perjantai 19. helmikuuta 2016

Kuulumiset taas kerran

Odottelen aikaa kierukan laittoon, gynen kanssa sovittiin että yrittää mahdollisimman pian ajan saada järjestymään ja luvattiin kunnon lääkitys, koska alkionsiirrotkin ovat olleet niin kivuliaita. Eli aikaa odotellessa pillereitä syön ja toivon etten pimahda :D

Viimeaikoina olen paljon miettinyt, kuuluuko meidän olla yhdessä (ja nyt toivon jos joku tuttu lukee tätä, ettet menisi suoraan miehelleni laulamaan tätä). En haluaisi erota, mutta mietin että ollaanko nyt väkisin yhdessä näyttääksemme ettei lapsettomuuskaan meitä erottanut...eikä mikään erota? Lapsettomuus itsessään särki jotain suhteessa ja nyt huomaan itse muuttuneeni...en ole se sama nainen kuin seitsemän vuotta sitten, kun suhteemme oli tuore suhde. Toisaalta ehkä tämä on vaan se seitsemän vuoden kriisi, se hetki suhteessa joka kaikille tulee (en tiedä miettiikö mieheni samoja). Mietin mihin suhde etenee ja onko suhteella tulevaisuutta...no mietin ja mietin ja koen huonoa omaatuntoa kun en ole miehelleni näistä puhunut. En kuitenkaan halua häntä huolestuttaa tai pelotella että olisin tästä hyppäämässä pois. Silti rankkaa näitä on päässään käydä läpi ja yksin pohtia...mutta kelle näistä puhua? Terapeutille? Kavereille? Sisaruksille? Miehelle? Suhteemme on tarpeeksi hauras ilman näitä mun ajatuksia, enkä enää tiedä mihin suuntaan me mennään...ja onko suunta edes yhteinen?

4 kommenttia:

  1. Ikävä kuulla, toivottavasti asiat selkenee parhain päin. Etkö pelkää, että miehesi lukaa asian täältä?

    VastaaPoista
  2. Voi ei, ikävä kuulla. Voimia ❤️

    VastaaPoista
  3. Hei!

    Ensinnäkin tsemppiä!
    Toisekseen, haluaisin kannustaa sinua puhumaan näistä asioista miehellesi, kun sen pystyt tekemään rauhallisessa tilanteessa ja kiireettömästi. Itselläni on pitkä suhde takana ja vaikka suhde on meilläkin ollut hauras, olen aina halunnut mieheni olevan se, jolle voin olla rehellinen. Kertomalla epäilyksistä, peloista ja huolista osoitat luottavasi mieheesi ja yksin se voi jo lähentää teitä. Hiljaisuus ja poispäin kääntyminen voi tuntua toisesta pahalta ja "pois työntämiseltä". Jos mietit onko suhteenne onnellinen ja onko teillä oikeaa jatkoa, tulee se kuitenkin tehdä yhdessä eikä silloin "kertominen" aiheuta välirikkoa millään tavalla. Hyvät suhteet kestävät vaikeatkin sanat ja asiat.

    Toki saat itseksesikin näitä pohtia, ei tarvitse heti kaikkea "kuuluuttaa" toiselle, mutta voi olla hyvä kertoa sen verran, että on paljon mielen päällä ja huolestuttaa. Halata ja koskettaa. Kertoa, ettei hiljaisuus ole torjunta.

    Kaikkea hyvää tiellänne, mihin se sitten viekään.

    Ashley

    VastaaPoista
  4. Tää on ehkä mun oma "kriisi" jotenkin tässä on joka välissä edetty jotain kohti ja nyt kun siinä ollaan en osaa vain olla...katsellaan ja kuulostellaan mitä tästä nyt tulee. Ei tässä ihan kepein askelin eroon lähdetä ja voin kyllä sanoa että viikonlopun aikana ei kertaakaan tullut mieleen etteikö me kuuluta yhteen. Mutta näillä mennään :)

    VastaaPoista