perjantai 31. tammikuuta 2014

hullu sä et ole...


"Särjetty ja satutettu sinua on monta kertaa
Ja nyt kuvittelet että se on sinä jonka päässä viiraa
Yhtäkkiä putoat pohjattoman syvään kuiluun
Ja luulet että tästä on mahdotonta ikinä toipuu

Anna minun kantaa, auttaa
Anna minun anna minun

Anna minun tulla sun viereesi ja lohduttaa
Hullu sä et ole mut joskus sitä romahtaa kivipohjaan
Hiljaa nyt mennään mut henkiin sä jäät
Hullu sä et ole mut juuri nyt on vaikeaa

Sama se vaikka sinä rakastuisit johonkin väärään
Sama se jos et sinä opi vielä siitäkään
Tärkeintä on ettet sinä koveta sun sydäntä koskaan
Jonkunhan on uskottava että vielä rakkaus voittaa

Anna minun kantaa, auttaa
Anna minun anna minun

Anna minun tulla sun viereesi ja lohduttaa
Hullu sä et ole mut joskus sitä romahtaa kivipohjaan
Hiljaa nyt mennään mut henkiin sä jäät
Hullu sä et ole mut juuri nyt on vaikeaa

Sä et ole hullu
Sä et ole hullu
Sä et ole hullu

Sä et ole hullu

Anna minun tulla sun viereesi ja lohduttaa
Hullu sä et ole mut joskus sitä romahtaa kivipohjaan
Hiljaa nyt mennään mut henkiin sä jäät
Hullu sä et ole mut juuri nyt on vaikeaa

Sä et ole hullu
Sä et ole hullu

Hiljaa nyt mennään mut henkiin sä jäät
Hullu sä et ole mut juuri nyt on vaikeaa"




Tulipa sit itku ku tämä soi...en ihan hetkeen ole biisien vuoksi itkeny :/  mut olipa kaikinpuolin nätti biisi ♡

helevetin kierto

Venyy...edelleen...maha kramppailee siihen malliin ettei pitäis pitkään enää venyä. En ole jaksanut rahoja testiin vielä tuhlata, kun eipä mun kierrot ole aikoihin minkään kaavan mukaan kulkenu...jos nyt ei ensi viikkoon mennessä mitään tapahdu niin kai mun pakko on se nega sieltä katsastaa ja soittaa polille, että tää kierto venyy älyttömyyksiin...ja taas pohtia miten pitkälle meidän hoidot siirtyy. Tajusin tossa äsken että, jos kierrot rupee sekoilemaan näin pahasti niin mitenkähän meidän hoidon aikataulutuksen käy...se kun laskettiin että kuukautiset tulee tän kuun lopussa jne.
No ensi viikon murhe, tänään lähden koulutukseen ja tyttöin kesken suunniteltiin helmikuulle treffit, lisäksi tietty koulu- ja työjutut vie aikaa.

keskiviikko 29. tammikuuta 2014

plussa-aaltoja

Plussa-aaltoja...eli ryppäinä tulevia plussa uutisia. Näitä tulee aina muutaman kuukauden välein, tälläkin hetkellä sellainen on menossa blogimaailmassa...jännä on seurata miten plussia alkaa ilmaantua, pian alat arvailemaan jo kelle seuraava tulee...ja hiukan lasket jo montako tähän aaltoon mahtuu.
Onnittelet muita...mutta samalla toivot itsekin pääseväsi "ratsastamaan" sillä aallolla...ja mietit milloin se aalto tulee, joka vie sinut mukanaan toiselle puolelle, raskaana olevien maailmaan.

Joka kuukausihan sitä toivoo raskautta...joinakin kuukausina jopa pikkuisen uskoo raskauteen...uusi vuosi tuo mukanaan uudet toiveet ja uskon parempaan vuoteen, vaikkakin jossain vaiheessa sekin usko häviää...kyllä edelleen uskon että tämän vuoden aikana meillä ratkaistaan asiat suuntaan tai toiseen, mutta epäilen vahvasti että meillä vuoden päästä bloggaillaan adoptiosta (liekkö silloin enää yhtään nykyistä bloggaria lapsettomana...tai seuraamassa tätä blogia?)

