Ei en ole raskaana :D Päädyin hakemaan yliopistoon opiskelemaan, eli nyt sitten vietän aikaani pääsykoekirjoja lukien. Ihan ku näin myöhäänheränneenä sisäänpääsisin, mutta haluan kokeilla...avoimen kautta syksyllä kuitenkin alan opinnot aloitan. Sitten muita...mulla on loppukuusta työhaastattelu, vakipaikkaan...hain ihan vitsinä, ei nimittäin ikinä päähän putkahtanutkaan että näin tuore hoitaja edes haastatteluun pääsis. No haastatteluun mennään, toivotaan parasta...ja jos ei tärppää niin myöhemmin uudestaan. Sillä kyllä näköjään jotain kiinnostavaa mussa on kun tohon haastatteluun pääsin (hakijoita paikkaan oli yli 100).
Semmosia täällä. Kevään reissua odotellen, työtilannetta jännitellen ja hoitotiedettä lukien kohti kesää mennään. Ai joo, syksyllä tehdään uus reissu italiaan, en vielä tiedä minnepäin. Mutta päädyimme miehen kanssa siihen että loka-marraskuun harmauteen auttaa vain ihana italia ruokineen ja maisemineen <3
tiistai 5. huhtikuuta 2016
maanantai 28. maaliskuuta 2016
Kuukauden vaihtuessa kuulumisia
Yritän taas vähän aktivoitua kirjoittamaan, kuten varmaan on jo selväksi käynyt ei mulla oikein enää lapsettomuuteen oo sanomista...tai no se ettei siihen kuole, ei elämä lopu vaikka hoidot päättyisi tuloksettomana. Siksi kai olenkin jatkanut kirjoittamista, kertoa miltä elämä tuntuu kaiken jälkeen...sitten kun kaikki on ohi ja on päädytty elämään kaksin. Jospa joku tästä toivoa ja helpostusta saisi.
Mutta sitten asiaan...mitä blogiin tulee. Tiistaina menen tekemään sopimuksen kuntosalille...eli jonkun verran nyt sitten kirjoittelen myös tuosta treenauksesta ja painonpudotuksesta, ruokavalion tiukennan nyt kunnolla ja kyllähän tässä on hyvin kroppa lössähätänyt joten treenii treenii. Pikkusen olen myös ruvennut (hullu kun olen) pyörittämään päässä ajatusta jatko-opinnoista...puoli vuottahan tässä ehdin olla työelämässä ja mietin jo opintojen jatkamista :)
Matkakuume kasvaa matkan lähestyessä...enää kaksi kuukautta ja olen nauttimassa nähtävyyksistä ja kulttuurista toisessa maassa. Päätimme myös että syksyn matkan käymme jossain aurinkoisessa ja lämpimässä...luultavasti uudestaan italiaan menemme...sillä se maa on kyllä sydämemme vienyt ja siellä on ihanan lämmintä ja aurinkoista vielä loka-marraskuulla.
Töiden suhteen ensi viikolla kuviot selviävät...toivottavasti, minullahan siis on nykyisessä työssä sopimus kesän alkuun ja olenkin nyt kesätöitä ja sijaisuuksia hakenut. Vaikka tykkään nykyisestä työstäni ja päivätyöstä, niin olen ruvennut kaipaamaan osastotöitä ja vuorotyötä lisineen...ja toisaalta nykyisessä työssäni en pääse tarpeeksi ihmisten kanssa tekemisiin, liikaa puheluita ja asioiden järjestelyä toimistolla...No katsellaan minne seuraavaksi päädyn.
Tämmöstä tänne, yritän myöhemmin vähän syväluotaavamman kirjoituksen kirjoitella...
Mutta sitten asiaan...mitä blogiin tulee. Tiistaina menen tekemään sopimuksen kuntosalille...eli jonkun verran nyt sitten kirjoittelen myös tuosta treenauksesta ja painonpudotuksesta, ruokavalion tiukennan nyt kunnolla ja kyllähän tässä on hyvin kroppa lössähätänyt joten treenii treenii. Pikkusen olen myös ruvennut (hullu kun olen) pyörittämään päässä ajatusta jatko-opinnoista...puoli vuottahan tässä ehdin olla työelämässä ja mietin jo opintojen jatkamista :)
Matkakuume kasvaa matkan lähestyessä...enää kaksi kuukautta ja olen nauttimassa nähtävyyksistä ja kulttuurista toisessa maassa. Päätimme myös että syksyn matkan käymme jossain aurinkoisessa ja lämpimässä...luultavasti uudestaan italiaan menemme...sillä se maa on kyllä sydämemme vienyt ja siellä on ihanan lämmintä ja aurinkoista vielä loka-marraskuulla.
