torstai 28. huhtikuuta 2016

Kierukasta ja huhtikuun summaus

Reilun kaksi viikkoa on toi härveli ollut. Ensimmäiset kymmenen päivää vuosin, en pahasti, mutta sanotaan vaikka että menkat tuli ja sen jälkeen tiputteli...vieläkin välillä tiputtelee mut ei häiritsevästi. Asetus ei sattunut ja luulinkin ettei kipuja tule ollenkaan. No niitä tuli, muttei pahoja...ensimmäiset pari päivää supisteli ja ne menkat sit alkoiki. Burana 600mg +panadol 1g kombolla selvisin, noiden menkkojen ajan söin särkylääkkeitä sen jälkeen ei mitään kipuja tai tuntemuksia ole ollut. Nyt sit jännittelen miten tästä eteenpäin, tuleeko menkkoja ja tuleeko kipuja..ainakin kaikki pienet epämääräiset kipuilut munasarjoissa on hävinnyt (jee)

Tällähetkellä  näyttäisi että tämä oli oikea ratkaisu, ei ole pillereiden tuomaa turvotusta ja päänsärkyä tullut...enkä ainakaan vielä ole raivohulluksi muuttunut. Turvotuksiin kyllä vaikuttanee nykyinen liikuntamäärä ja syömisetkin, mutta kyllä ne pillerit pt:n aikaankin sai kohtuullisen nestepöhön (useita kiloja muutamassa viikossa, jotka lähti kun pillerit lopetin) miettimättä mitä kaameuksia hoitojenaikaiset hormonit tekivät (voi kroppa ja miesparkaa..)

Tämä kuu on muuten mennyt kevättä haistellen ja kesän uusia tuulia odotellen. Piha on vihdoin sulanut ja taloyhtiön hallitus miettii miten saadaan piha kokonaan aidattua. Meidän piha siis osittain aidattu ja pihassa on taloyhtiön lipputanko, joten vähän pähkäiltävää on, mutta toivon että kesään mennessä tuossa joku portti/aitasydeemi on. Vappua juhlitaan siman ja munkinpaiston merkeissä, mies on töissä pyhät ja mä lähden aattona kummitytön ja tämän äidin kanssa vapputorille hummailemaan. Juhlitaan sit kesänalkua mun pääsykokeiden jälkeen sisarusten kanssa. Pääsykokeisiin olen lueskellut, en liikaa stressaile. Menen sitten avoimen kautta opiskelemaan jos ei natsaa...joten ei hätää sen kanssa, enkä nyt jaksa liikaa stressata siitä muutenkaan. Sillä eihän tosta ole kuin puoli vuotta kun opintoni lopetin.

Ai niin, liekköhän viime keväänä/kesänä kerroin, olin siellä nuorten pitkäaikaissairaiden sopeutumisvalmennusleirillä töissä muutaman päivän. No tänä vuonna vastaava hoitaja soitti ja kyseli josko lähtisin tänä vuonnakin mukaan, joten kesäkuussa lähden leireilemään muutamaksi päiväksi. Olin tosi otettu että mut halusivat sinne tänäkin vuonna, oletin että yleensä opiskelijoita on ollut apuna ja työvoimana, mut näköjään mä olin sen verran avuksi että pääsin tänäkin vuonna mukaan :) Onnistui vielä uuden työpaikan kanssa työvuorot sumplia niin etten kuin pari palkatonta vapaata tarvinnut...ja tuolta leiriltähän saan kuitenkin palkan, joten no hätä :)

Tämmöstä dirlandaata tällä erää, yritän viikonloppuna kuvailla ja tehdä kämpästä postausta.


Ja kesää odottaessa voi kuunnella vaikka tätä <3

lauantai 16. huhtikuuta 2016

Onnellinen

Minä olen onnellinen, me olemme onnellisia...Onni ei tullut helpolla, ei lapsen kautta vaan loimme itse onnemme. Ehkä tyhmääkin sanoa näin, mutta kaiken paskan jälkeen osaa nauttia pienistäkin asioista enemmän kuin ennen. Aamulenkki auringonnousua katsellen ja aamukahvit nukkuvia koiria kuunnellen ja blogia kirjoitellen...ihanan tavallista ja rauhallista.