Ihanan onnellisia uutisia monille on tullut...samalla monille meistä muistutus siitä mitä odotamme. Hirveän ristiriitaisesti suhtautuu aina noihin uutisiin, kyllä olen onnellinen, mutta....samalla usein ensimmäisiä ajatuksia mitä tulee on "miksei vieläkään meille..." Pahimmillaan näitä uutisia lukee samana päivänä kun omat toiveet valuu pöntöstä alas. Onneksi tällä kertaa ei mennyt niin...nyt jännätään miten pitkä tästä kierrosta tulee...ei vielä ainakaan mitään tapahtunut...toivon toivon...jos toivon tarpeeksi kovaa niin eikö se jo toteudu? Alavatsa kyllä kipuilee tutunoloisesti, joten tuskin toteutuu...mutta silti toivon sormet ristissä ja peukut pystyssä niin pitkään ku voin...

tiistai 28. tammikuuta 2014

usko...

Arvatkaas mitä, mä uskon että kyllä tämän vuoden aikana se plussa mulle tulee...ja jos ei tule niin herra ja rouva feeniks aloittaa pitkän adoptiomatkansa. Ehkä tää "uus elämä" on piristäny mua tai jotain, mutta en enää sure...en enää pelkää tulevaa...enkä enää halua elää toivotta.
Mies tänään kysyi onko mulla ollut parempi olo viime aikoina? En ole kiukutellut niin pahasti kuin viime vuoden lopussa...kuulemma :D ja kyllä...kyllä mun on parempi olla nyt, en tiedä miksi, en todellakaan...ehkä tieto muutaman kuukauden hoitotauosta teki sen. Ehkä uusi työ..tai kouluprojektit.

Kipuja ei tänään ole ollut...no päänsärkyä, mutta kohtu ja munasarjat on ollu kivutta tän päivää (pieniä nippailuja oikealla) mikä taas toisaalta on outoa, mut toisaalta ei...tietty toivon ihmettä, mut niin kova usko ei mulla ole että siihen mahdollisuuteen uskoisin.

Jatkoa..

Loppujen lopuksi kipu hälveni illan mittaan ja tänä aamuna ei mitään kipuja enää ole (ei edes sitä menkkajomotusta), epäilen vähän että oisko sieltä kysta vähän tihkutellut ja kipuillut tms, mutta olipa mikä lie, onneksi meni ohi ilman isompia hoitoja. 
Soitin kyllä päivystykseen ja selvitin miten tulisi toimia ja ohjeistivat, että jos kipu pahenee soitan lanssin hakemaan tai jos kipu ei lähde pois niin päivystykseen käymään.

Kipu kuitenkin katosi, hyvä niin...mutta pakko myöntää, kroppa toimii koko aika oudommin ja oudommin...

maanantai 27. tammikuuta 2014

kipuja...

Munasarja taitaa kuolla tai jotain muuta helvetillistä tapahtuu siellä....pientä menkkajomotustakin tuntuu, mut ei pahasti. Toi munasarjakipu (?) taas on jotain aivan kamalaa...saa nähdä mennäänkö tässä vielä päivystykseen. Tuntuu ku joku repis liitoksistaan mun munasarjaa (outoa ettei toi säteile jalkaan normaaliin tapaan...pitäsköhän oikeesti huolestua)

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

huolimaton...

Nyt on pakko myöntää ettei mulla ole hajuakaan missä kiertopäivässä mennään... en joulukuulka merkannut kuukautisia kun oli hoidot menossa. Viimeks ultrassa epäilivät ovulaation just olleen (ehkä) joten järkevästi laskien ensi viikolla vaihtuu kierto...
toivon kyllä kovasti että juuri alkanut plussa-aalto tulisi vihdoin meillekin,mutta tuskin...sen verran mieliala vaihtelee eikä mitään oireita plussaan ole,että gynen ovulaatio veikkaus olisi oikein ja keskiviikkona vaihtuu tämä kierto...

