maanantai 28. toukokuuta 2012

Rentoutumista

Oltiin miehen ja koirien kanssa viikonloppu mökillä...puhelin äänettömällä(lähes koko reissun) eikä tietokonetta mukana...pelkästään luonnonäänet ja aurinkoa. Päivät meni auringossa maatessa ja nukkuessa, illat saunottiin ja paisteltiin makkaraa takassa...täydellistä rentoutumista.
Olisin jäänyt pidemmäksikin aikaa, jos vaan olisi voinut...valitettavasti arki ja työt odotti, joten eilen tultiin takaisin ja näköjään tänään sit arki iski kunnolla kaatosateella.


Huomasin että hiukan on muuttunut blogini kirjoitustyyli...en ole hetkeen miettinyt noita ajattelemattomia lauseita...tai sitten ne eivät enää kirpaise niinkuin aiemmin, jostain syystä edelleen uskon että me saamme lapsen, emme ehkä niin helposti kuin useimmat, mutta joskus meilläkin on oma lapsi...mistä ihmeestä tuo usko sitten on tullut sitä en tiedä. 


Esimerkiksi mökilläkin miehelleni puhuin miten ensi kesänä sitten tullaan kolmisin ja kuinka sitten joskus tulevaisuudessa haluan lukea lapselle iltasatuina muumeja (niitä oikeita Tove Jansonin) ja Astrid Lingrenin satuja, enkä mitään twilightia...niitä lukekoon sitten kun on ikää. Ehkä mieheni positiivinen asenne asian suhteen on tarttunut, tai sitten olen vain jossain mieleni sopukoissa kyllästynyt märehtimään asiaa jolle ei tällähetkellä voi mitään. Mutta tiedän kuitenkin että meillä lapsi tehdään, lääkkeiden ja testien avustuksella tai koeputkissa...ehkä greippimehua juoden ja punaviinillä rentoutuen tai kirves sängynalla ja päällään seisten ;)




Takkafiilistelyä

keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Päätöksiä...

Juteltiin eilen miehen kanssa(tai minä ilmoitin että näin tehdään, jos miehelle käy) ja tultiin siihen tulokseen, että juhannukseen asti syön pillereitä ja sitten aloitan taasen clomit ja yritetään nyt sitten testien ja kaikkien mahdollisten apukeinojen kanssa raskautua. 


En tiedä mitä on tapahtunut miehen mielessä, kun aiemmin asiasta ollaan aika pintapuolisesti puhuttu, eikä ole välillä oikeastaan kiinnostunut ollenkaan koko asiasta...onko sitten tauko tehnyt tehtävänsä ja minä rentoutunut asian kanssa vai mikä... Ehkä loppujen lopuksi olen ollut aika kamala ja ahdisteleva tän lapsiasian suhteen...varmaan hittovie painostanut seksiinkin tota ukkoa aina ovulaatioaikona...
mikä nyt sitten aiheuttaakin kysymyksen, onkohan toi mun stressaaminen aiheuttanut jotai hiton siittiökuolemia? voiko oikeasti ollaki että stressi on kaikkien ongelmien takana (siis onhan se endokin tuolla mut...) Aina kuitenkin puhutaan ettei saa stressata, mut olen aina ajatellut että minä en saa stressata ja jos stressaan niin kroppani ei vaan raskaudu. Mutta miten paljon sitten ylimääräinen stressaaminen vaikuttaa mieheen? Onko kellään mitään tietoa asiasta?


Mutta hetken vielä olemme stressaamatta ja toivotaan että luonto tehtävänsä ja onnistuisimme sitten pian pillereiden jälkeen raskautumaan...positiivinen mielliala taas valloillaan, yksi tuttuni monen vuoden yrittämisen ja luovuttamisen jälkeen on raskautunut, vaikka heillä piti raskautumisen olla lähes mahdotonta ja olivat adoptointijonossa jo. Ja onhan noita plussia nyt muutama bloggaajakin saanut. Näköjään ihmeitä tapahtuu, toivottavasti meillekin. Toistaiseksi kuitenkin nautin tästä kesästä ja kauheista siitepölyallergiaoireista :)

keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Ärsyttävää

Tunnun nykyään olevan koko ajan ärtynyt, kaikki ärsyttää...mies, koirat, naapurin akka joka on ruvennut sisällä polttamaan ja koko rappu haisee röökiltä, kun meidän taloyhtiössä ei saa polttaa edes parvekkeella...ja arvatkaan mitä, toi röökimuijahan on raskaana, eli liekkö sen takia nyt vetää röökinsä sisällä ettei kukaan näe että raskaana ollessaankin polttaa. Miks tommoset aivottomat ääliöt raskautuu? 

