keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Hauskaa vappua!

Meillä tänä vappuna nautitaan kuohuvaa ja ehkä jotain väkevämpääkin...eikös tuo alkoholi ole se vahinkoraskauksien tärkein ainesosa.
Kyllähän tuo aikamoinen ihme olis, jos oikeesti ilman apuja raskautuis. Mutta voinpa nyt sanoa, ettei ainakaan stressiä onnistumisesta ole...kun ei sellaista oikeastaan voi tapahtua. Onhan tässä oltu ilman ehkäisyä ties kuinka kauan ja kokeiltu kaikki kikkakolmoset ja erillaisten lääkkeiden avulla yritetty mahdollisuuksia parantaa..eipä toimineet. Meidän mahdollisuudet on pakastimessa ja toivottavasti selviävät sulatuksesta.



tiistai 29. huhtikuuta 2014

kuulumisia

Olen viime päivinä upottautunut töihin, nyt sijaisuuteni päättyi ja aika paneutua opintoihin...viimeiset tentit, aineet ja tietty opinnäyte vaativat huomiotani.

Kierto tuntuisi palautuneen normaaliksi, pientä nipistelyä munasarjoissa tänään tuntunut, joten ovulaatio sattunee vapulle...eli noin neljän viikon päästä olisi edessä pas. Sitten alkaakin kesäloma...kesäloma kaikinpuolin. En suo ajatustakaan hoidoille, en työlle mutta opinnoille pakko vähän antaa..kesän käytän opinnäytetyön tekemiseen. Syksyllä sit uusin keinoin icsiä ja opinnoissa mielenterveys- js päihdeongelmia opinnoissa. Tietenkin toivon onnistumista,  mutta meidän historialla en hirveästi usko siihen...tietty kokeillaan vappuvahinkoa luomuilla loppuviikko.

Lääkärille soittoaika varattu, ajattelin pas:n lääkityksistä kysellä...josko siihen jotain kikkakolmosia sais mukaan...

torstai 24. huhtikuuta 2014

Viikko

Viikon se vei, surkuttelut ja kiukuttelut on nyt ohi (toivottavasti) ja elämä on lähtenyt nousuun. Iloitsen taas auringonpaisteesta ja lintujen laulusta...ehkä jopa pikkuisen odotan tulevaa pas:ia (miten ihmeessä toi muuten pitäis kirjoittaa passia/pasia/pas:ia?) En kuitenkaan liikoja toiveita laita tuohon hoitoon, kun ei nää meidän hoidot ole missäänvaiheessa niin mennyt ku pitäis...

Kroppa tuntuu taas omalta...ei munasoluhautomolta, ei pelokkaalta alkiopesältä, ei mustelmilla olevalta neulatyynyltä...vaan omalta...ehkä hiukan pienemmältä kuin aiemmin, pitäis ehkä oikeesti sinne vaa'alle uskaltautua ja katsoa missä lukemissa mennään, mutta vaatteista päätellen jokunen kilo on lähtenyt (JEEE!)

Tämmöstä täällä...tavallista eloa, töitä, opintoja, opinnäytetyötä (jee se etenee) ja lenkkejä...ja odottelua(niinkuin aina). Pas:n jälkeen sitten on tauko hoidoissa, seuraava ICSI sitten syksyllä uusin kujein. Lääkärille ajattelin pyytää soittoaikaa, jotta saisin jo ennen pas:ia keskustella noista lääkityksistä...luget pitää vaihtaa kun siitepölyaika on ja pähkinät aiheuttaa allerigiaoireita, joten en ehkä halua värkkiini tunkea pähkinää sisältäviä tuotteita, lisäksi ajattelin kysyä voisiko esimerkiksi kortisoonia lisätä tueksi. Kun tota endoa olen tutkaillut ja mietin et josko mun kohtu onkin ihan ärtynyt endosta niin pahasti että hylkii niitä alkioita tai jotain (hemmetin kiukkune kohtu).


