sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Tyyneys

Vaikka omalla tavallani jännitän tulevaa hoitoa, niin elämä muuten soljuu tyynesti eteenpäin...Olen tyytyväinen nykyiseen elämäämme. Olen onnellinen näinkin...olen oppinut nauttimaan elämästä kaksin. Kuitenkin aina välillä lapsenkaipuu muistuttaa itsestään, jos ei muuten niin unissani...näen unia raskaudesta, näen unia aiemmin uneksimistani lapsista...näiden unien jälkeen herään mieli haikeana ja sydän täynnä kaiipuuta. Onneksi tätä tapahtuu nykyään harvemmin ja harvemmin.

Olen ehkä hyväksynyt tilanteen...ehkä luovuttanut, miten kukin tämän nyt sanoo. Itse koen löytäneeni tasapainon elämääni tälläisenä. Minulla on opintoni, vuoden päästä varma työpaikka...minulla on kuntoiluni ja rakas mieheni. Minulla on asiat hyvin...ehkä hoidon kautta saamme vielä lapsen täydentämään pientä perhettämme, ehkä ei. Parin kuukauden päästä mennään kohti uutta vuotta ja se vuosi muuttaa meidän elämän tavalla tai toisella. Vauva, valmistuminen, työt...siinä vaihtoehdot, muutoksia kuitenkin tulossa. Tällähetkellä olen siellä, missä minun kuuluu olla...en tiedä miksi näin tuskainen ja surullinen tie mulle annettiin,  mutta tiiättekö mitä? Mä selvisin, mä voitin...vaikken raskaana ole, niin mä elän!

torstai 23. lokakuuta 2014

pelko

Viime vuosi päättyi hoidon keskeytykseen...päättyykö tämä vuosi lapsettomuuden hyväksymiseen? Pelkään että niin käy.
Toisaalta olen miettinyt miten huonoon ajankohtaan raskaus tulisi, mun valmistuminen viivästyisi koska tuskin suoraan synnäriltä voin syöksyä harjoitteluun...lisäksi mieheni aloittaa jatko-opinnot pian. Eli rahatilanne on huono. Eli kaikinpuolin huono ajankohta :/

lauantai 18. lokakuuta 2014

Hoitosuunnitelma

Olipa tullut postissa, lääkkeistä ei mitään mut aikataulu...vaikuttaa yllättäen mun harkkaan taas...prkl, toivottavasti ei kuitenkaan liian pahasti.

Lyhyellä kaavalla mennään, koska mulla on noi pillerit nyt käytössä niin turhaa kai tehdä mitään vaihevuosia ku luulis noidenkin tappavan endoa? Ei mua sinäsä lyhyt kaava häiritse, onhan se sinänsä helpompi ku monta viikkoa vaihdevuosioireita ja sekään ei välttämättä hillitsis mun munasarjoja tuottamasta munasoluja. Joten tällä mennään, vaadin kyl että vaihdetaan se puregon siihen menopuriin...tai ainakin haluan lääkityksestä keskustella lääkärin kanssa ennen ku hoito käynnistyy. Hysteroskopia mulla on 6.11 ja 7.11 lopetan pillerit, siihen saakka niitä syön ilman taukoja. Katsotaan josko tästä tulis elämäni paras joululahja <3

Eli mulla on kolme viikkoa aikaa tiputtaa painoa hillittömästi ja saada kroppa hyviä soluja tuottavaksi. Mistä tuli mieleen, et mitkähän lajit oli sallittu/kielletty hoidon aikana? Ehdin vielä PT:n kanssa suunnitella jonkinlaisen treeniohjelman siihen hautomisajalle, sillä tätä treeni-intoilua en suostu lopettamaan vaikka hoidot alkaa...mähän muutun vielä timmiksmimmiks vaikka väkisin.

(Ja vaikka mun piti lähtee toivottomana tähän hoitoon, niin piruvie se toivo ja into hoidosta alkaa nousta pintaan...voi tietty olla et vaikuttaa toikin et tiiän painon pudonneen ja toivon sillä olevan vaikutusta)

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

....