Edit.Opparin aihe hyväksytty koulun puolesta!!!! Parin viikon sisään saan ohjaajan ja pääsen työstämään työtä tosissaan! (Ihan sama miten kierto menee, toi oli niiiiin hyvä uutinen et leijun sitä ens viikon)

lauantai 25. tammikuuta 2014

Täydellinen elämä...?



Mul on tapana ylös pistää kokemukset vaikeat,
pettymykset ja eron hetket haikeat
Mul on tapana lauluun laittaa myös ne hyvän muruset,
joiden ohitse huomaamatta kävelet
Mul on tapana mieltä purkaa, kertoo tosijuttuja,
ja ne aiheet ovat kaikille tuttuja
Mul on tapana lauluun laittaa mitä kuulin, mitä näin
silloin kaikkea en kanna sisälläin

Elämä on varjoa ja valoa,
joskus se kyyneliin tiristää, silloin kun itkun kaulukset kurkkua kiristää
Elämä on sekoitus onnea ja surullisia vaiheita
Meil on täydellinen elämä täynnä laulun aiheita
Meil on täydellinen elämä

Mul on tapana mieltä purkaa, kertoo tosijuttuja
ja ne aiheet ovat kaikille tuttuja
Mul on tapana lauluun käyttää tätä arpista sydäntäin,
silloin kaikkea en kanna sisälläin

Elämä on varjoa ja valoa,
joskus se kyyneliin tiristää, silloin kun itkun kaulukset kurkkua kiristää
Elämä on sekoitus onnea ja surullisia vaiheita
Meil on täydellinen elämä täynnä laulun aiheita
Meil on täydellinen elämä

Kun mä laitoin paperille kaiken minkä mä menetin
siinä samalla mä myös surut puolitin
Kun mä laitoin paperille kaikki hölmöt pelotkin,
vihdoin laulaa ne ulos uskalsin

Elämä on varjoa ja valoa,
joskus se kyyneliin tiristää, silloin kun itkun kaulukset kurkkua kiristää
Elämä on sekoitus onnea ja surullisia vaiheita
Meil on täydellinen elämä täynnä laulun aiheita
Meil on täydellinen elämä täynnä laulun aiheita

Tää on viime viikkoina soinut päässä ja radiossa...ja jotenkin nyt on vaan muhun iskeny tää biisi. 

p.s.hitto mä meinaan ihan pikkusen elätellä toivoa...jospa...voi jospa. Mutta en liikaa, en hirveästi usko että mitään olisi tapahtunut...mutta olisipa se ihanaa jos...mutta nyt vaan tiedän ettei se ole maailman loppu, jos ei kuitenkaan...meillä on lähes täydellinen elämä muutenkin ja mulla hirveesti tällä vuodella odotettavaa kaikinpuolin. Mä taisin vihdoin saada sen kaipaamani rauhan ja tasapainon...ainakin jollain tasolla. Paitsi pms-kiukuttelut taitaa alkaa, ainakin pinna on kireällä ku viulunkieli...

perjantai 24. tammikuuta 2014

kiirettä pitää

Eipä ehdi enää mitään märehtimään...sen verran olen onnistunut elämääni muuttamaan. Päivät kuluu töissä/koulussa/opinnäytteen kirjallisuutta etsien...lisäksi ensi viikolla on vapaaehtoistyöntekijöiden kurssi, maaliskuulla endometrioosiyhdistyksen tapahtumia...ai niin ja vähintään kolmesti viikkoon on tarkoitus kuntoilla (spinning+jooga+tankotanssi/trx) ja tietty mies ja koirat pitää huolehtia ;)

Et sillai...tiputtelua kesti muutaman tunnin joten voitte kuvitells mitä nyt kuvittelen...vaikken siihen mahdollisuuteen usko.