tiistai 22. huhtikuuta 2014

Unia... ja 5/5

Olen viime öinä nähnyt unta, jossa minun tulee valita meille lapsi...vaihtoehtoja on kolme ja jos valitsen oikein saamme lapsen mukaamme, jos väärin emme saa lasta ikinä. Kaksi lapsista on selkeästi ulkomaalaisia (selkeästi maista, joita pidämme vaihtoehtoine adoptiolle.) ja yksi perisuomalainen eloveenatukkainen sinisilmäinen pallero (hiukan siskonpoikani näköinen)...vielä en ole unessa päässyt vaiheeseen, että olisin valintani tehnyt...mutta aika selkeästi nämä unet johtuvat viimepäivien adoptiopohdinnoista ja ehkä pikkuisen tulevan pas:n jännäilystä.

Katsotaan nyt saanko koskaan valintaani tehtyä...toivottavasti en valitse väärin. Unessa olen ahdistunut, mutta niin olen herättyänikin...Onneksi kuitenkin viime  yönä sain taas nukuttua, palautin IVF-hypnosis rentoutusosion iltarutiineihin ja nukuin läpi yön.

Ja viimeinen arkikuva...yksi kuva tällä kertaa

minä bloggaamassa ;)




maanantai 21. huhtikuuta 2014

Nyt riitti

siis tää mun masistelut ja synkistely...ei helevata ku itteenikin jo ärsyttää. Eihän tässä oo ku muutama viikko aikaa uuteen yritykseen (vielä en luota että siirtoon päästään, mut....)
Pakkohan tässä on itteni kasata ja piristää, ei kiukkusena voi mikään onnistua...vaikkei positiivisenakaan onnistunut.

Ajattelin kuitenkin et ehkä tässä jokusen kilon ehtis vielä tiputtaa lisää ennen sitä yritystä, on näköjään jokunen kilo lähteny ku vaatteet roikkuu päällä...ja rintsikat on liian isot (oli tissit ihan kunnolla turvoksissa vielä viikko sit, ku nyt rintsikoiden kupit kurmottaa tyhjyyttään). Ja ens viikolla soitan lääkärille, et saa nyt keksiä kaikki kikkakolmoset käyttöön tohon passiin ja syksyn hoitoon... Ai joo ja kolmen viikon päästä pitäis olla opinnäytetyöstä työsuunnitelma valmis esitettäväksi, pitää ehkä siihen vähän panostaa et saisin ensi syksylle valmiiksi koko homman.

Vituttaa kyllä edelleen tää tilanne aika rankasti...en vaan ymmärrä miks tän pitää olla näin vaikeeta meille? Oonko jotenkin huonompi ihminen tai olisinko huono äiti vai miksi?

4/5 väsyttää

Melkei villasukkia

Aamutee

Historiaa

Lounaspatonki

Yhdeltä työmatkalta

Mä nukun taas huonosti,  oon kiukkunen ja väsyny. Päätä särkee koska kirskutan hampaitani yöt. Näen painajaisia, joissa mun tulee valita meidän lapsi ja jos valitsen väärin, emme saa lasta ollenkaan (kiva ku unetkin kiduttaa...). Voi nyt jo sanoa, etten todellakaan pysty olemaan tyyny ja seesteinen sen pas:n suhteen, kun nyt jo stressaan ja pelkään. En usko onnistumiseen, en usko että siirtoon edes päästään...mutta tuleepa sekin koettua.

sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

3/5 ja ärsytys

Arkea kuvina 3/5

Pääsiäisherkkuja äitin luona

Chilit

Aamupala (hedelmiä ja kahvi kookoskermalla)