Kroppa on kutistunut...hyvä niin. Epäilykset hoidosta on nousseet pintaan...huonompi juttu.
En edelleenkään usko että hoito voisi onnistua, varsinkaan kun lääkitys on sama ku edellisessä epäonnistuneessa hoidossa. Eikä endollekaan ole mitään tehty, eli mikään ei muutu....miksi tulos muuttuisi? Oikeesti mistä vitusta ihmiset repii uskoa näihin?

perjantai 10. lokakuuta 2014

Voi pyhä ihme

Ei testi ei ollu positiivinen...mut jösses miten noi lääkärit sekoilee. Tänään oli netpostissa polilta lääkärin sanelu(ohjeistus...mikä lie) joka taas poikkeaa muista. EIKÖ noi lekurit juttele keskenään? Tän mukaan pitäis procren pistää pari kuukautta ennen hoidon aloittamista (eli ei onnistu enää). Nyt hiukan jo jännittää minkälainen lääkearsenaali mulla on resepteinä olemassa :D

Mut jouluna olen pyhästi raskaana ja vähintään kolmoset on tulossa (tää suunnitelma senkun paisuu...)

torstai 9. lokakuuta 2014

pöh

Polilta soittivat...ei mitään uutta, vieläkin ihmetellään puregonia mun hoidossa, lyhyt kaava ei sinänsä haittaa ku pillereitänyt syön niin eiköhän toi endokin rauhotu (kivut ainakin on rauhoittunu). Mun outoa vuotoa ihmetellään, huomenna r-testi ja uuden pilleriliuskan aloitus. Marraskuun alussa on hysteroskopia, olin ton jo unohtanu kokonaan, sen jälkeen alkaa piikittelyt ja viikolla 49 punktio (ja siirto), pitkää viljelyä yritetään ja pakotan kahden alkion siirron, jos niin monta noilla paskoilla lääkkeillä aikaiseksi saadaan...
Ja näin ollen jouluna olen paksusti raskaana kaksosia odottaen ja vuoden pöästä ihmettelen miten helppoa elämä oli kaksin...sovitaanko et tää menee nyt näin?

tiistai 7. lokakuuta 2014

Äääh

Kai noi oudot tiputtelut oli mun menkat...alkovat viikko ovulaatiosta(oletetusta) ja loppuvat vajaa viikko ennen normaalia alkupäivää. Polille oon yrittäny soitella, mut eipä taas pääse jonoista läpi...joten oottelen et sieltä joku soittaa mulle joskus, ku viime viikolla lupasivat soittaa.... semmosia tänne.

lauantai 4. lokakuuta 2014

Hetkiä elämässä


Tiiättekö sen tunteen ku tajuaa keväällä ekan kerran et nyt muuten on jo kesä? Tai se ku loppukesästä "haistaa" ilmassa syksyn? Se ku kuulet sen huippubiisin ja sun tekee mieli heilua ja hyppiä...ja joskus kotonas teetkin sen. Semmosia pikkuhetkiä ku pysähdyt ja tajuat miten hyvä sun on olla? Niitä hetkiä, joita lapsettomuuden keskellä joutuu tonkimalla tonkimaan sen kaiken surun ja paskan keskellä.
Mulla niitä on nykyään enemmän ja enemmän, toi suru ja surkeus on se pienempi osa mun elämää eikä enää täytä mun päiviä. Ehkä mä oon pahimman yli mennyt ja lähtenyt uuteen suuntaan, en tiedä, mutta helpompi mun on olla ja elää. Mä oon onnellinen tästä ja nyt, enkä mieti mitä voisi olla...