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

wtf

Tiputtelua...ei mulla sitä kuulu olla. Kuukautisten pitäis tulla viikon päästä, ainakin gynen ja ultran mukaan. Eli miks nyt tiputtelee? Paskat jos tämäkin riesa nyt tulee, ihan kun mun kierto ei tarpeeks sekava olis muutenkin.

Töissä oli kivaa, unohtui jopa omat ongelmat ;)

tiistai 21. tammikuuta 2014

uraohjus

Mä sain sen duunin,nyt sitten virallisesti lähden uraa luomaan ^_^   sijaisuuksia näin alkuun, mut jopas mun kalenteri alkoi täyttyä muullakin kuin kiertopäivillä....

maanantai 20. tammikuuta 2014

ängh

Ei oikein mitään sanottavaa....ei yhtään mitään.
En tiedä mitä pitäisi ajatella, en vaan jaksaisi odottaa...odottaa jotain mikä ei välttämättä ikinä tule toteutumaan.
Tämä kaikki olisi  niin helppo jaksaa, jos oikeasti tietäisi että lopputulos tulee olemaan se että saamme oman lapsen syliimme. Mutta nykyisin en usko siihen, että niin tulisi ikinä käymään...joten miksi minun tulisi vaan odottaa?
No koska en voi tehdä mitään...kroppa ei toimi niinkuin pitää, en pysty sikiämään niinkuin normaalit ihmiset, en edes lääkkeiden avulla...en edes lääkäreiden tekemillä alkioilla. Kyllähän tää maho kroppa onnistuu kyllä toimimaan täysin väärin, ei mennäkään lepotilaan (tuotetaan kystiä ja limakalvoa silloin kun yritetään jarrutella...voin vaan innolla odottaa miten limakalvo kuihtuu ja munasolut samalla kun niitä stimuloidaan toimimaan...)
Ja joo tuntuis kierto lähentyvän loppuaan tän epätoivoisen asenteen tultua kuvioihin...

P.S.opinnäyte etenee, nyt ois yhteistyösopimukset kirjoiteltava ja arvatkaas mitä...mä pääsen aloittamaan mun työn!!!! Ja huomenna on työhaastattelu (uraohjus...musta tulee uraohjus...)

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

tauko

Ylimääräiset munasolut/kystat kutistuneet pois, mutta...limakalvo oli kasvanut jarruista huolimatta ja ovulaatiokin oli tullut normaalisti.  Nyt sitten taas odotellaan kuukautisia ja toisiakin, hoidot jatkuu maalis-huhtikuun vaihteessa, yhteisellä päätöksellä. Saan keskittyä harjoitteluuni rauhassa ja sitten hoitoon rauhassa...parempi näin. Lyhyellä kaavalla jatkossa mennään, muuttui sitten kuviot täysin. Miten toi lyhyt kaava edes toimii?

tiistai 14. tammikuuta 2014

pelko..ja miljuuna kysymystä

Huominen ultraus pelottaa...ja olo on jokseenkin ristiriitainen. Jos kaikki olisi mennyt niinkuin piti, olisin tänään saanut tiedon hedelmöittyivätkö munasolut...ja nyt jännittäisin tulevaa siirtopäivää ja alkavaa kahdenviikon piina-aikaa...nyt jännitän ja pelkään, en edes tiedä mitä? En yhtään tiedä mitä tuolla munasarjoissa tapahtuu...kauhea nipistely ja kipristely siellä ainakin on. Synarela aiheuttaa kauheata pääkipua, joten syön säännöllisesti buranaa ja panadolia maximiannokset päivittäin (lupa lääkäriltä tähän saatu...)
Mitähän ovulaatiotestit nyt näyttäisivät? Milloinkahan mulla ees on ovulaatio, vai tuleeko sitä nyt normaalisti ollenkaan kun niitä ylimääräsiä munasoluja tonne kasvoi?
Oikeesti mitähän helvettiä mun kropassa tapahtuu tällähetkellä? Ja miks mä en odota alkionsiirtoa niinkuin piti?