Kasvispurilainen lounaaksi

Ja jälkkärinä raakakaako-kookospirtelö

Olen tässä omassa olotilassani päässyt uuteen vaiheeseen, ensin tuli pettymy ja itku negasta, sit kiukutti koko homma, pieni epätoivo ja adoptionsuunnittelu (edelleen kyllä maata pohditaan...jotenkin ehkä jo odotan että pääsisimme sen prosessin aloittamaan, ei mulla uskoa ole noihin hoitoihin...me ollaan jo kolme kertaa epäonnistuttu, me kuulutaan siihen joukkoon joilla hoidot ei toimi.) mutta tänään tuli vastaan pari pääsiäisen kunniaksi positiivista uutista, jotka sai semmosen ärsytyksen päälle ettei paremmasta tietoo (ja tulipa sitten taas pari feissarikaveria poistettua ku rassas niin pahasti...hittooko nekin lisääntyy niin helposti...vituttaa). 
Mua oikeesti alkaa (taas kerran) ärsyttää kaikki, jotka piru vie lisääntyy ihan miten vaan...kitistään ku ei puolessa vuodessa onnistu (tiedän että se on hirveetä jo silloin, mutta näin hiton monta vuotta oottaneena oikeesti alkaa vituttaa ku itketään sitä yk5 alkoi(joo sekin kaveri katos bittiavaruuteen)...no joo meillä taitaa olla jo yk50? saako itkee ja kiukuta? ei tämmösiä kiukuta feisbuukissa...ei julkisesti) ja oikeesti ymmärrän että jos tiedossa on valmiiksi vaikeuttavia tekiöitä, niin se yk5 on jo paskaa...silti, mua vituttaa niin paljon tää oma tilanne että jos voisin niin hakkaisin itteni tuusaks ja sitten kasaisin itteni uudeks ihmiseks...semmoseks joka onnistuu lisääntymisessä.

(mä muuten päätin semmosen, et jos joskus äidiksi tulen niin varmasti julkisesti siellä hiton facessa kerron miten tuskainen ja hirveä tie siihen on ollut, miten vaikeeta se meille on ollut ja miten kivuliasta...sen ettei se aina ole niin että lapsi päätetään tehdä ja ollaan raskaana..on meitä muitakin, on meitä, jotka kärsivät ja itkevät kuukausi ja vuosi toisen jälkeen odottaen)

lauantai 19. huhtikuuta 2014

Arkea kuvina 2/5...adoptiopohdintoja...tyhmää märehdintää


Mun arkea...ei nyt ihan tätä päivää, mutta arkea kuitenkin

työmatka

Piikkejä

Lisää piikkejä

Särmäjätettä

Mun elämää...

Oon tän päivää ja eilisen illankin tutkinut netistä kansainvälistä adoptiota...ja adoptiota yleensäkin. Jotenkin usko hoidoissa onnistumiseen on mennyt, en tiedä mitä tässä voisi tehdä että noi alkiot hedelmöittyis ja kiinnittyis. Kyllähän mä voin vaikka loppuelämäni hoidoissa juosta ja itteeni piikittää, mut en oikein tiiä mitä hyötyä siitä olis...

Mitään selittävää tekijää epäonnistumiseen ei ole. Munasolut ovat hyviä, siittiöt on hyviä, alkiot on hyviä (vaikkakin viimeksi kehittyivät hitaasti), limakalvo on hyvä...mulla on paino tippunut ja elämme terveellisesti. En oikeasti elintavoissani enää mitään muutettavaa keksi, syön terveellisesti, liikun päivittäin. Syön lisäksi vitaamineja ja hivenaineita, jotka voisivat parantaa onnistumisen mahdollisuuksia. En stressaa ja joka ilta kuuntelen rentoutus cd:ltä pätkän ennen nukkumaan menoa. Elämässäni on muutakin kuin tämä helvetti. Olen ajatellut positiivisesti ja luottanut onnistumiseen, olen ajatellut pessimistisesti ja ollut varma epäonnistumisesta...kumpikaan keino ei tuonot onnea meille. Olen avoimesti puhunut lapsettomuudestamme, enkä enää salaile sitä.

Jos joku osaa mulle kertoa mitä teen väärin niin kertokoon...koska jotain on pakko tehdä väärin, kun ei onnistu silloin kun  muut onnistuu. Meillä on takana kolme hoitoa, eikö joka kolmas hoito onnistu...no ei meillä. Miksi tuleva pas onnistuisi tai syksylle osuva ICSI? Eiköhän me olla jo puolen vuoden päästä adoptoimassa....

perjantai 18. huhtikuuta 2014

Entä...

