tiistai 29. syyskuuta 2015

katkera..kateellinen ja vihainen?

Koska tuo edellinen tekstini sai useamman anonyymin kommentoimaan, suuren osan yön aikana tulleista vittuilukommenteista poistin, enkä nyt jaksa jokaiseen uuteen erikseen vastata joten mennään nyt näin.

No ehkä sitten olen katkera ja kateellinen, en silti tässä tilanteessa tällä hetkellä halua lasta. En olisi tähän saumaan hoitoihinkaan lähtenyt vaikka ne olisi edelleen menossa. Eiköhän sekin ole tullut jo kohtuullisen selväksi, etten sitä hoidoilla tai millään muullakaan tavalla saa...

Helppo se on sanoa mitä kaikkea voi tehdä lapsen kanssa, kun se lapsi on...minä en sitä voi kertoa, minä voin kertoa vain mitä minä teen kun ei ole lasta. Mielummin keskityn miettimään niitä asioita mitä nyt voin tehdä, enkä sitä mistä kaikesta jään paitsi. Juurikin tämän takia olen miettinyt onko tässä blogissakaan enää mitään järkeä kun aika paljon saan juuri näitä kommentteja miten olen vihainen ja katkera kun korostan niitä asioita mitä voin tehdä.
Useampaan otteeseen olen kysynyt onko mitään toivetta kirjoittelusta, mutta niitä ei ole tullut joten kirjoitan sitä miltä minusta tuntuu. Ehkä sanon asiat sitten väärin tai minun pitäisi edelleen itkeä itseni uneen jotta kaikilla olisi parempi mieli...

Ei en ole enää pitkään aikana ollut katkera tai vihainen, mutta kyllä kateellinen ja helvetin surullinen olin pitkään...ja vasta tämän kevään aikana olen oppinut siitä pois ja nauttimaan elämästäni tällaisena...ja ei tähän hetkeen ei sovi lapsi, liikaa asioita tapahtumassa ja liikaa menisi "pieleen" jos nyt raskaaksi tulisin. Ja vaikka olisin aikoinani antanut mitä vaan onnistumisesta niin tällähetkellä en sitä halua.

Mutta sitten se kysymys, jos en voi kertoa mitä teen kun ei ole lasta (eikä nyt sitä tule) niin mistä hitosta mä kirjoitan...tai miksi vitussa tätä blogia edes pitäisin? Kertokoon joku mua fiksumpi sen...

11 kommenttia:

  1. Mä ainakin haluan lukea miten jatkat elämää ja nautit siitä ! Toi on niin ihailtavaa miten ootte selvinnyt tästä kaikesta paskasta ja ootte onnellisia kaksistaakin <3

    VastaaPoista
  2. Kerro miten vertaistuki on auttanut/ei ole auttanut/voisi auttaa tämän asian käsittelyssä? Kysele mitä muut ehdottelisivat "kateuden ja vihan" tunteiden tilalle? Miksei ihminen saisi olla kateellinen ja vihainen mielestään epäoikeudenmukaisista asioista? Olet vahva koska tunnet ja KOSKA sinulla on oikeus tuntea niinkuin tunnet! Älä anna urpojen viedä yöuniasi <3

    VastaaPoista
  3. Jokaisen lapsettoman luulisi tietävän, että ei se mikään on-off, tai musta-valkoinen -tilanne ole. Elämähän on muutenkin yhtä vuoristorataa. Saati sitten, kun asiat ei mene niinkö strömsöössä.
    Lapsettomuus on taistelu (hemmetin pitkä ja kipeä taistelu) kohti uutta minää. Ja siinä on mun mielestä lupa tuntea just ne tunteet, miltä tuntuu milloinkin.
    En tiiä, mitä on olla lapseton, joka onnistuu saamaan lapsen. Mutta ainakin vielä tiedän hemmetin hyvin mitä on epäonnistua sen viimeisen julkisen hoidon jälkeen. Ja ei siitäkään nyt sormennapsulla mennä uuteen identiteettiin.
    Ja minä ainakin IHAILEN Feeniksi sinun uskallusta iloita niistä kokemuksista mitä oot tehny ja ja mitä meinaat tehdä! Edelleen mun esikuva <3

    VastaaPoista
  4. Ei hitsi mitä kommentteja olit saanut. :/ Ihan pahaa tekee lukea niitä. Asiat ei todellakaan oo noin mustavalkosia, kuten Peikkomagneettikin sanoi. Mä oon oikeesti susta ylpee Feeniks, monta vuotta jo seuranneena. Sinä itse tiedät, mikä sulle on parasta just nyt ja sä perhana vie saat sen kirjottaa sun omaan blogiin. Nih! <3

    VastaaPoista
  5. Musta sun blogia on ollut ihana seurata just sellasena ku se on! Oot jakanut fiilikset ja tunteet matkan varrelta avoimesti, kaunistelematta. Ja se jos mikä on arvostettavaa. Ja tosiaan kuten mainittu, sun blogi ja sun fiilikset! Mielelläni jatkan seuraamista siitä miten teidän tarina jatkuu, ethän siis lopeta!! Luot toivoa tännekin <3