No huomenna selviää lisää...jospa tää johonkin etenis. Mut se nyt näyttäis olevan tulevaisuuden suunnitelma, että kunhan noi ylimääräiset on tuolta poistuneet, niin luomukiertoon piikit ja ei enää pitkällä kaavalla mennä kun kierto noin sekava...

lauantai 11. tammikuuta 2014

Minun elämää

Sitähän tämä on...minun elämääni, ei kenenkään muun. Joten minun kuuluisi elääkin, ei enää odottaa odottamista...odottaa mahdollisuutta odottaa... minun tulisi elää ja tehdä suunnitelmia, ei vaan lykätä kaikkea raskauden mahdollisuuden vuoksi.
Minä olen nyt hakenut töitä, ilmottautunut sijaiseksi kaupungille ja paria paikkaa hakenut,joista voisi tulla vakituisempiakin. Vapaaehtoistyöstä on kurssipäivät tiedossa ja odotankin pian pääseväni jotenkin hyödyntämään omaa kokemusta ja oppimaani toimimalla vapaaehtoisena. Opinnäytetyötä pääsen kunnolla aloittamaan ensi viikolla kun sitä varten tulevat kurssit alkavat.
Lisäksi olen ruvennut "hoitamaan" itseäni...tein ruokavaliooni muutoksia ja huomasint niiden sopivan minulle, joten taidan tällä linjalla jatkaa (en ehkä näin fanaattisen tiukasti, mutta kuitenkin). Ensi viikolla alkaa erilaisten liikuntatuntien kokeilut ja katsotaan jäisikö sieltä pari uutta lajia vakituiseksi harrastukseksi...kokeilut alkavat tankotanssitunnilla. Tankotanssin lisäksi testailen lämpöjoogaa, trx-kurssin (en tarkasti edes tiedä mitä tuo pitää sisällään, mutta ilmaiseksi pääsee niin varmasti kokeilen, maaliskuulla on juoksukurssi ja sen ajattelin käydä, niin saan kunnon startin kevään ja kesän lenkkeilyjä varten...tulis muutenkin kuin kävellen lenkitettyä koirat)

Minulla on muutenkin aika hyvin opinnot suunniteltuna, kevään harjoittelut alkavat pian, syksyn harjoittelupaikka on jo sovittuna...opinnäytetyön teko alkaa ja syksyllä pääsen tekemään sairaanhoitajansijaisuuksia...uraohjus elämä siis lähtee käyntiin. Jospa tässä syksyllä päästäisiin miehen kanssa joku pieni reissu tekemään (kovasti on suunnitelmissa ainakin ja ajattelin kyllä varauksenkin tehdä heti kun rahatilanne antaa periksi niin paljon, että voin matkan maksaakin)

Eli tälläistä tänne, mitä vaihteenvuoksi otan elämäni haltuun ja täytän sen kaikella mahdollisella, etten koko aika surkuttelisi omaa lapsettomuuttani...

(alavatsaa nipistelee ja kipristelee koko ajan, ovulaatio on tuloillaan...ensi viikolla ultra ja tuomio milloin hoidot jatkuu)

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

"se ilme"

Minä huomasin jokunen päivä sitten meidän "naapuri"taloon ilmestyneen pienen (oisko vuoden ikäisen) itämaisen tytön, samalla selvisi miksi talon rouva muuttui niin iloiseksi viime vuoden lopulla.
Monesti viimeisen vuoden aikana olen rouvaan lenkillä törmännyt ja aina miettinyt miten hän on niin tutunoloinen, ei tutunnäköinen vaan oloinen...eilen sitten loksahti palaset kohdilleen kun hän ei enää tuntunut tutulta. Tajusin että hänen katseensa ja olemuksensa oli muuttunut, hän oli iloinen täynnä onnea...häneltä puuttui "se ilme". Se ilme, joka minua katsoo peilistä...hänestä oli tullut äiti, hänen tuskainen odotuksensa oli päättynyt...
ehkä joku päivä joku katsoo minua samoin,
ehkä joku päivä meillekin se pieni tulee...
ehkä hän vaan ei tule minun raskauden kautta,
ehkä hän tulee muualta.
Mutta kun hän tulee, minusta tulee paras äiti juuri hänelle...sillä hänen vuoksi me tämän tuskaisen tien kuljemme.
Ehkä meidän on taas vakavasti puhuttava adoptiosta vaihtoehtona...

tiistai 7. tammikuuta 2014

Elämää...