Entä jos kuulummekin siihen joukkoon, joka ei biologisia lapsia saa...? Entä jos meidän solut ei vaan toimi yhteen? Entä jos mun kohdun ei kuulu lasta kantaa?

Tänään on ollu vaikea päivä. Vuoto on ihan kauheeta, kivut on kauheita ja usko onnistumiseen on täysin kadonnut. Vaikka meillä ne kaksi alkiota on pakkasessa ja pian niiden siirtoa yritetään...niin en jaksa enää uskoa että siitä mitään tulisi. En usko niiden selviävän sulatuksesta...en usko niiden kiinnittyvän...en usko meidän saavan lasta ikinä...en millään tapaa.

Ja vituttaa ku hoitojen takia en voi tatska-aikaa varata...voi vittu vittu vittu tää haaveilu lapsesta on yhtä rämpimistä kuopasta toiseen eikä mitään toivoa poispääsystä ole.

Arkikuvahaaste

1/5 viisi kuvaa,viisi päivää... tämä on minun arkeni. En erikseen haasta ketään, jos joku intoutuu mukaan niin kiva.



(Jos kuvien myötä tunnistat mut,niin anna asian olla...mitä täällä kirjoitan on ajatuksia,mitä en ole valmis kanssasi puhumaan...jos en ole niistä puhunut)

torstai 17. huhtikuuta 2014

kohti pas:ia (pasia...passia...?)

Nega veritestistä...ei yllättänyt.  Pakkasukot siirretään toukokuun kiertoon...
Ja jos uuteen ivf-kiertoon joudutaan, otetaan uusia keinoja käyttöön (kaikki keinot käyttöön)..mitä ne sitten ovat, en tiedä. Pidemmästä viljelystä oli puhe, lääkityksiä muutetaan jne ja alkioita siis jatkossa siirretään kaksi.

Jatkossa sitten plussan jälkeen jännätään kiinnittyikö yksi vai kaksi...

pp14/kp1?

Että näin päättyi taas kerran tämä homma. Tänään selvinnee milloin yritetään ne ruput sulattaa (ei muuten varmana selviä kumpikaan..en ees ymmärrä miks kakssolusina pakastivat ne?) Toisekseen pyydän että pääsen juttelemaan lääkärin kanssa siitä miten seuraava ivf toteutetaan, mitä ne muka voi tehdä että se onnistuis yhtään paremmin ku nämä aiemmat? Onko se muuten meidän viimenen ivf julkisella ku sehän on jo neljäs?

Jos ei muuta niin usko hoitoihin  on tyysti menny

keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

ei niin positiivisia

Tiputtelu jatkuu...huomenna todennäköisesti kp1. Luget loppuu aamulla, enkä taida uutta pakettia hakea...mitä mä niillä? Mitenkähän nopeesti pas-kiertoon pääsee? Joko kesään mennessä on tuhottu meidän pakastealkiot ja suunnitellaan neljättä hoitoa syksylle... pitäisköhän selvitellä adoptiokuvioita jo.

Eiköhännää hoidot ja niiden onnistuminen on niin nähty...kolme epäonnistunutta tai keskeytettyä hoitoa...yhteensä neljä alkiota, kaksi siirtoa, lähemmäs kaksituhatta euroa rahaa mennyt lääkkeisiin ja lisää menee pian pas:iin. Ei mitään merkkiäkään onnistumiseen ei minkäänlaista toivoa onnistumiseen, munasolut ei hedelmöity, alkiot jakaantuu hitaasti ja siirtoon päässeet ruput ei kiinnity...pp 13 alkaa tiputtelu, pp14 onkin jo kp1... ja kaikkein pahinta, mä oikeesti luulin meidän onnistuneen, olin niiiin varma siitä. No väärässä olin...onneks en tuhlannut rahaa testiin

20% taitaa olla meidän kohtalo...

pp13

pp13: pakastetut alkiot...toivottavasti selviävät sulatuksesta ja päästään helpommin ja nopeammin uuteen yritykseen...

