Arvatkaas mitä, mä uskon että kyllä tämän vuoden aikana se plussa mulle tulee...ja jos ei tule niin herra ja rouva feeniks aloittaa pitkän adoptiomatkansa. Ehkä tää "uus elämä" on piristäny mua tai jotain, mutta en enää sure...en enää pelkää tulevaa...enkä enää halua elää toivotta.
Mies tänään kysyi onko mulla ollut parempi olo viime aikoina? En ole kiukutellut niin pahasti kuin viime vuoden lopussa...kuulemma :D ja kyllä...kyllä mun on parempi olla nyt, en tiedä miksi, en todellakaan...ehkä tieto muutaman kuukauden hoitotauosta teki sen. Ehkä uusi työ..tai kouluprojektit.
Kipuja ei tänään ole ollut...no päänsärkyä, mutta kohtu ja munasarjat on ollu kivutta tän päivää (pieniä nippailuja oikealla) mikä taas toisaalta on outoa, mut toisaalta ei...tietty toivon ihmettä, mut niin kova usko ei mulla ole että siihen mahdollisuuteen uskoisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti