lauantai 30. marraskuuta 2013

homma etenee

Reseptit löyty jo kanta-palvelusta,  joten maanantaina taidan apteekkiin suunnata ja ostaa tonnin lääkkeet parilla eurolla :D
yllätyksenä tähän hoitoon tuli gonal-f:n vaihto puregoniin...en oikein odottanut että julkisella puolella hirveesti noita lääkityksiä muuteltas tms, vaan pusketaan samoilla kaavoilla hoidosta toiseen. Mutta mikäs siinä, jospa toi pieni muutos tuo sen positiivisen tuloksen meille. Täällä ollaan taas innoissaan menossa kohti uutta hoitoa, jospa nyt...jospa vihdoin.

perjantai 29. marraskuuta 2013

joulufiilistelyä

Kuten joka vuosi, minä aloitin jouluintoilun jo pari viikkoa sitten. Joulupossu on jo varattu, valot laitettu ikkunoihin ja sisustusta talvisemmaksi vaihdettu. Lisäksi tänä vuonna intouduin neulomaan joululahjaksi sukkia sukulaisille...eri sukkaohjeita etsiessä olenkin useampaan kertaan törmännyt pieniin vauvojen töppösohjeisiin ja taidanpa uskaltautua sen verran toiveikkaaksi että osta rullan pehmyttä lankaa ja teen pienet töppöset odottamaan tulevaa ♡
Jospa sitä osaisi olla positiivinen tämän hoitokierroksen...jospa meitä olisikin yksi enemmän ensi jouluna...jospa...

maanantai 25. marraskuuta 2013

jee

Kuukautiset alkoivat,  soitin polille miten vaikuttaa hoitoihin...hoitoon lähdetään tästä kierrosta \o/ eli seuraava hoito ei osu mun harjoittelun kanssa päällekkäin ja toivottavasti tammikuussa saadaan pysyvä kyytiläinen mukaan. (Ja mikä parasta saadaan lääkkeet halvalla ostaa tämän vuoden puolella)
Jospa tämä tietäisi nyt hyvää koko hoidolle. Ehkä meitä onkin kolme vuoden päästä...

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

joulu

Monta vuotta olen joulun alla pohtinut josko ensi jouluna meitä olisi kolme...en enää. En usko että ensi jouluna meitä on tämän enempää...ehkä ensi jouluna olemme adoptiomatkamme aloittaneet. En ole epätoivoinen,mutta en enää jaksa elämääni odottaa ihmettä. Olen luovuttanut toivoni ja uskoni biologisen lapsen suhteen...
Ehkä ensi jouluna olen saanut hyvän sijaisuuden,ehkä olemme vihdoin saamassa unelmiemme saunallisen rivitalo asunnon (tai pienen omakotitalon) ehkä vuoden päästä vietämme joulua lapissa revontulia katsellen... kuka tietää?
En usko että ensi vuosi on yhtään hedelmällisempi kuin tämäkään...en enää jaksa odottaa/luottaa ja uskoa tulevaan. Minä luovutan

torstai 21. marraskuuta 2013

6 . viikkoa

Onko kellään muulla kierto näin pahasti nyrjähtänyt ivf:n jälkeen?

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

minä ja muut

Jännää...olen huomannut, että lapsettomissa tuntuisi olevan ns.kahdenlaista suuntausta (jos noin voi sanoa?)
Toiset osaa olla positiivisia ja luottaa hoitoihin, uskoo tulevaan vaikka pelkoa ja surua on...sitten olen minä (ja muut) pessimistit, emme oikeastaan (syystä tai toisesta) enää usko/luota biologisen lapsen mahdollisuuteen, hoitojenkin aikana enemmän epäilemme epäonnistumista kuin onnistumista, kuitenkin pientä toivoa elättelemme.
Välillä mietin pitäisikö ajatella positiivisemmin, luottaa hoitoihin tai jopa siihen luomuihmeeseen?  Auttaisiko se onnistumaan vai romahtaisinko negasta vielä pahemmin? Mitä mieltä frouvat olette?

maanantai 18. marraskuuta 2013

stressi

Seitsemän tenttiä ennen joulua edessä(eli seuraavat neljä viikkoa saan lukea kaikkea mielenkiintoista kuten mitä on respiratorinen asidoosi yms)...viimeiset kuukautiset oli lähes 6 viikkoa sitten...testi oli negatiivinen (reilu viikko sitten testasin) eli olen onnistunut stressaamaan kiertoni sekaisin, nyt sitten stressataan vielä kuukausi ennekuin tentit ohi ja loma alkaa.
Ehkä jouluksi sitten se vuotokin alkaa... no ehkä kuitenkin soittelen polille ensi viikolla, jos mitään ei tapahdu. Koska pakko myöntää, pikkuisen olen huolissani siitä mitä sisuskaluissani nyt on vialla. En nimittäin ole koko elämäni aikana näin pitkää kiertoa kokenut...

lauantai 16. marraskuuta 2013

projekti

Mun opinnäytetyöni aiheeksi lopulta valikoitui endometrioosi ja ruokavalio. Endometrioosiyhdistyksen kanssa yhteistyötä teen ja toivottavasti lopputulos on sellainen josta muut endopotilaat hyötyvät. Aihe itselle tärkeä, mutta varmasti haastavakin, koska tietoa ei suomenkielisenä pahemmin löydy. Mutta mikä olisikaan parempi viemään ajatukset pois tästä itseni surkuttelusta ja jatkeruudesta?
Hirveän innoissani olen ja odotan kovasti ensi vuotta, että pääsen tosi toimiin. Nyt on ensi vuosi täynnä opiskelua, eipä ainakaan tule aika tylsäksi...

perjantai 15. marraskuuta 2013

suunnitelmia. ..tai jotain

En taida nyt jaksaa katkeruuttani ja paskaani suoltaa enää ulos.  Menossa kp39 (?) ja kuukautiset edelleen kateissa...
Seuraavaksi vuodeksi on suunnitelmia,ensi syksyn harjoittelupaikka on varattu ja keväällä taidan miehen ulkomaille viedä jos rahatilanne sallii.
En jaksa enää elää odottaen ihmettä, jota ei tule joten keskityn elämään tätä elämää enkä enää mitään pistä jäihin sillä ajatuksella "entä jos olenkin sitten raskaana" koska en kuitenkaan tule olemaan. Jos vaikka helmikuun hoidon jälkeen aloittaisi todella tutkimaan adoptiota ja unohtaisi lopullisesti tämän hoitorumban...ja ottaisi askeleen kohti omaa lasta.

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

katkeran akan tilitys

Kierto kestänyt 5viikkoa, eikä merkkiäkään kierron vaihtumisesta ole...liekkö joulukuulla pääsen kuukautisia ilmoittamaan jos kierrot venyy näin pitkiksi...jos tässä ennen joulua edes uuteen kiertoon edes päästään. Tämä taas tarkoittaa hoitojen siirtymistä(ja taas menee harjoittelu paskaks sen takia)...vittu tätä paskaa kroppaa.
En edes usko että tulevakaan hoito meille lasta tuo ja puheissakin puhutaan enemmän ja enemmän adoptiosta.

Suoraan sanottuna olis helpompaa, jos en lasta haluaisi. Tämä suo, missä nykyään rämmin ei näytä loppuvan koskaan. Päivä päivältä usko onnistumiseen pienenee ja katkeroituneena katselen toisten onnistumisia (sori tytöt, mutta päässä pyörii vaan "jep tietysti niillä onnistui hoito...mitenkä muutenkaan...") olen helvetin kateellinen niille pitkään yrittäneille, jotka onnistuivat. Olen helvetin kateellinen niille, jotka saivat pakastimeen alkioita. Olen siis kateellinen teille, jolla on toivoa ja uskoa tulevaisuuteen (omaan lapseen) mulla ei sitä ole. (Eikä tule)

Ehkä pitäis luopua biologisesta lapsesta haaveena ja lähteä adoptio prosessiin, vaikka kyllähän sekin johonkin kaatuu kuitenkin.

Jep tämä akka jää kiukuttekemaan tänne asemalle yksinään, jospa jonkun junan kyytiin joskus pääsisin...

maanantai 11. marraskuuta 2013

Antiraskaus

Olen sen verran epäraskaana että kärsin iltapahoinvoinnista nykyään. Kierto on on edelleen vinksallaan,  eli ei vieläkään uusi kierto ole alkanut...mitenkähän pitkäksi tämä venyy vielä, kipuja ei onneksi enää niin pahasti kuin aiemmin.
Mitähän tästä vielä tulee...

lauantai 9. marraskuuta 2013

kipua

Fyysistä ja psyykkistä...maha ja kylki kipuilee,mikä tietää kuukautisten tuloa mikä taas hajottaa minua. Tätä mahan kipuilua on nyt jatkunut tämän viikon eikä tietoa milloin kunnolla hanat aukeaa. Mitä pidemmälle kierto venyy,sitä pidemmälle hoito siirtyy. Voi kun olisi pakastimeen jotain saatu,vaan ei...

