maanantai 28. maaliskuuta 2016

Kuukauden vaihtuessa kuulumisia

Yritän taas vähän aktivoitua kirjoittamaan, kuten varmaan on jo selväksi käynyt ei mulla oikein enää lapsettomuuteen oo sanomista...tai no se ettei siihen kuole, ei elämä lopu vaikka hoidot päättyisi tuloksettomana. Siksi kai olenkin jatkanut kirjoittamista, kertoa miltä elämä tuntuu kaiken jälkeen...sitten kun kaikki on ohi ja on päädytty elämään kaksin. Jospa joku tästä toivoa ja helpostusta saisi.

Mutta sitten asiaan...mitä blogiin tulee. Tiistaina menen tekemään sopimuksen kuntosalille...eli jonkun verran nyt sitten kirjoittelen myös tuosta treenauksesta ja painonpudotuksesta, ruokavalion tiukennan nyt kunnolla ja kyllähän tässä on hyvin kroppa lössähätänyt joten treenii treenii. Pikkusen olen myös ruvennut (hullu kun olen) pyörittämään päässä ajatusta jatko-opinnoista...puoli vuottahan tässä ehdin olla työelämässä ja mietin jo opintojen jatkamista :)

Matkakuume kasvaa matkan lähestyessä...enää kaksi kuukautta ja olen nauttimassa nähtävyyksistä ja kulttuurista toisessa maassa. Päätimme myös että syksyn matkan käymme jossain aurinkoisessa ja lämpimässä...luultavasti uudestaan italiaan menemme...sillä se maa on kyllä sydämemme vienyt ja siellä on ihanan lämmintä ja aurinkoista vielä loka-marraskuulla.

Töiden suhteen ensi viikolla kuviot selviävät...toivottavasti, minullahan siis on nykyisessä työssä sopimus kesän alkuun ja olenkin nyt kesätöitä ja sijaisuuksia hakenut. Vaikka tykkään nykyisestä työstäni ja päivätyöstä, niin olen ruvennut kaipaamaan osastotöitä ja vuorotyötä lisineen...ja toisaalta nykyisessä työssäni en pääse tarpeeksi ihmisten kanssa tekemisiin, liikaa puheluita ja asioiden järjestelyä toimistolla...No katsellaan minne seuraavaksi päädyn.

Tämmöstä tänne, yritän myöhemmin vähän syväluotaavamman kirjoituksen kirjoitella...

perjantai 11. maaliskuuta 2016

Matkailujuttuja

Meidän elämä nyt menee erilaisissa sykleissä kuin ennen...nyt eletään pätkä elämää kerrallaan, pääsiäinen, vappu, ulkomaanmatka, juhannus, festarit, synttärireissu, halloween, raskasta joulua ja lopulta joulu ja uusivuosi. Enää en pelkää tulevia juhlapyhiä, en äitienpäivää...en läheisten vauvoja ja tapaamisia lasten kanssa.

Tälle vuodelle on kaksi reissua suunnitelmissa, Euroopan suurkaupunkeihin...mulla on ollut haaveena nähdä Euroopan kaupunkeja ja maita mahdollisimman paljon. Nauttia eri maiden kulttuureista ja ruoasta, katsella nähtävyyksiä ja kuvata maisemia ja rakennuksia. Katselin jo välillä valmismatkoja jonnekin etelän lämpöön, en osannut valita kohdetta...mikään ei tuntunut "omalta". Katselin valmismatkoja Eurooppaan, Prahaan, Berliiniin, Lontooseen...ja...ja...ja...Haluan nähdä kaiken. Haluan käydä Amsterdamissa katsomassa kanaaleita ja museoita. Haluan Lontoon vilinään ja pubeihin. Haluan nähdä Berliinin ja konkreettisesti nähdä sen historian ja muutoksen, joka on tapahtunut oman elinaikanani. Ja haluan ehdottomasti nähdä enemmän Italiaa, Pariisia...haluan päästä Skotlantiin ja Irlantiin...ja...ja...ja haluan vaan nähdä ja kokea sen kaiken, mistä olen haaveillut. Ja on ihanaa kun mieheni haluaa samaa, haluaa nähdä ja kokea, saamme yhdessä reissata ja nauttia uusista kokemuksista.

