perjantai 1. marraskuuta 2013

pandoras box

Minua pelottaa,pelottaa orastava toiveikkuuteni. Se on palannut hiipien,varovasti vilauttaen uniini toivottua tulevaisuutta... 
Kuten pandoran lipas...olen päästänyt kaiken paskan pihalle, pohjalta viimeisenä nousee pienenä,mutta vahvana toivo. 

2 kommenttia:

  1. Toivo on ihmeellinen asia. Aina kun sen luulee menettäneensä lopullisesti, niin jostain se alkaa puskea esiin. Kai sillä on niin vahvat juuret, että siitä on yhtä mahdoton päästä eroon kuin pihamaan voikukista :D ja hyvä niin.

    VastaaPoista