Miksi meidän tämmöisestä pitää kärsiä? Eikö meidän aikamme ikinä tule? Usko onnistumiseen on poissa... ja se pienikin toivo hiipuu.
Ehkä on aika luopua tästä unelmasta ja etsiä uusi,ehkä meitä ei vaan ole tarkoitettu vanhemmiksi...ehkä meidän kuuluu vaan katsella muiden onnea sivusta koskaan sellaista onnea tuntematta.

Joten näihin kuviin ja tunnelmiin









perjantai 8. marraskuuta 2013

tylsyys

Päässä ei liiku mitään...ei mitään kerrottavaa, kun mitään ei tapahdu.

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

entä jos...

Entä jos luomusti raskautuisimme?
Entä jos ivf olisikin onnistunut?
Entä jos emme koskaan saa lapsia?

Vaikka sinänsä uskon, että meistä joskus tulee vanhemmat,  niin useimmiten muetin entä jos ei koskaan? Pelkään suunnattomasti seuraavaa hoitoa, jos se menee yhtä huonosti kuin tämä...jaksaako sitten enää kolmatta kertaa yrittää. Milloin tämä piina loppuu?  Ja milloinkahan mun kuukautiset alkaa, ärsyttää kun tiedän niiden tulevan mutten tiedä milloin. Tyhmä seonnut kierto,  varmaan venyy hoitokin jonnekin kaukaisuuteen sen takia.

Jep huono päivä tulossa...

tiistai 5. marraskuuta 2013

keskustelu

Kävin keskustelemassa, kannatti, ajatukset selkeämmät ja jatkoa ajatellen ole parempi. Käyn jatkona vielä parin viikon välein juttelemassa ja katsotaan jatko sitten 2. IVF:n jälkeen. Puhuttiin myös adoptiosta mahdollisuutena ja sain jopa kehuja miten tervejärkisesti asiaan suhtaudun...siis minä joka vielä hetki sitten kirosi maailman epäoikeudenmukaisuutta ja vihasi kaikkea ?

Nyt annan kuitenkin aikaa kropalle toipua ja valmistautua tulevaan. Ja nautin (yritän ainakin) kutistumisesta :D

maanantai 4. marraskuuta 2013

4.viikkoa

4.viikkoa sitten romahdin,
4.viikkoa sitten raivosin...
4.viikkoa sitten ensimmäinen IVF antoi meille negatiivisen tuloksen...
4.viikkoa sitten tuntui että uppoaa uppoamistani, enkä tule koskaan nousemaan.
Viimeisen
4.viikon aikana olen nähnyt ihmisten kuolevan...
Olen lohduttanut surevia omaisia...
Olen nähnyt miten raastavaa on omaisten tuska kuoleman tullessa...
Olen hyväksynyt elämäni (toistaiseksi) lapsettomana...
Olen ruvennyt toivomaan uudestaan

Huomenna menen keskustelemaan psykologin kanssa...

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

suunnitelmia

Minähän opiskelen sairaanhoitajaksi ja opinnoissani alkaa olla jo aika ruveta aloittelemaan opinnäytetyötä....olen jo hetken asiaa pyöritellyt päässä ja erilaisia ideoita pohtinut.  
Eilen juttelin yhden ystäväni kanssa asiasta ja hän sanoi että aihe kannattaa valita läheltä itseään, helpompi tehdä ja kiinnostus riittää paremmin kuin väkisin keksittyyn aiheeseen....no siitä se ajatus lähti, mun opinnäytetyöni tulee jotenkin keskittymään endometrioosiin ja lapsettomuuteen (tai endoon ja ravitsemukseen) ideat on ehdotettu tutor opettajalle ja endometrioosi yhdistykselle...nyt jännäillään kumpi aihe saa tulta allensa, kumpikin aihe itselle läheinen ja kiinnostava.


Muuten ei ihmeitä kuulu, kierrosta en tiedä eikä kiinnosta tietääkään missä mennään.  Helmikuu tulee vähitellen ja sitten jännäillään, nyt eletään tätä elämää ja koetetaan hillitä kivut lääkkeillä. Meillä rakastetaan ja halaillaan, puhutaan yhteisestä tulevaisuudesta ja lapsista. Meillä puhutaan adoptiosta ja lasten nimistä...meillä uskotaan, että joku päivä me olemme äiti ja isä...meille matka siihen vaan on pidempi kuin useimmilla. Meillä ollaan onnellisia kaikesta huolimatta. 

perjantai 1. marraskuuta 2013

pandoras box

Minua pelottaa,pelottaa orastava toiveikkuuteni. Se on palannut hiipien,varovasti vilauttaen uniini toivottua tulevaisuutta... 
Kuten pandoran lipas...olen päästänyt kaiken paskan pihalle, pohjalta viimeisenä nousee pienenä,mutta vahvana toivo.