Oireet: ei mitään...ei edes menkkajomotuksia ja kuten ekassa hoidossa tuhruvuoto alkoi tänään...huomenna luultavasti tulee kunnolla lugeista huolimatta. Ajatukset siirretty mahdolliseen pas:iin

tiistai 15. huhtikuuta 2014

pp12

pp12: jännitys
En tiedä onko toi nyt niin positiivista, mut sitäpä tää päivä on ollut...aamulla jännitin uutta työtä, joka vessareissu jännitti, pari seuraavaa vuorokautta on toistaiseksi elämäni jännittävimmät...ja silti en suostu testiä ostamaan.

Oireet:menkkajomotuksia tulee ja menee...nipistelyitä samoin, tissit on pikkusen arat (liekkö oon niitä liikaa tökkiny?ihme ettei mustelmia ole) mutta edelleen nää kaikki voi johtua lugeista...tai mielikuvistuksesta...oikeesti olis ihana kun olis jotain kunnollista, eikä vaan tommosia puoli oireita.

maanantai 14. huhtikuuta 2014

pp11

pp11: musiikki

Tämän hoitokierron aikana olen kieltäytynyt kuuntelemasta mitään ns.negatiivista tai masentavaa musiikkia. Olen kuunnellut musiikkia, josta tulen hyvälle tuulelle...en tiedä onko tästä ollut apua vai mistä, mutta tämä hoito on ollut helpompi kaikinpuolin kuin aiemmat... paino ei noussut, se laski (jeeeeee) mieli ei ole ollut niin maissa kuin viimeksi, hermoja ei ole kiristänyt niin pahasti...oonkohan mä nyt oikeesti mitään hormooneja piikitellykkään?




Oireet: tissit arat, mahallaan ei voi nukkua. Menkkajomotuksia tulee ja menee. Aamulla en meinannut jaksaa herätä(onko toi ees oire...ehkä vaan nukuin liian vähän?). Oikean puoleinen munasarja kipuilee ja vasemmalla puolella kohtua nipistelee (kuvittelenkohan ton?)

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

pp10

pp10: toivo
Se pienikin toivo, joka saa jatkamaan eteenpäin näissä hoidoissa. Saa jaksamaan tämän kaiken. Saa elämään.

Oireet:kadonneet...katsoo jos päivän aikana palaavat. Huolestuttavasti muistuttaa syksyä, mutta en haluaisi menettää vielä toivoa. Pelkään negaa...pelkään että muut saavat plussan...no katsellaan milloin romahtaa. Tjahas, tissit päättivätkin olla edelleen hiukan arat, olivat kait väsyneet yön jäljiltä :D

Uskaltaiskohan sitä ostaa testin....en taida, viimeksi testasin pp12 ja tiesin kyllä jo etukäteen että negatiivinen tulee, viimeksi muutenkin olin aika varma ettei hoito onnistu....nyt en ole ollut mitään mieltä, en uskalla olla. Voi kun olisi torstai ja tulos positiivinen, toivon sitä niiiin kovasti (oikeesti on meidän aika...eikö olekin?)

lauantai 12. huhtikuuta 2014

pp9

pp9: työt
Sain kahden viikon työkeikan, en siis ehdi stressailemaan oireita tai oireettomuuksia ja pääsen tekemään oman alan hommia...ja hyvällä tuurilla tää poikis lisää töitä.



Oireita...tissit todella vähän arat,menkkajomot tulee ja menee, nipistelyt tulee ja menee, pahoinvoinnit tulee ja menee (aamuisin ja iltaisin), munasarjaa vihloo ja ei vihlo.... Kaikki voi johtua myös lugeista...

perjantai 11. huhtikuuta 2014

pp8

pp8: sattumalta vanhempien vintille jääneet vauvanvaatteet.
Nuo vaatteet piti viedä yhdelle tutulle parille, kesällä äitin kanssa niitä pakattiin laatikkoon. Sinne ne laatikkoon unohtui ja eilen äiti mietti, että jospa ne vaatteet jäisivät vielä toistaiseksi odottamaan...olin samaa mieltä. Siellä ne nyt odottaa...pienet vaatteet...ne odottaa meidän vauvaa ♥ kyllä niille joku päivä vielä käyttäjä tulee, ennemmin tai myöhemmin.


