Möhötystä

Joulu tuli ja meni...samoin mun kuukautiset, kesti tasan päivän...en uskaltanut aloittaa clomeja, kun en tiedä oliko noi ees mitään oikeata vuotoa vai sitä samaa tiputtelua mitä pillereiden putkeensyönti teki mulle. Nyt sitten joko oikeasti menkat tulee, tai sitten noi oli ne ja mennään luomuna tämä kierto :)

Nyt kun tässä on mässätty pari päivää ihan urakalla ja nautittu viinit juustoineen, voi ruveta suuntaamaan katseensa uuteen vuoteen ja uuden vuoden lupauksiin. Itse päätin jo että nyt loppuu tupakanpoltto kokonaan, ei enää mitään "poikkeustilanteita", joissa muka sai polttaa...lisäksi muutenkin tarkoitus terveellistää elämäntapoja...endon takia ajattelin kokeilla vähentää punaisenlihan syöntiä ja lisätä kasvisten määrää ruokavaliossa. Tietysti uuden vuoden lupauksiin (ja toiveisiin) kuuluu tulla äidiksi ensi vuonna ;)

Minä odotan uutta vuotta, tiedän ensi vuoden olevan meille parempi kuin tämän vuoden...vaikka loppu vuosi onkin ollut aivan ihana, olemme lähentyneet avioparina ja muistaneet miten paljon toisiamme rakastamme. 
Ensi vuosi vaikuttaa tällä hetkellä lupaavalta, koulussa tulee ensimmäinen harjoittelu ja uudet aineet alkavat (olen edelleenkin kovin innoissani opinnoistani), keväällä vihdoin päästään Pariisiin ja syksyllä toivottavasti pieni lomailu kylpylässä tai laivalla.

Minä olen onnellinen, toiveikas, rakastunut uudelleen mieheeni ja odotan uutta vuotta, sillä uskon sen olevan meille se vuosi kun toiveet toteutuu.

(Huomasin muuten että blogini on muuttunut aikamoiseksi häpihäpizoizoi lätinäksi...)

Joulu

Olen aina rakastanut joulua, sen tuoksuja ja tunnetta. 
Tänä jouluna nyt sitten stressaankin sitä miten saan soitettua polille ultra-aikaa, kun clomit pitää aloittaa aattona...eli kuukautiset alkoi eilen, eli poli on nyt jokusen päivän kiinni. Tiedän että pakko soittaa heti kun pyhät ohi, mutta saako sitten enää  ultra-aikaa...vai jääkö se tältä kertaa väliin ja toivotaan että vaste on hyvä. Kuitenkin tiedän ettei niitä aikoja ihan tosta vaan saa...no huomenna aloitetaan clomit ja toivotaan että kaikki menee hyvin. 

Meillä joulu jo alkoi, eilen maisteltiin ensimmäiset siivut kinkkua ja laatikoita...nyt sitten herkutellaan urakalla ja tammikuussa parannetaan tavat. Joten nyt toivotan rauhallista joulun aikaa teille kaikille ja toivotaan että vuosi 2013 toisi niitä positiivisia uutisia kaikille!

Kaksi...

Enää kaksi pilleriä jäljellä...sitten odotellaan kuukautiset ja aloitetaan clomit...ja minua jännittää. Olen toiveikas, olen peloissani ja jännitän. Tilanne on jotenkin outo ja uusi, vaikka yritystä onkin jo ties kuinka monta kiertoa takana. Kuitenkin tämä lähes vuoden e-pilleri elämä ja niiden aiheuttama parantuminen munasarjoissa antoi toivoa ja uudenlaisen jännityksen tähän tilanteeseen...outoa. En koskaan aiemmin ole jännittänyt raskautumisen mahdollisuutta, se on ollut pieni toive...jonkilainen pakkomielle...ja alussa mahdollisuus, nyt tilanne on erilainen...tilanteesta tuli itselle jännittävä, ehkä jopa pikkuisen pelottava...entä jos nyt oikeasti voimmekin onnistua, entä jos tulenkin raskaaksi...mitä sitten? niin kauan olen ollut surkeana ja toivonut lasta, entä jos se haave toteutuukin...osaisinko olla äiti? osaisinko edes olla raskaana? Minua jännittää, kaksi pientä pilleriä ja meidän elämämme ottaa uuden käänteen...joko saamme toivomani tuloksen tai sitten lähdemme aivan toiseen suuntaan...kaksin uusiin seikkailuihin. 

