kipua

Fyysistä ja psyykkistä...maha ja kylki kipuilee,mikä tietää kuukautisten tuloa mikä taas hajottaa minua. Tätä mahan kipuilua on nyt jatkunut tämän viikon eikä tietoa milloin kunnolla hanat aukeaa. Mitä pidemmälle kierto venyy,sitä pidemmälle hoito siirtyy. Voi kun olisi pakastimeen jotain saatu,vaan ei...

Miksi meidän tämmöisestä pitää kärsiä? Eikö meidän aikamme ikinä tule? Usko onnistumiseen on poissa... ja se pienikin toivo hiipuu.
Ehkä on aika luopua tästä unelmasta ja etsiä uusi,ehkä meitä ei vaan ole tarkoitettu vanhemmiksi...ehkä meidän kuuluu vaan katsella muiden onnea sivusta koskaan sellaista onnea tuntematta.

Joten näihin kuviin ja tunnelmiin