Töiden suhteen ensi viikolla kuviot selviävät...toivottavasti, minullahan siis on nykyisessä työssä sopimus kesän alkuun ja olenkin nyt kesätöitä ja sijaisuuksia hakenut. Vaikka tykkään nykyisestä työstäni ja päivätyöstä, niin olen ruvennut kaipaamaan osastotöitä ja vuorotyötä lisineen...ja toisaalta nykyisessä työssäni en pääse tarpeeksi ihmisten kanssa tekemisiin, liikaa puheluita ja asioiden järjestelyä toimistolla...No katsellaan minne seuraavaksi päädyn.
Tämmöstä tänne, yritän myöhemmin vähän syväluotaavamman kirjoituksen kirjoitella...
perjantai 11. maaliskuuta 2016
Matkailujuttuja
Meidän elämä nyt menee erilaisissa sykleissä kuin ennen...nyt eletään pätkä elämää kerrallaan, pääsiäinen, vappu, ulkomaanmatka, juhannus, festarit, synttärireissu, halloween, raskasta joulua ja lopulta joulu ja uusivuosi. Enää en pelkää tulevia juhlapyhiä, en äitienpäivää...en läheisten vauvoja ja tapaamisia lasten kanssa.
Tälle vuodelle on kaksi reissua suunnitelmissa, Euroopan suurkaupunkeihin...mulla on ollut haaveena nähdä Euroopan kaupunkeja ja maita mahdollisimman paljon. Nauttia eri maiden kulttuureista ja ruoasta, katsella nähtävyyksiä ja kuvata maisemia ja rakennuksia. Katselin jo välillä valmismatkoja jonnekin etelän lämpöön, en osannut valita kohdetta...mikään ei tuntunut "omalta". Katselin valmismatkoja Eurooppaan, Prahaan, Berliiniin, Lontooseen...ja...ja...ja...Haluan nähdä kaiken. Haluan käydä Amsterdamissa katsomassa kanaaleita ja museoita. Haluan Lontoon vilinään ja pubeihin. Haluan nähdä Berliinin ja konkreettisesti nähdä sen historian ja muutoksen, joka on tapahtunut oman elinaikanani. Ja haluan ehdottomasti nähdä enemmän Italiaa, Pariisia...haluan päästä Skotlantiin ja Irlantiin...ja...ja...ja haluan vaan nähdä ja kokea sen kaiken, mistä olen haaveillut. Ja on ihanaa kun mieheni haluaa samaa, haluaa nähdä ja kokea, saamme yhdessä reissata ja nauttia uusista kokemuksista.
Matkailu on ollut mun haave, jo ennenkuin haaveilin lapsesta...lukiossa haaveilin vaihto-oppilasvuodesta, mutta ei ollut varaa sellaiseen. Ensimmäistä amk-tutkintoa lukiessa kävin vaihdossa ja matkailukipinä senkun paheni. Tämän jälkeen olen reissannut sinkkuaikoina kaverini kanssa ja nyt aviomieheni kanssa. Paljon on nähtynä, mutta niin paljon on vielä nähtävää...joten sitten reissataan.
Lopuksi vähän googlen kuvahausta kuvia ihanista kaupungeista ja niiden vielä ihanammasta arkkitehtuurista <3
Tälle vuodelle on kaksi reissua suunnitelmissa, Euroopan suurkaupunkeihin...mulla on ollut haaveena nähdä Euroopan kaupunkeja ja maita mahdollisimman paljon. Nauttia eri maiden kulttuureista ja ruoasta, katsella nähtävyyksiä ja kuvata maisemia ja rakennuksia. Katselin jo välillä valmismatkoja jonnekin etelän lämpöön, en osannut valita kohdetta...mikään ei tuntunut "omalta". Katselin valmismatkoja Eurooppaan, Prahaan, Berliiniin, Lontooseen...ja...ja...ja...Haluan nähdä kaiken. Haluan käydä Amsterdamissa katsomassa kanaaleita ja museoita. Haluan Lontoon vilinään ja pubeihin. Haluan nähdä Berliinin ja konkreettisesti nähdä sen historian ja muutoksen, joka on tapahtunut oman elinaikanani. Ja haluan ehdottomasti nähdä enemmän Italiaa, Pariisia...haluan päästä Skotlantiin ja Irlantiin...ja...ja...ja haluan vaan nähdä ja kokea sen kaiken, mistä olen haaveillut. Ja on ihanaa kun mieheni haluaa samaa, haluaa nähdä ja kokea, saamme yhdessä reissata ja nauttia uusista kokemuksista.
Matkailu on ollut mun haave, jo ennenkuin haaveilin lapsesta...lukiossa haaveilin vaihto-oppilasvuodesta, mutta ei ollut varaa sellaiseen. Ensimmäistä amk-tutkintoa lukiessa kävin vaihdossa ja matkailukipinä senkun paheni. Tämän jälkeen olen reissannut sinkkuaikoina kaverini kanssa ja nyt aviomieheni kanssa. Paljon on nähtynä, mutta niin paljon on vielä nähtävää...joten sitten reissataan.
Lopuksi vähän googlen kuvahausta kuvia ihanista kaupungeista ja niiden vielä ihanammasta arkkitehtuurista <3
maanantai 7. maaliskuuta 2016
Aikuistumista...tylsää tavallista elämää
Tyhmä kai näin lähellä neljääkymmentä huomata aikuistuvansa, mutta tänään tajusin että vuosien vuokra-asumisen jälkeen haluaisin ostaa oman asunnon. Olen aina ollut vahvasti sitä mieltä etten halua sitoutua isoon lainaan enkä asuntoon, mutta viimepäivinä olen miettinyt miten mukavaa olisi kun tämä olisikin oma... Tuntuisiko asunto enemmän kodilta, kun sen omistaisi itse...tai no pankki omistaisi :D vai onko kodintuntu jostain muusta kiinni?
No oli mistä oli...avasin asuntosäästötilin ja ruvetaan säästämään, ehkä sitten joskus osuu kohdalle sellainen asunto minkä haluamme omaksi...
Ehkä mä oikeesti alan asettua aloilleni, enkä enää pakene asunnosta toiseen lapsettomuutta...tämä asunto on ensimmäinen, jossa ei ole enää mitään yritystä, ei kiertojen vahtimista...ei pakkoseksiä... Täällä eletään, nauretaan ja nautitaan elämästä. Vietettiin iltaa kaveriporukalla, koristeltiin seiniä matkamuistoilla, saatiin uusi sänky...ja ostettiin kasa uusia kalusteita ja saatiin vanhemmiltani kivaa sisustuskrääsää, joita tarvittiin saadaksemme asunto tuntumaan kodilta.
Jokseenkin outoa elää näin normaalia elämää...aamulla töihin, iltapäivällä kotiin. Koirien lenkit ennen ja jälkeen töiden, ruoan tekoa, ystävien tapaamista ja kesätöiden hakua (mulla siis soppari keväälle ja pikkusen kaipaan jo osastotyöhön). Alkuillasta yleensä juoksen crosstrainerilla intervallitreenin (Hiit-tyyppinen 15-20min) tai yritän hillua kahvakuulan kanssa...Vapaapäivinä katsellaan yhdessä leffoja ja käydään ulkona syömässä...tai kokataan kahdestaan jotain kivaa kotona. Lenkkeillään koko porukalla uusissa maisemissa ja nukutaan pitkään aamuisin. Tällaista on siis elämä lapsettomuushoitojen loputtua....normaalia ja yksinkertaista. Ei piikkejä, ei pistoksia...ei lääkärillä ravaamista, eikä hormoonihulluutta. Tavallisen tylsää ja tasaista, mutta nautin tästä niin paljon. Rakastan kotiamme, rakastan aamulenkkejä lähiössämme ja rakastan iltaisin nukahtaa mieheni viereen.
Tylsää tavallista, mutta niin ihanan normaalia...me taidamme vihdoin olla se tavallinen pariskunta (joka nyt käyttää hormoonien sijaan rahat matkailuun ja omaan hyvinvointiin). Jotenkin outoa miten parissa vuodessa elämä voi kääntyä näin tyyneksi ja rauhalliseksi...olisi helpottanut elämää silloin kun olisi tiennyt tämän. Tämän että elämää on vaikkei hoidot onnistukaan <3
No oli mistä oli...avasin asuntosäästötilin ja ruvetaan säästämään, ehkä sitten joskus osuu kohdalle sellainen asunto minkä haluamme omaksi...
Ehkä mä oikeesti alan asettua aloilleni, enkä enää pakene asunnosta toiseen lapsettomuutta...tämä asunto on ensimmäinen, jossa ei ole enää mitään yritystä, ei kiertojen vahtimista...ei pakkoseksiä... Täällä eletään, nauretaan ja nautitaan elämästä. Vietettiin iltaa kaveriporukalla, koristeltiin seiniä matkamuistoilla, saatiin uusi sänky...ja ostettiin kasa uusia kalusteita ja saatiin vanhemmiltani kivaa sisustuskrääsää, joita tarvittiin saadaksemme asunto tuntumaan kodilta.
Jokseenkin outoa elää näin normaalia elämää...aamulla töihin, iltapäivällä kotiin. Koirien lenkit ennen ja jälkeen töiden, ruoan tekoa, ystävien tapaamista ja kesätöiden hakua (mulla siis soppari keväälle ja pikkusen kaipaan jo osastotyöhön). Alkuillasta yleensä juoksen crosstrainerilla intervallitreenin (Hiit-tyyppinen 15-20min) tai yritän hillua kahvakuulan kanssa...Vapaapäivinä katsellaan yhdessä leffoja ja käydään ulkona syömässä...tai kokataan kahdestaan jotain kivaa kotona. Lenkkeillään koko porukalla uusissa maisemissa ja nukutaan pitkään aamuisin. Tällaista on siis elämä lapsettomuushoitojen loputtua....normaalia ja yksinkertaista. Ei piikkejä, ei pistoksia...ei lääkärillä ravaamista, eikä hormoonihulluutta. Tavallisen tylsää ja tasaista, mutta nautin tästä niin paljon. Rakastan kotiamme, rakastan aamulenkkejä lähiössämme ja rakastan iltaisin nukahtaa mieheni viereen.
Tylsää tavallista, mutta niin ihanan normaalia...me taidamme vihdoin olla se tavallinen pariskunta (joka nyt käyttää hormoonien sijaan rahat matkailuun ja omaan hyvinvointiin). Jotenkin outoa miten parissa vuodessa elämä voi kääntyä näin tyyneksi ja rauhalliseksi...olisi helpottanut elämää silloin kun olisi tiennyt tämän. Tämän että elämää on vaikkei hoidot onnistukaan <3
lauantai 27. helmikuuta 2016
Mitä meille...
Ollaan puhuttu, on mieskin miettinyt samoja...ei olla eroamassa, kokeillaan startata suhde uudestaan...palata sinne missä oltiin ennen hoitoja ja lapsistressiä. Varattiin hotelli pitkää viikonloppua varten Keski-Eurooppaan, palkkapäivänä ostan lentoliput. Näköjään tämä uusi tilanne vaatii pidempään totuttelua kuin kumpikaan luuli...hyvää kuitenkin on ettei kumpikaan lopulta halua erota, suhde vaan on jotenkin hukkunut kun hoidoissa ravattiin ja kumpikin opiskeli.
Vaihdettiin taas asuntoa, pääsiäiselle oon maalausurakkaa suunnitellu. Makkarin seinät maalataan uusiksi..vuokranantajan kanssa sovittiin väristä ja tarpeet on ostettu. Koirat ja me rakastamme uutta asuntoa ja asuinaluetta. Ihanan rauhallisia katuja lenkkejä varten, koirapuisto lähellä ja jäille pääsee isointa juoksuttamaan myös (toi suurin siis on ainut, joka ei karkaile...noi kaks saattaa hävitä ku pieru saharaan jos aitaamattomalla alueella vapaaksi päästää)
Kierukan asennusaika tuli postissa, kuukauden päähän meni. Jokseenkin olo on haikean helpottunut, kuukauden päästä loppuu meillä oireiden tarkkailu jne. Tehtiin päätös että toistaiseksi pidättäydytään seksistä ja tutustutaan toisiimme ja tilanteeseen uusiksi. Ei nyt sotketa ovulaatioita ja kiertoseksiä enää tähän kuvioon (jännä miten nekin on uponnu tonne takaraivoon, vaikkei oikeesti mitään yritystä enää ole...jotenkin on vaan edelleen aina seksi ovulaation aikaan aktiivisempaa. Vaikka onhan se ihan biologinen juttuki)
Mitäs muuta...blogin kohtaloa mietin, mutta ehkä mä tänne joskus jotain raapustan. Lapsettomuuteen mulla ei oo muutosta tulossa, me jäätiin lapsettomiksi mutta no...maailma ei kaatunut. Jännä miten joskus mietin että mitä elosta tulee jos emme lasta saa...no tämmöistä siitä tuli, aivan normaalia elämää kaksin. Ehkä se lapsi ei ollut mun elämän tärkein juttu, ei ainakaan enää ole...
