perjantai 26. huhtikuuta 2013

jännitystä

Minua jännittää, minua pelottaa...entä jos hoidot ei auta,entä jos jotain menee pieleen...entä jos hoidot auttaakin?

En tiedä yhtään mitä odottaa, enkä tiedä kuka osaisi kertoa....enkä tiedä kelle kertoisin ja haluanko edes kertoa. Onneksi on mies jonka kanssa voin puhua...kultani joka on "salaa" ruvennut tutkimaan erilaisia hoitoja <3 

Mutta vaikka pelkään ja kiukuttelen, olen onnellinen...omalla kierolla tavallaan elämä hymyilee ja asiat etenee kohti meidän perhettä...kyllä meillä vielä joskus se vauva on :)

2 kommenttia:

  1. Tsemppiä vain tähän vaiheeseen! Ihanaa, että teillä on toisenne ja voitte puhua asiasta. Se on todella tärkeää. Ja ole onnellinen, miksi matkalla ei jo olisi onnellinen? : )

    VastaaPoista
  2. Paljon voimia ja tsemppiä tulevaan! Ymmärrän kaikki nuo pelot, olen elänyt ne läpi itsekin ja edelleenkin pelkään. Mutta aina on parempi yrittää kuin jäädä jossittelemaan, eikös niin!

    VastaaPoista