tiistai 16. kesäkuuta 2015

Turhuuksia

No koska nyt ajattelin muutakin kirjoitella, niin tässäpä tulee...mulla on tukkaongelma. Haluaisin leikata lyhyeksi...repäistä kunnolla ja leikkauttaa ns.pixiehair tyyppisen leikkauksen. Pelottaa vaan jotenkin pirusti uskaltautua lyhentää tukkaa niin lyhyeksi...mutta miten ihana on noin turhanpäiväistä ongelmaa pohtia.

Mutta tänään päivän polttava kysymys on "onko mulla tarpeeks "munaa" lyhyeen tukkaan?" luulisin että on...tuntuu että se sopis tähän uuteen minuun todella hyvin.

Muutanko mä liikaa itteeni pois siitä lapsettomuushoitojen feeniksistä, siitä joka ei uskaltanut leikata tukasta kuin muutaman sentin ja hiukan mallia muuttaa...siitä joka ei laihtunut, eikä tykännyt lenkkeillä. Se feeniks, joka surkutteli elämäänsä ja käpertyi itseensä...sitä ei enää ole.

Jo paljon ennen lapsettomuutta olin ujo, olin hiljainen ja sivustaseuraaja...lapsettomuuden myötä se paheni, sulkeuduin omaan itseeni, en viihtynyt ihmisten seurassa enkä osannut sanoa omaa mielipidettäni vaikka usein olin eri mieltä asioista. Kun aloin avautua lapsettomuudesta ystävilleni, huomasin vähitellen muissakin asioissa avautuvani...enää en pitänytkään asioita sisälläni...sanoin mielipiteeni, enkä vaan seurannut sivusta..osallistuin.

Musta tuntuu, että mun on saatava räväkämpi tukka...semmonen tukka, joka vastaa mun asennetta. Mä en ole enää se sama ihminen kuin kuusi vuotta sitten, mä oon vahvempi ja rohkeempi. Mä uskallan elää ja nauttia elämästäni...kaikesta menneestä huolimatta. Mä en ole enää se tyttö, joka piiloutui pitkän tukan taakse.

2 kommenttia:

  1. ehkä se ketuttaa vähemmän se huono tukka kuin epäonnistunut ivf. Ja tukka kasvaa kohtuu nopeasti. Jos on kovin pitkä tukka niin sen kasvattamiseen menee ehkä vähän kauemmin, että saa entistä takaisin.

    Kerran me täällä eletään, jos tekee mieli kokeilla uutta tukkaa niin just go for it. Mä pistin pari vuotta sitten pitkät ruskeat kutrini katkipoikki lyhyeksi punaiseksi polkaksi. Ja olihan se vuodenpäivät räväkkää. Vaan nyt oon palannut takasin entiseksi minuksi. Enkä kadu yhtään vuottani punapäänä ;)

    VastaaPoista
  2. Siitä vaan! Uudet tuulet virkistävät! Minulla oli teininä vyötärölle ulottuvat hiukset, jotka sitten yks kaks yllättäen päätinkin leikata pois. Olen ollut jo vuosia lyhyt hiuksinen. Malli muuttuu ja pituuskin siinä samalla. Hiukset kasvavat niin nopeasti lyhyessä mallissa, että uutta kivaa saa olla jatkuvasti miettimässä ;) Et häviä mitään, vaikka kokeilisit. Hiukset kasvavat aina takaisin. :)

    VastaaPoista