Matkailu on ollut mun haave, jo ennenkuin haaveilin lapsesta...lukiossa haaveilin vaihto-oppilasvuodesta, mutta ei ollut varaa sellaiseen. Ensimmäistä amk-tutkintoa lukiessa kävin vaihdossa ja matkailukipinä senkun paheni. Tämän jälkeen olen reissannut sinkkuaikoina kaverini kanssa ja nyt aviomieheni kanssa. Paljon on nähtynä, mutta niin paljon on vielä nähtävää...joten sitten reissataan.

Lopuksi vähän googlen kuvahausta kuvia ihanista kaupungeista ja niiden vielä ihanammasta arkkitehtuurista <3






maanantai 7. maaliskuuta 2016

Aikuistumista...tylsää tavallista elämää

Tyhmä kai näin lähellä neljääkymmentä huomata aikuistuvansa, mutta tänään tajusin että vuosien vuokra-asumisen jälkeen haluaisin ostaa oman asunnon. Olen aina ollut vahvasti sitä mieltä etten halua sitoutua isoon lainaan enkä asuntoon, mutta viimepäivinä olen miettinyt miten mukavaa olisi kun tämä olisikin oma... Tuntuisiko asunto enemmän kodilta, kun sen omistaisi itse...tai no pankki omistaisi :D vai onko kodintuntu jostain muusta kiinni?
No oli mistä oli...avasin asuntosäästötilin ja ruvetaan säästämään, ehkä sitten joskus osuu kohdalle sellainen asunto minkä haluamme omaksi...

Ehkä mä oikeesti alan asettua aloilleni, enkä enää pakene asunnosta toiseen lapsettomuutta...tämä asunto on ensimmäinen, jossa ei ole enää mitään yritystä, ei kiertojen vahtimista...ei pakkoseksiä... Täällä eletään, nauretaan ja nautitaan elämästä. Vietettiin iltaa kaveriporukalla, koristeltiin seiniä matkamuistoilla, saatiin uusi sänky...ja ostettiin kasa uusia kalusteita ja saatiin vanhemmiltani kivaa sisustuskrääsää, joita tarvittiin saadaksemme asunto tuntumaan kodilta.

Jokseenkin outoa elää näin normaalia elämää...aamulla töihin, iltapäivällä kotiin. Koirien lenkit ennen ja jälkeen töiden, ruoan tekoa, ystävien tapaamista ja kesätöiden hakua (mulla siis soppari keväälle ja pikkusen kaipaan jo osastotyöhön). Alkuillasta yleensä juoksen crosstrainerilla intervallitreenin (Hiit-tyyppinen 15-20min) tai yritän hillua kahvakuulan kanssa...Vapaapäivinä katsellaan yhdessä leffoja ja käydään ulkona syömässä...tai kokataan kahdestaan jotain kivaa kotona. Lenkkeillään koko porukalla uusissa maisemissa ja nukutaan pitkään aamuisin. Tällaista on siis elämä lapsettomuushoitojen loputtua....normaalia ja yksinkertaista. Ei piikkejä, ei pistoksia...ei lääkärillä ravaamista, eikä hormoonihulluutta. Tavallisen tylsää ja tasaista, mutta nautin tästä niin paljon. Rakastan kotiamme, rakastan aamulenkkejä lähiössämme ja rakastan iltaisin nukahtaa mieheni viereen.

Tylsää tavallista, mutta niin ihanan normaalia...me taidamme vihdoin olla se tavallinen pariskunta (joka nyt käyttää hormoonien sijaan rahat matkailuun ja omaan hyvinvointiin). Jotenkin outoa miten parissa vuodessa elämä voi kääntyä näin tyyneksi ja rauhalliseksi...olisi helpottanut elämää silloin kun olisi tiennyt tämän. Tämän että elämää on vaikkei hoidot onnistukaan <3