viha

Olen viimepäivinä kokenut vihaa/raivoa,  jota en ole aiemmin kokenut.  Käsittämätöntä punaisen hehkuista vihaa kroppaani kohtaan, joka pettää minut.
Olen joskus kuullut sanottavan että raskaus on naiselle luonnollista,  naisen vartalo on luotu siihen tehtävään...mihinkä lie minun vartaloni on luotu, ei ainakaan lastentekoon eikä näköjään edes pitämään mukana labrassa kasvatettua alkiota.
Kaikki on hyvin, jos en pysähdy hetkeksikään...sillä jos pysähdyn, ehdin tuntemaan kuukautiskivut (ja eiköhän ne niitä nyt ole) ehdin muistamaan epäonnistumisen ja ehdin vihaamaan tätä viallista kroppaa, joka minulle on annettu.
Mielessäni ei liiku kuin vihaisia ja katkeria ajatuksia, en käsitä miten tästä ikinä hyvää voisi tulla. Mutta enää en itke. Menen hammaslääkärille oaikkaamaan hajonneen hampaan, haen uuden paketin siteitä ja kotiinmennessä heitän ovulaatio ja raskaustestit roskiin....en minä niitä tarvitse.