torstai 30. elokuuta 2012

Ärsytys

Vaikka olenkin sinänsä sinut oman tilanteeni ja raskautumisen vaikeuden kanssa, niin edelleen en pysty lukemaan blogeja, joissa kerrotaan raskautumisista...varsinkaan niitä, joiden ensimäisissä teksteissä tuskaillaan sitä miten vaikea on raskautua (kun ollaan yritetty kolme kuukautta eikä mitään tapahtunut) tai niitä, joissa oltiin sovittu miehen kanssa että yritys aloitetaan tulevana talvena ja kabum ollaankin raskaana heti...itseasiassa nämä jo ottaa päähän siinäkin, että usein tommosia "ihmeraskauksia" kun ei satu (varsinkin jos ehkäisy on kunnossa) ja näissäkin parissa blogissa on selkeästi kyllä käynyt ilmi ettei nainen/tyttö ole niitä pillereitä syönyt vaikka asia niin sovittiin. 
En pysty käsittämään tuollaista moraalittomuutta ja valehtelua parisuhteessa, miten voi olla miettimättä mitä tuollainen teko selvitessään tekee suhteelle ja lapsen ja isän suhteelle, jotenkin en usko että valheella voidaan mitään pitää kasassa tai rakentaa. Välillä en ihmettele ollenkaan että meitä naisia pidetään kieroina ja juonittelevina.

Tulipas kauheaa moralisointia, mutta oikeasti ottaa pannuun tommoset tapaukset...ja se ettei ne rehelliset aina saa lapsia, vaikka kummatkin vanhemmista niitä haluaisi :(

tiistai 28. elokuuta 2012

Ja uuteen kiertoon...

Vuosisadan kiukkukipumasennusmenkat vihdoin ohi ja pystyn taas elämään ihmisten keskuudessa...ja jopa mieheni sietää minua taas, näköjään koiratkaan eivät enää kiusaa minua kaikilla keksimillään tavoilla. Taisin olla viimeisen viikon aika kamala noita-akka.

Tämän kierron vielä olemme ilman mitään lääkkeitä, seuraavaan olen clomit jo hommannut...haluan vaan aloittaa noi opintoni ilman ylimääräistä seksistressiä ja toisaalta haluan meidän reissunkin tehdä ilman ylimääräistä stressiä...eli voipi olla että vielä kaksi kiertoa mennään luomuna ja sitten hormonoidaan. Eipä sillä ettenkö meinaisi testailla ovulaatiot ja käyttää ne hyväksi, mutta muuten en meinaa stressata...pitää tietty ne testitkin ostaa jos niitä meinaa käyttää, ois ehkä vaan helpompi säännöllisesti joka toinen päivä kaapata ukko tonne punkkaan...
Kattoo miten se toimis(säännöllinen seksi siis...ei ukko, oletan että se toimii ihan hyvin), eikä sen enempiä koko asiaa miettiä. Millaista olisi elämä ilman omien limojen ja kiertopäivien tutkailua...joku hämärä muistikuva sellaisesta elämästä on, siitä vaan on suhteellisen kauan kun niin on ollut. Samalla voidaan ton miehen kanssa miettiä edelleen sitä kysymystä että mihin asti ollaan valmiita menemään saadaksemme sen lapsen. Onko se raja noissa clomeissa ja ovulaatiotesteissä...ja lisäksi kokeillaan kaikki vanhan(ja uuden) kansan pirkkaniksit, vai meneekö se kuitenkin siihen että kokeillaan IVF-hoitoja...ja lähdetäänkö mahdollisesti adoptoimaan jos mikään ei toimi, vai ollaanko vaan onnellisesti kaksin?

Vaikeita kysymyksiä, mutta katsotaan mihin tämä johtaa...toistaiseksi tie vie kouluun, pienempään asuntoon (toivoakseni saunalliseen sellaiseen) ja toivoakseni pian myös Pariisiin.


maanantai 20. elokuuta 2012

Huono päivä

Minulla on tänään huono päivä...tiedän menkkojen alkavan pian, sen verran on taas kipuilua ollut että tuntuis kysta palanneen pillereistä huolimatta. Lisäks on taas semmonen "mikääneiikinäonnistu,enkäikinäsaalapsiajamieskinvarmaanjättääminut"-päivä. Ei mua noi menkat ees sinänsä harmita, tää menkkoja edeltävä kaikkionpaskaa-olotila harmittaa...vaikka ite tiedostan etten mä oikeesti tämmönen negatiiviNelli ole (enää) niin aina nää menkkojen alkupäivät on ihan hirveet, fyysisesti ja psyykkisesti. Ovat aina olleet.

Mutta jotain positiivista, meidän asuntohakemus on edennyt niin pitkälle että ollaan jonossa ensimäisinä. Jospa sitä pääsis pian pienempään asuntoon muuttamaan. Vaikka rakastan tätä asuntoa ja varsinkin aluetta, niin tämänhetkinen rahatilanne (ja miehen mahdollinen lomautus) ei todellakaan annan aihetta asua tässä asunnossa ja tällä vuokralla...mutta katsellaan miten käy, toivottavasti mies ei jää työttömäksi ja silloin sitten halvempi kämppä antais mahdollisuuden säästää kunnolla ja ehkä pääsisin keväällä italiaan, kun toi pariisi tulee nyt syksyllä niin jospa sais kunnon matkakassan säästettyä ja pystyis vaikka kerran pari vuodessa reissaamaan ;)

torstai 9. elokuuta 2012

Pohdintoja

Olemme viime viikkoina mieheni kanssa puhuneet mahdollisuudesta olla lapseton...vapaaehtoisesti lapseton...voimmeko koskaann olla vapaaehtoisesti lapsettomia, kun kuitenkin vielä ainakin toistaiseksi pienimuotoisesti yritetään ja jos päädytään siihen että yritys jää vain clomeihin eikä mennä rajumpiin hoitoihin. 

Siis voiko monta vuotta yrittänyt pari olla vapaaehtoisesti lapseton, jos jossain välissä päättää että antaa asian olla, meillä on hyvä kaksin...vai mitä hittoa me olemme. En kuitenkaan halua loppuelämääni olla Lapseton, se jota surkutellaan kun ei ole äidiksi tullut. 
Ja tällähetkellä haluan ottaa elämäni haltuun ja päättää itse olenko lapseton vai en. Siksi yritys ei ole enää pakonomaista, seksi on mukavampaa ja olokin rennompi. Mitään ei ole pakko tehdä, eikä mikään ole vielä varmaa ja lopullista...sillä mehän vain yritämme ;)


I'm bulletproof, nothing to lose
Fire away, fire away
Ricochet, you take your aim
Fire away, fire away
You shoot me down but I won't fall
I am titanium
You shoot me down but I won't fall
I am titanium

Positiivisuutta



Reilu viikko sitten pyörähti käyntiin  positiivisen odotus- projekti bellyn blogissa, jossa haastettiin meitä tekemään hyvän mielen postauksia blogeissamme. Joten pistetään positiivisuutta kiertämään.

Mulla on suhteellisen positiivinen kausi menossa, siirryimme takaisin tulee jos on tullakseen-vaiheeseen...jota nyt seuraavasta kierrosta hiukan avitamme clomeilla. Katsomme nyt loppuvuoden näin ja pohdimme mitä sitten jos ei tulekaan. Minulle hyvää mieltä tuo uusi innostukseni lenkkeilyyn, reippaasti kävellen mennään koirien kanssa ja nautitaan alkavasta syksystä...juoksemisesta en itsessään ole oikein ikinä tykännyt, mutta nyt olen varovaisesti sitäkin ruvennut kokeilemaan ja syksyksi ilmottauduin Fitness Pilates kurssille. Ajattelin jos siitä löytyisi se laji jota harrastaisi enempikin...en oikein ole omaani vielä löytänyt.
Kävelylenkkien lisäksi piristän meidän elämäämme leipomalla, rakastan leipoa (ja muutenkin kokata) ja yleensä jopa onnistun saamaan aikaiseksi kohtuullisen nätin näköisiä ja ainakin maultaan hyviä tuotoksia. Joten ajattelin nyt teidän iloksi jakaa yhden suosikki reseptini ja pari kuvaa millaisia tuotoksia olen sillä aikaiseksi saanut

6 munaa
2dl sokeria
180g voita
160g tummaa suklaata
n. ½dl vehnäjauhoja (100g ohjeen mukaan, mutta itse tykkään että toi ½dl on sopiva määrä...jää tarpeeksi tahmaiseksi sisus)


Munat ja sokeri vaahdotetaan
Voi ja suklaa sulatetaan
Suklaa-voi seos lisätään muna-sokerivaahtoon ja lopuksi mukaan vielä jauhot.
Paistetaan 200 astetta n.8min
Annoksesta tulee noin 12kpl, riippuen tietysti miten isoja tekee...itse teen "muffinipellillä" Olen myön samalla ohjeella tehnyt mutakakkua, jolloin uunin lämpötilaa lasketaan 175asteeseen ja paistoaika hiukan pidempi...pakko myöntää etten kyllä kuollaksenikaan muista kauanko pidin kakkua uunissa.


 Brownies, mansikat ja vaniljakermajäätelö

Meidän ensimäisen hääpäivän kunniaks tekemäni mutakakku, mansikoilla ja kermavaahdolla

Jos noilla ei mieli muutu positiiviseks niin ei millään...on nimittäin sen verran herkkua, ainakin itselle...kun rakastan suklaata ja tuoreita mansikoita. Pitää varmaan jostain kaivaa joku uskomus siitä miten suklaa helpottaa raskaaksi tulemista :D