torstai 10. huhtikuuta 2014

pelkoja

Vaikka itselleni lupasin, etten rupea murehtimaan...märehtimään tai liikoja pelkäämään, niin pakko myöntää kyllä minä pelkään...pelkään negatiivistä tulosta, pelkään ettei pakkasukot selviä sulatuksesta.
Oireita ei pahemmin ole tarvinnut analysoida, kun ei niitä oikeestaan ole...alkuun munasarjaan koski, ei enää...tissit on välillä vähän arat, mutta ei normaalia loppukiertoa ihmeellisemmin...menkkamaisia jomotuksia on makuultaan ollessa, muuten ei oikeestaan jomottele...iltaisin nipistelee alavatsaa...turvotusta ei ole, paino pikemminkin tippunut,mutta tämä johtuu ihan siitä että kävelen päivittäin noin 10km ja litkin vettä säännöllisesti (eikä karkkilakostakaan ole haittaa ollut). Eli ihan päinvastoin kuin syksyn hoidossa...toivon kovasti että tuloskin olisi päinvastainen ♥

Vielä viikko olisi jännitettävää...haluaisin uskoa onnistumiseen, mutta tuo oireettomuus huolestuttaa...

pp7

pp7: mies

Kyllähän toi rakas ukonkutale oman lukunsa saa. Vaikka vaikeaa on ollut, hän mukana pysyy. Tukee ja lohduttaa. Silittelee iltaisin mut nukkumaan ja saa mut nauramaan pahoinakin päivinä. Ja kävi miten kävi, yhdessä tätä polkua tallataan loppuun saakka.




Oirepäivitys: vatsaa nipistelee toispuoleisesti, menkkajomotuksia tulee ja menee, tissit näyttäis vähän turvonneen ja kyllähän noi vähän kipeet on ku yrittää mahallaan nukkua. Viikko vielä pitäis piinailla..

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

pp6

pp6: sorsat koulumatkalla

Oikeesti rannalle oli ilmestyny sorsia...pian siis on kesä ja pikkusorsia ♥



Meidän alkiot sitten oli hitaita kakssolusia...mikähän hitto niitäkin vaivaa ku eivät voi toimia niinku pitäis? Ja miten tommonen hidas yksilö oikeesti selviää ja kiinnittyy?

tiistai 8. huhtikuuta 2014

pp5

pp5: vertaistuki

Te kaikki, jotka tällä samalla asemalla junnaatte (ja tekin, jotka jo täältä pääsitte). Te, jotka ymmärrätte tän tuska, tän surun, mutta samalla ymmärrätte sen pienen toivon joka meissä elää...tiedätte sen vahvuuden, millä tämän kaiken kestää. Toivottavasti jokainen meistä löytää onnellisen loppunsa ♥




maanantai 7. huhtikuuta 2014

hassua...

Katselin tuossa vanhoja tekstejä viime siirron jälkeisistä tunnelmista...olin turvoksissa, tissit kipeät ja oireita vaikka muille jakaa...nyt ei mitään (toisaalta menossa vasta pp4) mutta oikeasti ei mitään. Vatsassa tuntuu suolenliikkeet ja ilma suolistossa, mutta tän luulen johtuvan punktiosta(?) tissit on yöllä vähän arat ku mahallaan nukkuu, mut viime yönä pystyin kyllä mahallaankin nukkumaan välillä. Oikeaan munasarjaan vihloi eilen ja mahaa on nipistelee välillä....mutta ei niin paljoo, että edes sitä huomioisin.
En ole väsynyt, mielialoissa ei muutosta...liikun paremmin kuin silloin, kävelen päivittäin 5-10km ja syön terveellisemmin...liekkö siinä syy etten oirele mitenkään? Vai laittovatko ne tonne alkiota ollenkaan? Vai oisko noi luget jotain plaseboja :D

Outoa...en oikein edes tiedä pitäsikö tästä mitä ajatella...no taidanpa tyytyä listaamaan päivän positiivisia ja unohtaa noi oireet tai niiden puuttumisen.