Minäpä nyt täräytin ja ilmottauduin vapaaehtoistyöntekijäkurssille, pelastakaa lapset ry:n peruskurssi järjestetään täällä tammi-helmikuun vaihteessa ja tukihenkilökurssi maalis-huhtikuussa. Musta siis tulee hyväntekijä...ja oikeesti täytän koko kevään kaikella mahdollisella ettei ehdi mitään hoitoja tai hoidottomuutta suremaan. Eli mun kevääni kuluu opiskellessa, vapaaehtoistyössä, spinnign ja joogatunneilla, sekä joka aamuisilla lenkeillä koirien kanssa.

Olen kyllästynyt tähän muiden (hoitojen ja lääkäreiden) ehdoilla elämiseen, kyllä mä hoitojen toivon jatkuvan mahdollisimman pian ja toivon että ennen joulua meillä olisi oma nyytti...mutta en kyllä siihen usko.

Eilisillasta asti on ollut epämääräisiä kipuja oikean munasarjan aluella, liekkö ne ylimääräiset solut lähteneet liikkelle vai mitä lie tapahtuu, ehkä pitäisi jonkin verran peittoja heilutella ja tehdä kahdeksikot...toisaalta ovulaatiokin kyllä pitäisi normaalistikin piakkoin tulla (eli ehkä oikeasti pitäisi panostaa tohon sänkyhumppaan)...jospa seuraava "mitäs täällä on?"-lause ultrassa oikeasti olisi positiivinen yllätys. (on muuten ovulaatio oikeesti tulossa, mielialat sen verran nousussa tuntuu olevan...)

maanantai 6. tammikuuta 2014

aaltoja

Olen viimepäivinä miettinyt paljonkin minuutta, mikä tekee minusta minut. Mitä minä olen? Kuka minä olen? Johtuu varmaan siitä että tunnen taas kadottaneeni itseni tähän lapsettomuuteen, en tunne olevani enää mitään...olen vain viallinen, olen jotain mitä kukaan ei halua olla tai kokea. Jotain jolle ei osata sanoa mitään. En haluaisi olla vain lapseton, olen niin paljon muutakin...
Olen nainen, tytär, sisko, ystävä, vaimo. Olen opiskelija, työntekijä, harrastaja. Mutta miksi lapsettomuus määrittelee minua niin paljon, miksi se on se asia minkä annan määritellä itseni?
Tunnen itseni huonommaksi kuin muut naiset, en pysty siihen minkä tulisi olla meille niin luonnollista...mihin meidät on luotu(niinkuin tässä joku päivä sitten kuulin). Voinko siis sanoa itseäni naiseksi, jos en onnistu siinä mihin meidät on luotu? Onko naiseuden mitta se että onnistuu sikiämään? Olenko huono ihminen kun olen niin helvetillisen kateellinen teille onnistuneet?

En vieläkään usko että meillä hoidot jatkuu pitkiin aikoihin, ehkä 2015 on se vuosi kun meitä onnistaa..ehkä ei...ehkä minun pitää vaan alkaa hyväksyä asiat sellaisina kuin ne ovat....paskoina, hyväksyä se ettei meistä ehkä ikinä tule vanhempia...