    VastaaPoista
  6. Aikamoisia kommentteja on tullut edelliseen postaukseen. Mä uskon että jos pitää kommentoida niin veemäiseen sävyyn ei voi olla omaan elämäänsä ihan tyytyväinen. Oman itsensä kanssa sinut oleva ihminen ei yleensä koe tarvetta niin arvostella muiden ratkaisuja. Silloin on helppo olla empaattinen kun toisella on murhetta mutta aito iloitseminen toisen puolesta vaatii yleensä joko sen että oma elämä on kunnossa tai kuuluu harvoihin oikeasti hyväsydämisiin ihmisiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun kohdalla ainakin olet väärässä. Minä kummastelin Feeniksin raskaudenpelkoa enkä ole ainoa. Elämäni on oikein mukavaa. Mutta en kestä jos ihminen vakuuttaa jotakin asiaa. Se kääntyy itseään vastaan ja kielii siitä, että haluiaisi asioiden olevan toisin. Kyllä, Feeniks on taistellut pitkän tien. Kyllä, lapsetonkin voi olla onnellinen. Mutta tuntuu vaikealta uskoa
      että kun on käyttänyt rahaa ja aikaa hoitoihin ja blogin perusteella on todella halunnut tulla raskaaksi niin yhtäkkiä haluaakin käyttää ehkäisyä ja PELKÄÄ raskautta. EN USKO.

      Poista
    2. En nyt ehkä ns.pelkää raskautta (vaikka niin kirjoitinkin tossa aiemmin), mutta en todellakaan nyt sitä halua. Näitä itsellekin outoja tunteita oon käsitelly keskusteluissa mun psyk.sh:n kanssa...eikä kuulemma ole väärin tuntea näinkään. Mun elämäntilanne on muuttunut on sen verran paljon muuttunut vuodessa, ettei nyt ole lapsen aika. Tiedän kyllä että jos viimeisin (tai ensimmäinen...tai toinen...tai se yksi vituilleen mennyt) hoito olisi onnistunut, niin meillä olisi nyt pikkuinen tai kaksi...mutta siinä tapauksessa elämä ei olisi muokkaantunut tähän missä se nyt on. Silloin olisin äiti ja eläisin sen mukaista elämää (luultavasti juurikin niinkuin sinäkin anonyymi) Kuitekin mun tie vei tähän suuntaan ja sen mukaan nyt elän. Ehkä kirjoitan liiankin kärjistetysti millaista elämä on kaksin ja korostan sitä ettei sitä tätä ja tuota voisi tehdä lapsen kanssa, mutta miksi minun pitäisi kirjoittaa siitä miten elää lapsen kanssa...niitä blogeja löytyy muualta. Mä kirjoitan siitä miten itse käsittelen ja käsittelin lapsettomuutta.

      Poista
  7. Heitin sinulle haasteen blogissani.
    http://rapaajaroisketta.blogspot.fi/2015/10/my-blog-story.html

    VastaaPoista
  8. En tarkoittanut pahaa kommentillani edelliseen postaukseen, mutta kun se oli tuolla kaikkien arvostelevien anonyymien kommenttien joukossa, niin se näytti pahalta. Se ei siis ollut tarkoitus. Se oli vaan näkemys mun omista ajatuksista.

    Minäkin olen kiinnostunut kuulemaan miten elämä menee ja muotoutuu, kun lasta ei saa. Varmasti hyvin monelle tärkeää vertaistukea.

    VastaaPoista
  9. Tämä on sinun blogisi ja sinä päätät, mistä kirjoitat. Herrajumala noita kommentteja tuolla edellisessä postauksessa :( Käännetään nyt vielä veistä haavassa, että "oon saanut lapsen hoidoilla ja todellakin teen kaikkea sitä mitä ilman lastakin". Miten ne eivät tajua, että olet tehnyt VALTAVAN ISON työn siinä, että olet jättänyt hyvästit lapsihaaveille. Olet päätynyt ajatukseen siitä, että jospa et todella ole halunnutkaan lasta. Minusta on todella ylimielistä tulla sanomaan tähän yhtään mitään, että "ei vakuuta". Huhhuh. Kaikki me ollaan yksilöitä, oli lapsettomuustaustaa tai ei. Kukaan ei voi todella tietää, mitä kaikkea toinen on käynyt läpi ja mitä päässä liikkuu. Myös asenne ja mielipide voi todellakin muuttua, ihan päinvastaiseksikin entisestä. Ei tämä ole mikään ulkopuolisten ihmisten mielipideasia, vaan kyse on omista tuntemuksistasi. Siispä ulkopuolisten mielipiteet "ei vakuuta", voi jättää ihan omaan arvoonsa.

    Tottakai nyt pitääkin ajatella kaikkea sitä, mikä on hyvää elämässäsi ILMAN lasta. Itsekin yritän pikkuhiljaa pyrkiä siihen ajatteluun. Kateutta se ei poista, ei ainakaan minulta. Mutta miksi ei saisi ajatella lapsettomuuden hyviä puolia, ihmettelen vaan...

    <3

    VastaaPoista