Kauheeta kiukuttelua raskautumisesta, vaikka edelleen pillereitä syön...vois ehken auttaa raskautumiseen, jos vaikka jättäis ton ehkäisyn pois ja vaihtas pillerit clomeihin, sit ehkä ois aihetta kiukutella ettei raskaudu :)

Epäilen kuitenkin että tämä nykyinen kiukkuilu nyt enemmän johtuu siitä että on aika rankka flunssa kuumeinen iskenyt, eikä oikeasti jaksa tehdä oikein mitään...ja en oikein osaa olla tekemättä mitään, joten tilanne rassaa ihan helevetisti. Tänään kuitenkin menen tohon salille tutustumaan ja sopimaan jatkosta, eli jos piakkoin pääsis kuntoilemaan kunnolla ja sais vaikka kroppaa timmimpään kuntoon...ois sitten edes hiukka nätimmän näkönen lomakuvissa, päätettiin että syyskuussa lähdetään reissuun, joko pariisiin tai lontooseen \o/

sunnuntai 13. toukokuuta 2012

korsi, joka katkaisi kamelin selän...

Minä kuvittelin olevani suhteellisen sujut asian suhteen...kuvittelin ettei äitienpäivä vaikuta minuun...ja paskat! (tiesin kyllä ettei tää päivä tule olemaan niitä helpoimpia)

Viimeaikoina on hirveästi ollut raskautumis- ja vauvauutisia, ja jotenkin tänään meni sitten yli...taas yksi kaveri raskaana, toinen lapsi tulossa siinä ajassa kun en itse ole saanut sitä yhtäkään. Miten  helvetissä tää voi toisille olla niin helppoa ja lapsia tulee kun niitä haluaa? Miks meillä ei voi onnistua? Miks minä en pääse ikinä viettämään äitienpäivää äitinä? Mikä helvetti mussa on etten onnistu raskautumaan? Olenko jotenkin viallinen ja huono ihminen? Olisinko varmasti huono äiti ja siksi en raskaudu?

Mä oikeesti olen ollut positiivinen ja jokseenkin uskonut tulevaan, nyt vaan tuntuu taas siltä ettei sitä tulevaa ole...ainakaan sellaisena kun luulin. Ehkä meille ei ikinä suoda sitä omaa vauvaa ja vanhemmuutta, mistä kaikki niin puhuu. Oishan se ihana joskus tietää mitä ihmiset tarkoittaa kun puhutaan miten ensimmäinen lapsi muutti elämää...tai miten oma lapsi muuttaa arvomaailmaa ja elämänarvoja. Kaipa mä sitten pysyn tämmösenä ikuisesti tai katkeroidun pahemmin ja pahemmin...mikäs siinä, toivottavasti mies jaksaa matkassa...tuskinpa, koska sehän olisi aivan liian helppoa ja mulle mikään ei voi olla helppoa.

torstai 10. toukokuuta 2012

Kesää odotellessa...

Olen viimeaikoina pohtinut jätänkö pillerit pois nyt vai syönkö vielä muutaman kuukauden ja sitten clomien kanssa yritetään taas kerran. Toisaalta en jaksaisi noita pillereitä syödä, kun ne ei oikeasti minulle sovi, endokivut kyllä katoaa, mutta jotenkin nuppi rupeaa sekoamaan...mutta toisaalta taas en haluaisi stressata lapsentekoakaan nyt, vaan nauttia kesästä(kunhan se tulee), mökkeilystä ja odotella syksyn Pariisin reissua.


Varmaan nyt näitäkin pohdintoja aiheuttaa se että tuli taas muutama raskausuutinen, joten pikkusen alkaa taas ärsyttää kun joka suunnassa porukka vaan sikiää kun siltä tuntuu ja meillä ei se vaan onnistu vaikka kuinka halutaan...vaikka päätinkin olla positiivinen ja luottaa tulevaan, niin kyllä se välillä vaan kirpasee kun kuulee uutisia miten toiset pyöräyttää sen kolmannen lapsen siinä kun meille ei tule sitä ainokaistakaan.


Lopuksi kuitenkin positiivisia uutisia, kevään aikana olen saanut kymmenen kiloa tiputettua pois, vaikka  matkaa tavoitepainoon on hirveästi niin kyllä olen ylpeä tästäkin. Tähän ei vielä isoja muutoksia ole tarvittu (hirveästi vaan lisääntyi töiden myötä liikkuminen) joten nyt ajattelin että jos rupeis salilla käymään ja kiinteyttämään tuota möhömahaa pois, jospa noiden rasvamakkaroidenkin katoaminen auttais siihen raskautumiseen :)