maanantai 27. huhtikuuta 2015

Kp1 ja tuomio

Tulihan se vuoto vihdoin! Ja sitten olennaisempaa...

Tapasin tänään leikkaavan kirurgin, leikkaus yritetään saada toukokuulle...jos ei onnistu niin omasta pyynnöstäni leikkaus siirtyy syyskuuhun.
Magneettikuvista löydöksiä:

  • oikeassa munasarjassa kolme (!) endometrioomaa, se ultrassakin näkynyt reilu 2senttinen suurin ja se poistetaan leikkauksessa, pienempiä yrittävät poistaa mutteivat lähde tuhoamaan munasarjaa niiden takia
  • kohdun takana endometrioosilevy (?) johon suoli on kiinnittynyt, ei kuulemma kuitenkaan tunnustellessa ja ultratessa näyttänyt pahasti olevan kiinni, kun liikkui nätisti erillään kohdusta (eli toivon tuon tarkoittavan ettei avannetta tule)
  • tilanne ei ole niin ruma ja paha kuin voisi kuvitella kipujen perusteella :)
Pillerit on aloitettava tästä kierrosta, jotta tilanne entisestään rauhottuisi ja toivotaan että tuo suolen tilanne paranisi ja leikkauksen jälkeen on syötävä hormoneita, jottei tilanne räjähdä käsiin heti uudestaan. Hieman jäi semmonen kuva että oisko siellä se neljäs hoito mahdollinen vielä loppuvuodesta kuitenkin...tai sitten lähdemme yksityiselle luovutetuilla soluilla kokeilemaan ja siihen saakka pillereillä pidetään tilanne kurissa.

Ja sitten pikkunen pommi, mua haastatellaan MTV3:n lifestyleen lapsettomuudesta...millon musta näin avoin tuli?


perjantai 24. huhtikuuta 2015

kp 33

Alkuvuonna vuosin ensin kahden viikon, sitten viikon välein...pillerit lopetettuani kierto venyi aluksi neljään viikkoon...ja nyt näyttäisi venyvän viiteen viikkoon. Tällä menolla seuraava kierto on kuusi viikkoa jne, enkä oikeastaan enää osaa ennustaa milloin mitään tapahtuu. Toisaalta jos tuo 15päivä tullut lima oli ovulaatiolimaa, niin kierto on nyt jo lähes kuusi viikkoa (38päivää) jokseenkin tuo kierron venyminen aikaisemmasta tarkasta 28päivän kierrosta huolestuttaa minua...pelkään pahoin että vaikka kuinka lääkärit sanovat munasarjoissa olevan reserviä ja munasoluja riittäisi vaikka muille jakaa (kuka noita paskoja haluais?) niin toiminta on hiipumassa....mistä muusta voi johtua se että kierrot pitenee kuukausi kuukaudelta?

Mitenkä ihmeessä mun pitäisi tulla raskaaksi jos toiminta hiipuu ja haluanko edes tulla raskaaksi...maanantaina on leikkauskonsultaatio tai ennakkohaastattelu tai mikä lie, leikkaus voi olla mun aikataulutuksessa vasta ensi syksynä...en voi nyt pysäyttää elämääni sairasloman vuoksi hetkeksikään...sillä vihdoinkin asiat kulkee johonkin suuntaan.

Mutta kaikesta huolimatta, voi vittu tätä kiertoa, miksei se voinut palata normaaliksi? Minä oikeasti kaipaan sitä kellontarkkaa ja ajallaan tulevia kuukautisia...

tiistai 21. huhtikuuta 2015

Ylpeä

Mun oppari on valmis!!! Oon hiton ylpee itestäni, oon tän alkuvuoden aikana suorittanut lääketentit (perus, IV ja ABO-verensiirto- osiot), tehny ton opparin valmiiks, käyny kouluni kunnialla ja helvetti ollu mun kaverin tukena synnytyksen käynnistyttyä. Olen pystynyt voittamaan omat estoni ja pelkoni ja päässyt eteenpäin. Vaikka edelleen kaipaan ja haikailen...sekä kiukuttelen lapsettomuuttamme, niin olen silti päässyt eteenpäin! Mä olen kasvanut...ehkä mä tän vielä voitan!


maanantai 20. huhtikuuta 2015

Vuosi sitten

"Entä jos kuulummekin siihen joukkoon, joka ei biologisia lapsia saa...? Entä jos meidän solut ei vaan toimi yhteen? Entä jos mun kohdun ei kuulu lasta kantaa?" 18.4.2014... 

En olisi uskonut että oikeassa olin...ehkä sitä vaan tietää?

Vuosi sitten meillä oli juuri toinen kierros hoitoja päättynyt negaan, meillä oli pakkasessa kaksi alkiota...meillä oli keväällä pas edessä ja senkin jälkeen yksi hoito...entä nyt? Tänään mulla on magneettikuvaus, viikon päästä leikkaustapaaminen (vai mikä lie) ja leikkaus joskus...todellakin joskus, sillä mulla alkaa harjoittelu parin viikon päästä ja siitä menen suoraan töihin kesäksi. Töiden jälkeen mulla on heti koulu viikko...sitten olisi aikaa leikkaukselle. Jep, todellakaan minä en suostu kesätöitäni tai opintojani enää jarruttelemaan tai pilaamaan tän kropan takia.

Mutta entä laparoskopian jälkeen? Harrastellaan seksiä ja toivotaan ihmettä? Lähdetään yksityiselle...jos jostain revittäis rahat siihen? Oikeesti mitä helvettiä tässä nyt tekis?