Olen miettinyt blogia ja mistä kirjoittaa, sen verran tiedän, että yritän saada aikaiseksi jonkun kirjoituksen painonpudotusprojektista ja liikunnasta...matkoista nyt tulee omat postauksensa, mutta muuten taidan pysyä tällä diibadaaba-linjalla ja kirjoitella mitä mieleen tulee... ellei sitten ole jotain toiveita. Ehkä josku postaus tulee kunhan pääsen tuota meidän pihaa laittamaan, vaikka se onkin pelkkä asfalttipiha niin silti muutama idea on miten tuota pihaa "sisustaa", pitäisi kunnon aita/portti siihen vielä saada. Piha on siis osittain aidattu mutta koirien vuoksi haluaisin että se olisi "umpinainen". Ainut vaan kun meillä on pihassa lipputanko niin pitää liputuspäivinä lipunnostajan päästä lippu laittamaan salkoon.

En osaa lopettaa ihmettelemästä miten helppoa ja ihanaa elämä nykyään on. En myöskään käsitä miten helppoa elämä on kun on töitä ja ei ole ns.ylimääräisiä menoja...on rahaa käyttää itseensä, on rahaa reissata ja hemmotella meitä. Muuton yhteydessä pystyi ostamaan uusia kalusteita ja sisustamaan asunnon juuri omaksi...rakastan asuntoamme ja kaikkia sen pieniä outouksia...ja ehkä olisi vihdoin aika tehdä meidän sisustuksesta postaus. Tällähetkellä on niin monta pientä juttua jotka haluaisin jakaa täällä, semmosia omia hömppiä asunnossa. Sen verran meidän kodista nyt kerron että tämähän on entinen seurakuntatalo, joka on muutettu asunnoiksi...meidän asunto on kahdessa kerroksessa ja neliöitä on noin 80. Pieni etupiha ja alakerrassa ei ole seinänaapureita ollenkaan. Eli koiran omistajan unelma, koirat voivat työpäivien ajan olla keskenään eikä pieni haukku tms häiritse ketään...ja toisaalta koiratkin saavat olla rauhallisessa paikassa jossa ei rappukäytävän tms ääniä kuulu. Minä rakastan tätä asuntoa kaikkine outouksineen ja tästä jos joskus muutamme niin se on sitten se oma omakotitalo pihoineen :)

Tämmöstä tällä kertaa, kertokaa jos jotain toiveita on kirjoitusten tai blogin suhteen muutenkin....katsellaan mitä keksin :)

torstai 14. huhtikuuta 2016

Kierukka

Pelkäsin...pelkäsin aivan suunnattomasti että kierukan asennus sattuu. Koska alkionsiirrot ovat sattuneet julmetusti, aukiolotutkimus oli täyttä helvettiä...olin siis varma että kivut tulee olemaan suunnattomat ja kärsin ties mistä kauhuista. No toisin kävi, pieni vihlaisu ja kierukka oli paikoillaan. Välillä vähän supistelee, mutta siitäkin selviää burana+panadol yhdistelmällä. Nyt sitten vaan jännäilen häviääkö endokivut ja kuukautiset...vai miten käy.

Samalla reissulla kävin työhaastattelussa ja sain uuden työpaikan, jossa aloitan kun tämä työsopimus umpeutuu. Uuteen suuntaa elämä vie...jännä millaista on elää näin...tulevaisuus avoinna ja uutta odottaen.

maanantai 11. huhtikuuta 2016

Pois vanhasta

Huomenna saan kierukan, meillä sitten oikeasti on yhden aikakauden loppu...jotenkin jännä fiilis. Niin monta vuotta ilman ehkäisyä ja lasta yrittäen...nyt on jokseenkin samalainen olo kuin aikoinaan ehkäisyä poisjättäessä. Tavallaan jännittää ja innolla odottaa mitäs nyt.

Niin meillä siis lopullisesti päättyy yritys. Emme lahjasoluja kokeilleet, emmekä lähteneet adoptiota kokeilemaan vaikka joskus niin ajattelimme. Ajatus oli että kaikki kivet käännämme ja sitten luovutamme. Näin kuitenkin kävi, enkä voisi enää kuvitella toisin tekeväni. En muuttaisi mitään tekemääni, vaikka hoidot olivat helvettiä ja veivät minut aika syviin syövereihin...eikä tulos ollut toivottu, en kadu. Olemme sen tien kokeilleet ja voin sanoa että yritettiin. Ehkä jonkun mielestä olisi pitänyt jatkaa...yrittää muilla keinoin ja kääntää ne kaikki kivet. Mutta se ei ollut meidän tiemme...

Niin monta vuotta elämämme oli eteenpäin suunniteltua...hoitoa hoidon perään, pohdintaa siitä voiko sitä tätä ja tuota tehdä...sillä jos tulenkin raskaaksi. Uskallammeko varata matkaa tai hotellia tai ihan mitä tahansa suunnitella paria kuukautta eteenpäin koska saatan olla raskaana. Kaikki oli suunniteltua, mutta samalla mitään ei voinut suunnitella...nyt kaikki on avoinna ja samalla voimme suunnitella elämäämme eteenpäin. Kaikki on jotenkin kääntynyt ympäri, mutta hyällä tavalla...pitkän aikaa olemme olleet vapaampia kuin aikoihin.