Ehkä kaiken tämän surkeuden takana on vain hormoonit, ne jotka synarela sotkee edelleen...ehkä oikeasti en ole katkera ja kateellinen surkuttelija..ehkä oikeasti olenkin ihminen? Onneksi tämä tulee vaan aaltoina, suurimman osan ajasta voin hyvin ja nauran mieheni kanssa...pohdittiin muuten eilen, että entä jos vaan sekstaillaan ihan pupuina ja katsotaan josko joku niistä kahdeksasta munasolusta päättäisi hedelmöittyä ja tarttua limakalvottomaan kohtuuni ja olla meidän ihmeemme (meille ei siis tullut seksikieltoa tms, koska lääkäri ei usko että mitään voi tapahtua...johtuen juuri olleista kuukautisista)

P.s.olo parempi kun sain purkaa...nyt jo naurattaa omat synkistelyt

lauantai 4. tammikuuta 2014

luulin

Luulin voivani paremmin, luulin että olin matkalla ylöspäin...luulin väärin. Siinä se oli ensimmäinen uutinen fb:ssä, taas yksi onnellinen raskauspäivitys, joka tuntui iskulta palleaan "tätä ihmettä odotettiin pitkään ja monet itkut itkin, nyt testi näytti kahta viivaa...meistä tulee äiti ja isi" heidän yrityksensä kesti 5kuukautta... jep ihmehän se on raskautua alle puolessa vuodessa.
Mitäs minä, olen purkanut puikoilta pois aloittamani "villahousut" ei niille tule käyttäjää...lanka muuttuu jo aikuisen sukiksi. Tuntuu jotenkin tyhmältä, miksi olin niin toiveikas että luulin meidän onnistuvan. Nyt tiedän paremmin, enää ei tarvitse pelätä piinapäiviä...voi pelätä kaikkea mahdollista ja mahdotonta, olla uskomatta pieneenkään mahdollisuuteen onnistua.  Tiedän jo nyt, että seuraava ultraus kertoo odotuksen jatkuvan...hoito siirtyy jonnekin tulevaisuuteen...minusta ei tule äitiä 2014. Huomaan miettiväni moniko blogikaveri tänä vuonna onnistuu, niin monen toivon onnistuvan...mutta samalla tiedän etten minä kuulu niihin onnistujiin.

Sanotaan että pitää käydä pohjalla ennen nousua....mitenkähän syvä tämä kuoppa on minne olen joutunut, näyttää siltä että meidän hoitomatka on pettymystä pettymyksien perään. Milloin se nousu alkaa?

Pitää varmaan tähän sen verran lisätä, etten oikeasti näin synkkä ja surkutteleva ole. Tulee tänne vaan purettua tuo kaikki surkeus, mitä mielessä pyörii. Kun sen olen suoltanut ulos, niin pystyn taas intoilemaan muista asioista...kuten kevään harjoitteluista ja mun mahtaavakin mahtavasta opinnäytetyön aiheesta (ja parin viikon päästä alkaa pakerrus). Ehkä mä joskus olen naistentautien/lapsettomuus polilla töissä ;) (on muuten oikeesti pikkusen semmonen suunnitelma, jos tonne naistentauteihin suuntais ja toivottavasti päätyis töihin lopulta) oho...mähän innostuin tosissaan paasaamaan opinnoistani  :D

torstai 2. tammikuuta 2014

Epäusko...toivottomuus...katkeruus

En vieläkään oikein sisäistä tai käsitä miten ihmeessä on mahdollista, että "jarrujen" aikaan mun kroppa tuottaa munasoluja...vieläpä lähes yhtäpaljon kuin hoidoissa saatiin aikaiseksi. Kuulemma harvinaista, mutta sitäkin sattuu...toisen kerran kuulen hoitojen aikana tämän lauseen "harvinaista, mutta kyllä näinkin välillä käy..." voisiko joku kertoa, mitä muuta harvinaista voi sattua hoidoissa, niin osaanpa niihinkin varautua... ei mulla enää oikeastaan ole mitään uskoa näihin. Kuulemma luomukiertoon tehdään hoito, kunhan sellainen tulee...milloin sellainen tulee kun sumuttelen edelleen, munasarjoissa kypsyy edelleen ties kuinka monta munasolua (liekkö osa jo lähtenyt liikkeelle...harmi että limakalvo valu pihalle, muutenhan me ois voitu vaikka kuutoset tehtailla nyt)...eli jos minulla oikeastaan on nyt ovulaatio, onko minulla kahden viikon päästä taas kuukautiset vai kauanko tässä odotetaan että noi häviää tuolta ja päästään asiaan (no mun kohdalla varmaan toukokuuhun ja sitten onkin kesätauko tulossa, eli ehkä ensi syksynä voidaan jotain tehdä...mutta siihen mennessä ollaan taas siinä tilanteessa että sumutellaan ja koko paska alkaa alusta)