Tääkin ehkä enempi vaan itelle muistilistaa, et miten oon oireillu siirron jälkeen...tietää tulevaisuudessa itseään seurata.

pp4

pp4: perhe
Mies, joka on tukena ja mukana tässä pitkässä matkassa vanhemmiksi. Lohduttaa ja silittelee, nauraa mun kanssa huonoille vitseille ja rakastaa minua tästä kaikesta huolimatta.
Vanhemmat, tukevat eivät kysele vaan odottavat että kerron. Iloitsivat meidän alkioista kuin ne olisi jo valmiita vauvoja.
Sisarukset, ihanat kamalat, vievät mut pois märehtimästä asioita...eivät anna mun upota tähän suohon vaan nostavat ylös.

Kyllä meidän pikkusella on niiiin mahtava suku odottamassa ♥

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

pp3

Pp3: ystävät ♥
eilisen treffit kaverin kanssa, käynyt hänkin läpi ivf-hoidot....siinä me kaksi normaalia naista keskustellaan ruokailun lomassa alkioista, punktioista yms ihan kun ne olis jokapäiväisiä asioita. Ihanaa oli jutella ihmisen kanssa, joka on läpi käynyt nämä asiat...



Ja itselle muistiin, tulevia hoitoja varten...enää ei nukuta mahalleen, nännit kipeytyneet pp2-pp3

lauantai 5. huhtikuuta 2014

pp2

pp2: aamulenkki koirien kanssa auringon noustessa


 ja aamupala.

perjantai 4. huhtikuuta 2014

pp1

Pp1:tänään on perjantai , kaksi päivää makoilua tiedossa
lisää hyviä juttuja tässä päivässä...aurinko paistaa, huippu viimeinen harjoittelupäivä(kovasti toivottelivat töihin sinne, heti ku valmistun). Itsetehty kookos-suklaapirtelö. Näköjään joka päivästä löytyy kaikkea pientä kivaa, kun keskittyy niihin hyviin eikä märehdi huonoja :)


torstai 3. huhtikuuta 2014

tänään, pp0

Tänään iltapäivällä siirretään alkio kohtuun. Tänään siis alkaa kahden viikon piinailu. Pysyn päätöksessäni, enkä osta raskaustestejä...jos positiivisen tuloksen saan verikokeesta, niin haen sen viikkonäytöllisen. Lisäksi päätin, etten analysoi kroppaani...luget aiheuttaa niin paljon oireita, ettei mistään voi olla varma.
Päätin tänään myös että etsin joka päivästä jotain positiivista...pp=päivän positiivinen ei piinapäivä.

Pp0: tänään saan alkion mukaan,  3 jää pakkaseen...niin monta mahdollisuutta

Part2.feeniksin alku haettu, 2 jäi pakkaseen (yksi ei lähtenyt jakautumaan).
Lääkärin kanssa juteltu, jatkossa siirretään kaksi alkiota ja jos vielä joudutaan uuteen hoitokiertoon,  niin lääkitys muutetaan ja tuki lääkityksiä tulee lisää. Toivotaan ettei siihen mennä, mutta hyvä että on nyt jo tiedossa että hän on tähän paneutunut...

keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

punktiokertomus

Lupailin aiemmin, että kerron punktiostani vähän tarkemmin...eli tässä tulee.
Ohjeistukseksihan sain ettei ruokaa tai juotavaa kuuteen tuntiin ennen punktiota, eli kun kotona heräsin normaalisti puoli kuudelta järkytyin että tässähän sitä sit pyöritellään peukaloita yhdeksään saakka (prkl..nälkä). No lueskelin muiden blogeja, googlettelin kaikkea mitä ei pitäisi ja yritin vaan olla. Kahdeksan jälkeen lähdettiin miehen kanssa matkaan, mun isä tuli kuskaamaan meidät sairaalalle (joo koko suku tietää, että oltiin punktiossa ja tietävät myös alkioiden määrän...siirtopäivän ja kaiken).