Kaiken jälkeen me olemme täällä edelleen...ja me elämme. Voikun joku olisi tämän kertonut minulle kolme vuotta sitten. Kertonut ettei lapsettomuus tapa...ettei lapsettomuus ole maailmanloppu...ja voi tulla voittajafiilis vaikka loppu ei ollut mitä suunniteltiin.

Tsemppiä teille kaikille, jotka vielä taistelette...olette voittajia, kävi miten kävi.

lauantai 9. huhtikuuta 2016

Ihana aamu

Heräsin jo ennen kuutta, kuudelta olin jo lenkillä koirien kanssa...käytiin aamulenkki pitkän kaavan mukaan ja tuntihan siinä vierähti. Aamulenkin jälkeen karvakorvat syömään ja itse tekemään tämän (tai oikeastaan eilisen) treeni. Treenin jälkeen kahvit tulille ja suihkuun...nyt tuntia myöhemmin maha on täynnä aamupalasta ja kookoskahvista ja mieli virkeä. Aurinkokin pilkahti jostain pilvien välistä...jospa tuo enemmänkin tänään näyttäytyisi.

Loppupäivän ohjelmaan kuuluu hoitotieteiden lukemista ja välillä leffaa tai jotain sarjaa miehen kanssa. Ihanan rentoa ja rauhallista...elämä soljuu eteenpäin.

En tämän enempää nykyään kaipaakaan, meidän elämä on siellä missä pitääkin...vaikken sitä aikoinaan tiennyt että tämä on se asema, minne päädyn. Vaikka onhan tämäkin vain välietappi...elämä muuttuu, tilanteet muuttuu...meillä rutiinit muuttuu kun opinnot aloitan. Ei enää olekaan niin vapaata aikaa vaan vapaat menee opintojen kanssa...ja tiedän kyllä että me osaamme sitä aikaa löytää vaikka kiirettä ja stressiä olisi. Sovimme jo että nyt pidämme kiinni siitä että kahdesti vuoteen lähdemme jonnekin kahdestaan. Tämän vuoden reissut on jo buukattu, reilun kuukauden päästä pitkä viikonloppu ja loppu syksystä viikko Italiassa...näyttäisi myös siltä että meidän reissuista toinen suuntaa aina Italiaan. Sinne taisi jäädä pala sydäntä.

Jännä oli lukea vanhempien blogituttujen blogeja, siellä pohditaan uskaltaako lähteä toista lasta yrittämään...ja ei tämä ei tuntunut pahalta...hiukan jopa nauratti. Muistan kun samat bloggaajat puhuivat etteivät ikinä lähde toista kertaa hoitoihin kun kerran on onnistuttu, mutta niin se biologia vie voiton ja "aika kultaa muistot" (ja en tarkoita että kukaan olisi unohtanut miten paskaa lapsettomuus on tai miten helvetistä hoidot ovat) Itse odotan ensi viikon kierukanasennusta, sitten toivottavasti kivut ja kuukautiset katoaa ja saan elää nykyistä iisimmin.

Hiukan meni sekavaksi, mutta menkööt...

tiistai 5. huhtikuuta 2016

uutisia

Ei en ole raskaana :D Päädyin hakemaan yliopistoon opiskelemaan, eli nyt sitten vietän aikaani pääsykoekirjoja lukien. Ihan ku näin myöhäänheränneenä sisäänpääsisin, mutta haluan kokeilla...avoimen kautta syksyllä kuitenkin alan opinnot aloitan. Sitten muita...mulla on loppukuusta työhaastattelu, vakipaikkaan...hain ihan vitsinä, ei nimittäin ikinä päähän putkahtanutkaan että näin tuore hoitaja edes haastatteluun pääsis. No haastatteluun mennään, toivotaan parasta...ja jos ei tärppää niin myöhemmin uudestaan. Sillä kyllä näköjään jotain kiinnostavaa mussa on kun tohon haastatteluun pääsin (hakijoita paikkaan oli yli 100).

Semmosia täällä. Kevään reissua odotellen, työtilannetta jännitellen ja hoitotiedettä lukien kohti kesää mennään. Ai joo, syksyllä tehdään uus reissu italiaan, en vielä tiedä minnepäin. Mutta päädyimme miehen kanssa siihen että loka-marraskuun harmauteen auttaa vain ihana italia ruokineen ja maisemineen <3