Toivottavasti tämä vuosi on viime vuotta parempi, en usko että raskautta tai lasta meille tulee tänäkään vuonna, mutta jospa urani saisi tuulta alleen ja pääsen aloittamaan elämääni uraohjuksena (mulla on ensi viikolla työhaastattelu keikkahommia varten, joista uskon seuraavan kesäksi ja ensi syksylle töitä...). Jospa edes joku aspekti elämässäni toimisi...

Vieläkin vituttaa, kiukuttaa ja katkeroittaa...kirjoitan nykyään onnittelut plussista ja vauvoista rutiinilla (kyllä olen onnellinen jossain syvällä sisälläni...mutta omat haavat on taas niin auki revittyinä, että jokainen onnenkantamoinen muilla tuntuu vaan kiusalta) en osaa kirjoittaa sellaista onnittelua, joita oikeasti onnelliset ihmiset kirjoittaa. Kirjoitan kuivia sanoja, joilla ei ole merkitystä...jotka on kirjoitettava (ja tunnen itseni aivan kauheaksi ihmiseksi, kun en pysty todella onnellinen olemaan muiden puolesta..ehkä tämä on syynä ettei meille onnea suoda, olen niin kateellinen ja katkera muiden onnesta). Tunnen itseni niiiin ulkopuoliseksi, kun näen noita onnitteluita ja muiden onnea...jotenkin välillä tunnen ulkopuoliseksi täällä blogimaailmassakin, olen niin katkeroitunut ja toivoton...
Tänään selvisi taas muutama onnellinen elämäntapahtuma (miks nekin tulee aaltoina...ja miks minä en koskaan pääse noihin aaltoihin mukaan? Täällä minä kökötän asemalla...muiden hyppiessä juniinsa) 

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

2014

Vuonna 2013 minusta ei tullut äitiä. Vuonna 2014, minusta ei tule äitiä. Siinäpä se, todellisuus...ei se muuksi muutu, mitäpä sitä kiertelemään. Tuskin edes raskaudun, joten tuskinpa mulla on tänne mitään kirjoitettavaa...muuta ku kiukuttelua maailman epäoikeudenmukaisuudesta ja siitä miten pieleen meillä asiat menee (ei...en usko että tästä hoitoihin päästään pian, ei...en usko että ne menisivät niinkuin pitäisi...jokin tulee menemään pieleen tiedän sen jo nyt). Kahden viikon päästä voin tulla kertomaan miten munarakkulat/kystat ovat paikoillaan ja hoito jatkaa viivästymistään.
Tällaista tänne.

Raastaa, repii ja koskee, mun tekis mieli huutaa ja hajottaa jotain. En osaa sanoiksi pukea tätä tunnetta, se ei ole vihaa, ei surua...pelkkää kateutta ja katkeruutta. Vituttaa tämä paska kroppa, joka pettää minut kerta toisensa jälkeen... vituttaa kaikkien muiden raskaudet...vituttaa onnelliset ihmiset ja muiden onnelliset sanat...vituttaa etten koskaan tule olemaan niin onnellinen, vituttaa että uskoin hoidosta tulevan jotain...vituttaa että tiedän että vuoden päästä olen edelleen samassa tilanteessa...lapseton...ikuisesti...