Loppujen lopuksi, elämä on elämistä varten...ei enää suremista, minä olen surutyöni tehnyt...olen sopeutunut ajatukseen, jos minusta ei tulekaan äitiä...
mutta tällä hetkellä pieni toivon pilkahdus on olemassa, pienenä kutkuttavana ajatuksena päässä, pienenä  pilkkeenä meidän silmissämme. Tällä hetkellä me olemme toivekkaita, kuitenkin realisteja...olemme muuttuneet, tämä matka on kasvattanut meitä yksilöinä ja parina.

P.S.Ensimmäinen lukukausi käytynä ja tuloksena hyviä arvosanoja todistuksessa(nelosia ja vitosia...wihiii)...olen aika ylpeä itsestäni että sain koottua itseni ja opiskeltua kunnolla, vielä kun seuraavat kolme vuotta jaksan samalla tahdilla ja samoin arvosanoin kahlattua opinnot läpi.

Unien paluu

Vauva unet ovat tulleet takaisin...nykyisin vaan herättyä en ole surullinen, vaan iloinen. Unissani olen niin onnellinen, jokseenkin jopa seesteisen oloinen. En edes muista milloin viimeksi olen nähnyt unia vauvoista, vielä vähemmän sitä milloin olisin ollut onnellinen herättyäni, enkä itkenyt sitä että se oli vaan unta.
Unissani minulla on aina tyttövauva, suloinen tummatukkainen nyytti. Jostain syystä aina samanniminenkin, enkä todellakaan ole sitä nimeä ajatellut lapselleni antaa, kun lapsen saan...
Jokseenkin häiritsevää olla näin hyväntuulinen, kuuntelen erilaista musiikkia kuin kesällä...nautin talvesta ja sen kauneudesta, olo on kuin olisin ihan eri ihminen kuin puoli vuotta sitten...tämä minä on minulle tuntematon, en muista tämän olemassaoloa, milloin viimeksi olin näin iloinen...toiveikas...luottavainen? Mutta kivaa tämä on :) tulkoon noita unia lisää, haluan taas uneksia kauniita unia ja olla itkemättä niiden jälkeen...

Pieniä iloja

Olin viettämässä tyttöjeniltaa parin kaverin kanssa,paikalla oli myös yhden 1,5-vuotias lapsi...ihana pieni ihmisenalku, iloinen rohkea ja niin vanhempiensa näköinen etten voinut kun ihastella pienen menoa. Samalla reissulla selvisi, että kyseiselle rouvalle on toinen lapsi tulossa ja itse mietin mielessäni miten kiva että siinähän sitten mulle kaveri raskautta jakamaan...ja tajusin että tällähetkellä uskoni mahdolliseen raskauteen on käsittämättömän vahva. Uskon sen tapahtuvan ja uskon että vuoden päästä suunnittelen meidän pikkuperheen ensimmäistä joulua kolmistaan.
Ystäväni kyselivät meidän suunnitelmista, tietävät ongelmistamme, ja olipa kiva kertoa että pitkästä aikaa olen saanut hyviä uutisia...vaikkakin vain sen että endo on hiukan rauhoittunut, endometriooma pienentynyt huomattavasti ja lääkärin mukaan painokin tippunut todella hyvin...eli kiroamani e-pillerit siis auttoivat...ja se miten ystäväni asiaan suhtautuivat, oikeasti onnelisia noista (oudoistakin) uutisista, iloisia siitä että olen kuulemma taas oma itseni, en synkistele vaan olen toiveikas (eli oikeasti olen sellainen,enkä vaan kuvittele).
Mikä oudointa, tänään tajusin että miehenikin on toiveikas...innoissaan aloittamaan "uutta elämää" ja suunnittelemaan tulevaisuutta lapsen kanssa, ei enää pelokas miten tässä käy-asenne vaan sama pieni toive ja usko näkyy hänessäkin kytevän. Ehkä se riittää (clomien lisäksi) usko positiiviseen tulevaisuuteen...usko siihen että vuosi 2013 tuo meille sen Positiivisen uutisen (ja ehkä sekin että tajusin ettei maailma lopu, vaikkei lasta tulisikaan)

Minä uskon, toivon ja rakastan...ja luotan että tämä luotto ja usko meihin tuo sen odotetun plussan ;)