Jos mä tähän lähden mitä en tehnyt muiden tähden, niin ole mulle sen arvoinen. Jos mä tähän lähden sua piiloon kätke en, vaan aion olla silminnähden onnellinen.
Haloo Helsinki- Beibi


P.S. Vieläkään ei vuoda kunnolla...pitääköhän mun jotain selvittää ennenku seuraavan pilleriliuskan aloitan. Oikeesti alkaa hiukan ihmetyttää toi että nyt on viikon tuhrutellu, ei oo normaaleja menkkakipujakaan...mitähän vittua toi oikeesti on? Kellään mitään tietoa?

torstai 2. lokakuuta 2014

Treenva feeniks

Eli vaihdan aihetta, en jaksa tota lapsettomuuspaskaa...se on tylsää luettavaa ja kirjoitettavaa. Joten...minähän siis voitin viideksi viikoksi personal trainerin (btw.tungin hakemukseen mukaan sen et oon lapsettomuushoidoissa ja kiloja pitää saada pois...aattelin hyödyntää tota paskaa ja onnistuin..hah!) ja tällä viikolla tapasin ton treenarin ekan kerran...ja tokan. Ensin kateltiin vähän tavotteita, kehoanalyysi jne jne muuta mukavaa, joita ylipainosena karsastaa...sit sain mukaan ruokapäiväkirjaa ja terveystietolomakkeita täytettäväksi.
Tänään sitten oli toinen tapaaminen, käytiin läpi jatkoa..eli miten lähdetään tositoimiin. Sain ruokailuohjeet, eli mitä syön ja milloin syön...onneks nyt ei ihan nihilististä, mut kyllähän toi rutistaa aika paljon taas pois, mutta jospa samalla rutistuis kroppa kasaan. Pääsin testaa mun saliohjelman ja arvatkaa vaan oliko ihanaa ku joku oikeesti kulki mukana ja katto et teen oikein, korjaili asentoo ja "jaksaa jaksaa jaksaa...vielä viis toistoo!!!". Lihakset huus hoosiannaa ja hiki virtas, mutta ku kaik olin tehnyt niin jopa oli voittaja-fiilis. Saliohjelman ja ruokaohjeiden lisäksi, mulle tehtiin kuntoiluohjelma...ma-ke-pe-su jumpat ja ti-to sali, jumppapäivinä vaihtelevasti joogaa, bodybalancea, spinningiä, kahvakuulaa, kunnoncrossia (ihme jos tohon uskallan mennä) ja pumpia...eli kaikkea mahdollista. Seuraava tapaaminen on ensi viikolla, kuulemma pääsen testaa HIITtiä, on jo valmiiks suunnitellu mulle treenin... ja kaiken tän lisäks saan kotiin venyttelyohjeet, jotta notkistun entisestään.

Eli näillä näkymin musta tulee timmi-mimmi...joka sit keväällä raahaa komian lihaksikkaan kroppansa jonnekin kreikan rannalle makaamaan, siis mehän suunnitellaan reissua kreikan saaristoon johonkin pikkukylään, ihan kahdestaan kauas maailman murheista. Ehkä joku omatoimikohde, jossa voisi kävellen vaeltaa ja katsella saarta, ei paljon turisteja eikä kiirettä...eikä lapsia.

Suuri vitutuskausi olkoon nyt ohi, mä keskityn täysin muuhun ku tohon mihin en voi vaikuttaa...eihän noi ees oo vieläkään kertonu mulle mikä hoitosuunnitelma meillä on, mut kaipa toi joskus selviää...onhan tohon suunniteltuun punktioon vielä 8viikkoa...vähän mä oon sillon huikeen laiha ja niin komiassa kunnossa ettei lääkäritkään tunnista.

Ja lopuksi, menkat ei vieläkään oo kunnolla alkanu...tänään tuli tippa kunnon verta mut sen jälkeen ei oo tullu yhtään mitään...ei jää ees paperiin vessakäynneillä. Mikä hitto tätä kroppaa riivaa.

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

vaihteeksi...epätoivo

Jotenkin tää tiputtelu (tai mitä tää ihme töhnän valuminen onkaan) ja toi hoito-/lääkesekoilu on saanu mut jotenkin on kyllä usko menny tähän hommaan ja mun kroppaan. Yks eronnu tuttu tullu raskaaks eron jälkeen...joka puolella plussataan ja mun kroppa ei toimi ees pillereiden kanssa niinku pitäs. Eikö pillerit viivästytä vuotoa....eeeei näköjään aikaistaa lähes kahdella viikolla. Vittu jee, uutta hoitoa kohti....kiinnostaa ku kilo paskaa