Selviytyjä

Pahin "shokki" ja tunnemyrsky ohi, nyt odottelen että kaverini pääsee kotiin ja pääsen tutustumaan pikkutyttöön. Tämä viikko on ollut yhtä myllerrystä ja tunteiden vuoristorataa, mutta minä olen selvinnyt...eilen tuli itku, mutta onnesta. Olin  niin onnellinen kaverini puolesta...olin kuin "normaali" ihminen, joka iloitsee toisen puolesta ja tunsin itseni eheäksi. Ehkä mä oikeesti selviän tästä vahvempana ja voittajana. Sillä tällä viikolla voitin yhden pahimmista peloistani ja pystyin olemaan ystäväni tukena synnytysosastolla.

Tällähetkellä en koe että lapsi olisi avain onneen, kyllä se täydentäisi elämää. Mutta onni löytyy muualta,  ainakin tällähetkellä olen onnellinen...välilllä koen surua ja haikeutta, mutta niidenkin takana olen onnellinen. Minulla on suunta elämässä, se ei ollut mitä suunnittelin mutta omalla tavallaan täydellinen.