Sairaalalla sitten mun "työkaveri" otti meidät vastaan ja päästiin lepohuoneeseen (ja pari työkaveria kävi siinäkin toivottamassa onnea matkaan), missä sain vaihtaa ihanan avopaidan päälle (siis sen selästä avoimen vilauttelupaidan) ja kanyylin käteen (ei onnistunut kämmenselkään ja kanyyli oli kyynärtaipeessa)...sitten sitä mentiin punktiohuoneeseen ja mies omaa osuuttaan hoitamaan.
Punktiohuoneessa oli tuttu lääkäri odottelemassa (olin viime viikon ja maanantain hänen kaverinaan harjoittelemassa) ja hänen lisäkseen ivf labratäti omituisine vehkeineen (ois pitäny maanantaina enempi kysellä niistä ku olin vaan avustamassa...däm). Toiseen käteen verenpainemittari ja toiseen happisaturaatiomittari ja sitten vaan makuulle haarat levällään (jeeeee). Alkuun juteltiin aiemmasta punktiosta (josta en muistanu mitään) ja sitten sainkin rauhoittavaa ja kipulääkettä...sitten alkoikin sumeta päässä, kovasti yritin seurailla mitä tapahtuu ja kyllä mulle näytettiin kuvaruudulta munasarjat ja miten ne munasolut sieltä imettiin (oikeesti jännän näköstä, kattelin jo maanantaina sitä ihmeissäni). Kipulääkettä sain pariin otteeseen lisää, kun toinen munasarja ei ollut niin helposti punktoitavissa ja piti painella ja pistellä että siihen päästiin käsiks. Nopeesti koko homma kuitenkin oli ohi ja pääsin takas lepohuoneeseen makoilemaan.

Sielläpä sitten makoilin ja söin aamupalaa (vihdoin) ja yllättävän nopeesti olo parani, pian tultiin kertomaan punktion tulos ja jatko-ohjeet. Sitten vielä hetken pötköttelin, kunnes kyllästyin ja päätin kokeilla liikkumista...onnistui, joten sain luvan vaihtaa vaatteet ja päästiin kotiin (taksilla..jee).

Mulle toi punktio ei ollut mitenkään dramaattinen tai kauhea kokemus, kohdunseutu ja alapää on kyllä edelleen arka (mutta onhan sitä pistelty ja tökitty, niin saa ollakin kipeä), mitään hirveetä turvotusta ei ole tullut...ja kivutkin pysyy hallinnassa panadolilla (koska buranaa en suostu yrityksen aikana syömään).

Huomenna sitten mennään alkionsiirtoon ja toivotaan, että joululahja pysyy jouluun saakka mukana <3

(Tuli muuten itku aamulla ku tajusin, että oikeesti meillä jää pakastimeenkin jotain...ei tarvii heti olla tässä hormoonirumbassa menossa...meillä on neljä mahdollisuutta ennenkuin uuteen punktioon joutuu)


jeeeee

Aamulla heräsin jo ennen auringonnousua...siitä asti tärisin ja tuijotin puhelinta. Pian tulisi se puhelu, jossa labra vaisulla äänellä kertoo ettei yksikään hedelmöittynyt. Heti kahdeksan jälkeen puhelin soi ja siellähän oli se vaisulla äänellä puhuva labratyöntekijä...yhdeksästä munasolusta seitsemän oli kypsiä ja näistä seitsemästä neljä hedelmöittyi. Meillä on neljä alkiota....oikeasti neljä mahdollisuutta tulla vanhemmiksi. Huomenna yksi niistä siirretään ja toivotaan ettei pakastimeen tarvitse katsella pariin vuoteen.

tiistai 1. huhtikuuta 2014

Punktio

Nyt on punktioitu, maha kipeä, mutta ei pahasti. 9 munasolua oli saalis, toivotaan että edes puolet hedelmöittyis ja päästään siirtoon...ja tietenkin että päästäis positiiviseen tulokseen.
Kirjoittelen myöhemmin enemmän tosta punktiosta, nyt tilaan kiinalaiset ja rupeen mässäilee