keskiviikko 26. elokuuta 2015

"En tajunnut elämästä mitään, ennenkuin tulin äidiksi..."

Moniko on kuullut tuon lauseen? Tai "en tajunnut mitä rakkaus on ennenkuin sain lapsen"...ehkä sitten en tajua elämästä mitään, enkä osaa rakastaa. Vai olisiko niin että kaiken kokemani jälkeen tiedän mitä elämä (ja eläminen) oikeasti on? Ja enkö tiedä mitä rakkaus on, vaikka elämässäni on ihminen, joka on rakastanut ja tukenut minua kaikessa pahassa?

Vaikka lapsettomuus ei kaivele minua, enkä tunne katkeruutta enää...niin nuo lauseet kuullessani "karvat nousevat pystyyn" ja menen puolustuskannalle. En voi käsittää millainen ihmisen elämä on, jos sille tulee merkitys vasta lapsen saatuaan? Tätä en ole käsittänyt edes silloin kun hoidoissa olimme...ja päiväni oikeastaan pyörivät hoitojen ja lapsen saamisen ympärillä.

Välillä tulee semmoinen olo ettei mun kuulu tajuta elämästä mitään, kun en ole mennyt lisääntymään....vielä enemmän nyt kun en jaksa lähteä uusiin hoitoihin yksityiselle, tai tapella julkiselta neljättä hoitoa. Olen saanut kuulla olevani itsekäs, kun en jaksa uusia hoitoja. Ei kuulemma ole minun asiani päättää siitä (ja ei tätä ei sanonut aviomieheni vaan eräs tuttavani) eli jos me emme saa asiasta päättää niin kuka helvetti sen tekee? Mun kaverit ja tuttavat? Yhteiskunta? Vai mikä taho?

Me siis olemme täysin itsekkäitä paskiaisia kun haluamme elää kahdestaan onnellisena monen vuoden helvetin jälkeen. Suoraan sanottuna vituttaa tommonen paska. Mielummin olen sitten itsekäs paskiainen ku tommonen puusilmä, joka elää pelkästään lapsilleen...sillä eihän elämää ole ilman lapsia. Kumma miten on ihmisten asenteet muuttunu mua kohtaan sen jälkeen kun olen sanonut ettei nyt olla uusiin hoitoihin lähdössä tai pohditakaan adoptiota. En olekaan se raukkaparka, joka ei saa haluamaansa lasta vaan olenkin itsekäs ihminen joka ei halua luopua omasta elämästään tekemällä lasta. Kyllähän se lapsi olis meillä, jos se ois ollu tullakseen..sitä ei tullut ja olen aikani surrut ja päätin jatkaa elämääni ja samalla muutuin itsekkääksi lapsettomaksi ihmiseksi...no mikäs siinä, ollaan sitten itsekäs.

7 kommenttia:

  1. Arg en ymmärrä noita lauseita ! Ihan hirveitä enkä kyllä voi ymmärtää keneltäkään tollasta asennetta ! -.-
    Eihän kaikki mene hoitoihin ollenkaan eikä siinäkään ole mitään itsekästä. Ja tuntuu että ehkä näissä hoidoissa ravaaminen vaikka tulosta ei selvästi tule niin on itsekkäämpää kuin se, että luovuttaisi ja alkaisi nauttimaan elämästä ;o

    Mä ihailen miten ootte päässyt vaikeimmista ajoista yli ja pystytte nauttimaan elämästä <3

    VastaaPoista
  2. Paskanmarjat!! Jos pakahdut onnesta vähintään kerran kuukaudesta katsoessasi rakkaasi tai läheisesi hyviä hetkiä, ja toisaalta sisimpäsi repeää kahtia myötätunnosta, tiedät yhtä paljon rakkaudesta kuin lapselliset.

    Tohon elämän ymmärtämiseen en osaa sanoa mitään. Oletan että se ymmärrys tulee iän myötä ihan jokaiselle.

    Jos sanoisin, etten osaa kuvitella elämää ilman lasta, niin se kertoisi vain etten ole edes yrittänyt. Nyt yritin ja osaan kuvitella, kun käytän kekseliäisyyttä. Matkustelisin, kävisin töissä, deittailisin, urheilisin, lukisin, kirjoittaisin, tekisin hyviä ruokia, nauttisin ystävistä.

    Pää pystyyn ja anna vieriä kuin vesi hanhen selästä. Jos jonkun elämän tarkoitus on eri kuin sun, ja se on ongelma, niin fine, eläköön kuolassaan (piti olla kuplassaan mutta autocorrect veti pidemmän korren).

