaKoti. Turvapaikka pahalta maailmalta. Kodista voi tehdä juuri sellaisen pesän kuin haluaa. Meillä täällä on koti jonne sopisi vauvakin, mutta ei enää. Huone on täynnä kirjoja ja kuntosalikamppeita. Mihin sielä enää lapsi mahtuisi olemaan =O.
VastaaPoistaOnnea siis uudesta kodista! Meilläkin menee lenkkipolku aika lähellä, se on hyyvä juttu se!
Musta tuntuu, että tää lapsettomuus on jotain, jota ei ihan kovin suurin harppauksin hyväksytä. Pikkuhiljaa hiljalleen. Huomaamattomasti itsekin salaa ohjaamalla itsensä siihen toiseen suuntaan, jossa elämästä tulee ihanaa ihan vain kahdestaan. Lohdutan itseäni ajatuksella, että lapset muuttaisivat kuitenkin pois 18 vuoden päästä ja olisimme taas kahdestaan. Eli 18 vuotta sinne tänne? No niin, aika huono huijausyritys, mutta mistä revit parempaakaan. =)
Ihanaista heinäkuun alkua <3 Koska muutto?
Heinäkuun lopulla muutto. Meillä muuttoajatus lähti siitä, että kumpikin haluaa kodin joka on meitä kahta ajatellen valittu..ei suunnitellen mahdollista vauvaa ja onneksi sellainen asunto löytyi.
VastaaPoistaKyllä kirjoittamista jatkan, kyllä tässä sen verran käsittelemistä vielä on....ja eihän sitä tiedä josko tästä adoptoimaan edetään ;) toistaiseksi kuitenkin keskitymme tähän hetkeen kahdestaan.
"haluan että tämä kokemus vahvistaa minua, ei syö minua"
VastaaPoistaKunpa tuohon pääsisikin. Ehkä joskus, ajan kanssa. Sitten kun aikaa on kulunut tarpeeksi. Pikkuhiljaa...
Ihanaa, kun olette löytäneet kodin juuri teille kahdelle, jossa elämä jatkuu :)