Minua jännittää, vielä pitäisi lähes viikko odotella tietoa sissin kohtalosta. Välillä olen varma onnistumisesta, välillä en usko siihen ollenkaan.
Yritän olla tutkailematta kroppaani ja oireita, mutta alavatsani huutaa huomiota, rintani ovat kosketusarat (tuntuu muuten tosi kivalle, kun koira hyppii vasten...) ja hajut etovat minua (kohtuullisen ilkeä käydä kaupassa kun edellä kävelevä mies ei ollut kovin tarkka hygieniastaan) ja pyhä ihme miten voi housut puristaa. Kuitenkin kaikki nämä voivat johtua lugeista... haluttaisi testata, mutta onneksi vielä on järkeä päässä etten lähde siihen leikkiin, ei niissä mitään vielä näkyisi ja pahoittaisin vaan mieleni.
Voi sissimme, kunpa olisit vielä matkassa ♥
Oi.. sulla on jo tämä vaihe hoitokierrosta meneillään. Ootte päässyt jo pitkälle, kun olette saaneet kyytiläisen matkaan. :) Pidän peukkuja että ensi viikolla voitte hymyillä vielä levämmin!
VastaaPoista