Jokseenkin alkaa taas masentaa tää lapsettomuus, miks musta ei vaan tullut äitiä? Miks mä en koskaan päässy siihen tilanteeseen että mulla olis testissä kaksi viivaa?

torstai 16. huhtikuuta 2015

repsahdus

Tunnustan tänne kun en muualle kehtaa...olen ratkennut tupakoimaan, vain yhden päivässä (enkä aina sitäkään) mutta repsahtanut kuitenkin. Enkä edes tunne huonoa omaa tuntoa siitä...vituttaa kylläkin, mut huonoa omaa tuntoa ei, omaa kroppaanihan tässä tuhoan taas. Ja kyllä mä tän lopetan, pian...

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

ovulaatiolima. ..vai sekopäinen kroppa?

Mulla siis Kp1 pitäisi tulla viikonloppuna, mutta eilisestä alkaen on selkeästi tullut ovulaatiolimaa. Ei kai tää kroppa taas ala sekoilee,  sillä tota samaa limaa valu kaks viikkoo sitten myöskin...

Ehkä mun munasarjat sylkee ulos viimeset munasolut ja voin lopettaa omat pähkäilyt lapsen saamisesta. Mä niin haluisin vaan olla ja elää, haluisin että asiat kulkisi eteenpäin, eikä palaisi aina tähän lapsettomuuteen.

maanantai 13. huhtikuuta 2015

itku

No en itke...tekis mieli itkeä. Miksi meistä ei tullut vanhempia? Vieläkin se vaan tuntuu niin väärältä. Musta tuntuu et oli väärin niin ylipainoisina lähteä (ja päästä) hoitoihin...musta on ruvennut tuntuu ku luen noita hoitojuttujani, et ei noin niiden kuulus mennä. Miten missään välissä ei selvitetty miks alkioita ei tule? Ei tehty laparoskopiaa, joka ois aika olennainen endopotilaille? Hoitoja vaan puskettiin toisensa perään huonoin tuloksin...nyt sit pitäis elellä ja säästää rahaa yksityiselle menoon? Onko se muka oikein?

Ja selkeästi kp1 lähestyy, sen verran paska fiilis on...

torstai 9. huhtikuuta 2015

Pohdiskelua

Tänään yllättäen minulta kysyttiin jos minulla olisi rahaa lähtisinkö yksityiselle hoitoihin, kokeilisinko luovutetuilla soluilla...vai antaisinko asian olla niinkuin nyt annan asian olla taavllaan pakosta tavallaan itsekkyydestä (luulen että saisin vielä julkiselta tapeltua meille hoidon, jos haluaisin todella...sen verran tuossa meidän kohdalla on sössitty loppupeleissä)

Ja mitä vastasin...en mitään. En osaa sanoa haluanko enää koskaan tuohon helvettiin missä oltiin...mutta, entä jos se onnistuisikin? Entä jos joku ihmekeino keksittäisiin millä me saataisiinkin enemmän kuin kaksi alkiota...tai minä tulisin raskaaksi? Jos minulle joku pystyisi lupaamaan onnistumisen niin varmasti lähtisin, mutta kun eihän meillä nuo hoidot mitään onnistumisen tunteita ole missään välissä nostattaneet...pieleen on menty joka mutkassa enemmän tai vähemmän, niin miksi sitten itseään kiduttamaan. Lisäksi ikää alkaa olla niin paljon että en tiedä kannattaako tässävaiheessa enää edes yrittää...sitten näen mieheni kummitytön kanssa ja sydämeni itkee, koska hän ei koskaan pääse omaa lasta pitämään sylissään. Voinko siis olla niin itsekäs etten vielä yrittäisi, jos meille annettaisiin mahdollisuus, jos se vie mieheltäni mahdollisuuden tulla isäksi? Milloin on oikeus olla niin itsekäs että kiellän mieheltäni sen mahdollisuuden?


lauantai 4. huhtikuuta 2015

Tunteita ja tuntemuksia

Jännä välillä huomata miten moni meistä bloggaavista lapsettomista on raskautunut...samalla tunnen sen pienen surun piston sydämessäni, sen joka miettii "miksi emme me?" Sen piston, joka miettii "entä jos tulisinkin luomusti raskaaksi?"

Se pisto/ääni päässäni on se pieni osa, mikä minulla on enää jäljellä lapsenkaipuuta...pieni muisto lapsettomuudesta. Pieni, mutta kovaa huutava kaipuu. Samaan aikaan toinen ääni päässäni sanoo että näin sen pitikin mennä, näin minun elämäni kuuluu mennä.

Minulla on pitkästä aikaa tunne että olen siellä missä pitääkin...vaikken uskonut että se on elämä lapsettomana. Luulin että lapsi olisi se puuttuva palanen elämästäni. Luulin etten pystyisi elämään lapsettomana parina. Mutta luulo ei ole tiedon väärti...Minä pystyn elämään lapsettomana. Lapsi ei ole puuttuva palanen...sillä vaikka olen lapseton, olen eheämpi kuin vuosiin. Tänään minua ei riivi suru ja kipu, tänään minä nautin elämästäni sellaisena kuin se on...ja vihdoinkin minä elän!

Ja lopuksi...

This ain't a song for the brokenhearted
No silent prayer for the faith departed
And I ain't gonna be just a face in the crowd
You're gonna hear my voice when I shout it out loud

It's my life
It's now or never
I ain't gonna live forever
I just wanna live while I'm alive


(It's my life)
My heart is like an open highway
Like Frankie said, "I did it my way"
I just wanna live while I'm alive
It's my life