    Tee mitä rakastat ja rakasta mitä teet :)

    VastaaPoista
  3. Siis voiko joku oikeasti sanoa, että ei ole sun asiasi päättää siitä, että ette jatka enää hoitoja!? Että ihmisen pitäisi tehdä mitä tahansa, jotta saisi lapsen ja käyttää omaisuutensa ja mielenterveytensä siihen!? Te olette tehneet sen, minkä yhteiskunta tarjoaa, joten sen voisi kuvitella olevan riittävästi. Olettaisin että sen minkä yhteiskunta tarjoaa, on katsottu riittävän niihin todennäköisyyksiin, jotka kannattavat. Että jos siitä jatkaisi yksityiselle, niin todennäköisyydet olisivat hyvin heikot.

    VastaaPoista
  4. Aamen. Itselläni nousee myös karvat pystyyn kun kuulen noita kommenteja. Kyllä minä tiedän elämästä ja rakkaudesta jotain, ehkä jopa enemmän, kuin joku joka ei ole koskaan kokenut yhtään vastoinkäymistä. Ole itsekäs, se on sinun oikeutesi. Erikoista miten ihmisillä on tarve sääliä uhreja ja ruoskia päättäväisiä...

    VastaaPoista
  5. Ette te ole itsekkäitä! Kuinka moni ihminen onnistuu siinä, että osaa olla tyytyväinen siitä, mitä on elämältä saanut? Itse ihailen ihmisiä, jotka osaavat olla, ja te tunnutte olevan siitä hyvä esimerkki. Se on viisautta jos mikä. Ja taitoa. Jos olisitte saaneet valita, teillä olisi lapsi tai useampikin. Kaikkea ei tässä elämässä (todettu monta kertaa täälläkin) saa valita, silloin ei ole muuta vaihtoehtoa kuin yrittää olla onnellinen näin. Todella ihania ja onnentäyteisiä päiviä teille! Elämä antaa, etukäteen ei vain voi tietää, mitä.
    Riia

    VastaaPoista
  6. Huhhuh. Muakin on niin ärsyttäneet tuollaiset (naistenlehtilööpit), jo ennen kuin oltiin edes koko yritystä aloitettu. Ja sitä oon ihmetellyt, että kuinka esimerkiksi omaisuudesta tai omasta ulkonäöstään (ja sukupuolielimistään) kehuskelu katsotaan nousukasmaiseksi ja epähienoksi käytökseksi, mutta rakkaus omiin geeeneihin ja omalla hedelmällisyydellä pullistelu lasten kautta (jotka tulevat tai ovat tulematta yhtälailla hyville ja pahoille) taas on mitä suotavinta. En väitä, etteikö omia ja adoptoituja lapsiaan rakastaisi täysilä riippumatta geeneistä ja ilmenevistä ominaisuuksista, mutta tuntuu että nykyään joka sometuutista tunkeva lastensöpistely on lopulta vain omanapaisuutta - "katsokaa miten ihania mekin lapsena olimme!"

    Voisin itse yhtälailla sanoa, että ne jotka eivät ole kokeneet esim. lapsettomuutta, läheisen kuolemaa, omaa tai läheisen vakavaa sairautta tms. (tai kaikkia yhdessä) eivät voi sanoa ymmärtävänsä elämästä kuin kuoret... Elämän rehellinen raadollisuus paljastuu näissä(kin).

    Sellainen, joka sanoo lapsettoman seurassa: "En tajunnut rakkaudesta mitään, ennen kuin tulin äidiksi", osoittaa jo lausetta sanoessaan, että ei todella tajua (lähimmäisen)rakkaudesta puoliakaan vielä!

    VastaaPoista
  7. Mulla nousi niska hiukset pystyyn tuota lukiessa. Olen itsekin törmännyt vastaavaan.. Lähinnä siis tuohon, ettei muka voisi ymmärtää, kun ei ole lapsia. Toinen mistä kuulen paljon on se, että sulla kun ei ole lapsia niin sähän voit joustaa tai tulla vahtimaan meidän muiden lapsia, kun sun ei tarvitse järjestää omillesi hoitopaikkaa.

    Nyt kun valtio leikkaa vähän kaikesta, on moni nostanut esille sen, kuinka taas lapsiperheiltä otetaan kaikki pois. Samalla verrataan lapsettomien tilannetta lapsellisiin...

    Minusta jokaisella on kuitenkin oikeus nauttia elämästään juuri niin paljon kuin haluaa ja päättää omasta kehostaan ihan itse. <3

    VastaaPoista