Jokseenkin outo fiilis, omalla tavallaan haikea, mutta samalla niin kevyt ja vapaa. Kuin joku iso paino olisi nostettu harteilta ja olen vihdoin vapaa. Minusta ei tule äitiä, mutta minä olen vihdoin löytänyt itseni...vaikka se veikin aikaa. Olen oppinut rakastamaan itseäni sellaisena kuin olen, enkä enää vihaa kroppaani...En minä ole viallinen, minä olen vaan erilainen. Näillä mennään eteenpäin ja katsotaan mitä tulevaisuus tullessaan
Vaihdettiin taas asuntoa, pääsiäiselle oon maalausurakkaa suunnitellu. Makkarin seinät maalataan uusiksi..vuokranantajan kanssa sovittiin väristä ja tarpeet on ostettu. Koirat ja me rakastamme uutta asuntoa ja asuinaluetta. Ihanan rauhallisia katuja lenkkejä varten, koirapuisto lähellä ja jäille pääsee isointa juoksuttamaan myös (toi suurin siis on ainut, joka ei karkaile...noi kaks saattaa hävitä ku pieru saharaan jos aitaamattomalla alueella vapaaksi päästää)
Kierukan asennusaika tuli postissa, kuukauden päähän meni. Jokseenkin olo on haikean helpottunut, kuukauden päästä loppuu meillä oireiden tarkkailu jne. Tehtiin päätös että toistaiseksi pidättäydytään seksistä ja tutustutaan toisiimme ja tilanteeseen uusiksi. Ei nyt sotketa ovulaatioita ja kiertoseksiä enää tähän kuvioon (jännä miten nekin on uponnu tonne takaraivoon, vaikkei oikeesti mitään yritystä enää ole...jotenkin on vaan edelleen aina seksi ovulaation aikaan aktiivisempaa. Vaikka onhan se ihan biologinen juttuki)
Mitäs muuta...blogin kohtaloa mietin, mutta ehkä mä tänne joskus jotain raapustan. Lapsettomuuteen mulla ei oo muutosta tulossa, me jäätiin lapsettomiksi mutta no...maailma ei kaatunut. Jännä miten joskus mietin että mitä elosta tulee jos emme lasta saa...no tämmöistä siitä tuli, aivan normaalia elämää kaksin. Ehkä se lapsi ei ollut mun elämän tärkein juttu, ei ainakaan enää ole...
Jokseenkin outo fiilis, omalla tavallaan haikea, mutta samalla niin kevyt ja vapaa. Kuin joku iso paino olisi nostettu harteilta ja olen vihdoin vapaa. Minusta ei tule äitiä, mutta minä olen vihdoin löytänyt itseni...vaikka se veikin aikaa. Olen oppinut rakastamaan itseäni sellaisena kuin olen, enkä enää vihaa kroppaani...En minä ole viallinen, minä olen vaan erilainen. Näillä mennään eteenpäin ja katsotaan mitä tulevaisuus tullessaan
perjantai 19. helmikuuta 2016
Kuulumiset taas kerran
Odottelen aikaa kierukan laittoon, gynen kanssa sovittiin että yrittää mahdollisimman pian ajan saada järjestymään ja luvattiin kunnon lääkitys, koska alkionsiirrotkin ovat olleet niin kivuliaita. Eli aikaa odotellessa pillereitä syön ja toivon etten pimahda :D
Viimeaikoina olen paljon miettinyt, kuuluuko meidän olla yhdessä (ja nyt toivon jos joku tuttu lukee tätä, ettet menisi suoraan miehelleni laulamaan tätä). En haluaisi erota, mutta mietin että ollaanko nyt väkisin yhdessä näyttääksemme ettei lapsettomuuskaan meitä erottanut...eikä mikään erota? Lapsettomuus itsessään särki jotain suhteessa ja nyt huomaan itse muuttuneeni...en ole se sama nainen kuin seitsemän vuotta sitten, kun suhteemme oli tuore suhde. Toisaalta ehkä tämä on vaan se seitsemän vuoden kriisi, se hetki suhteessa joka kaikille tulee (en tiedä miettiikö mieheni samoja). Mietin mihin suhde etenee ja onko suhteella tulevaisuutta...no mietin ja mietin ja koen huonoa omaatuntoa kun en ole miehelleni näistä puhunut. En kuitenkaan halua häntä huolestuttaa tai pelotella että olisin tästä hyppäämässä pois. Silti rankkaa näitä on päässään käydä läpi ja yksin pohtia...mutta kelle näistä puhua? Terapeutille? Kavereille? Sisaruksille? Miehelle? Suhteemme on tarpeeksi hauras ilman näitä mun ajatuksia, enkä enää tiedä mihin suuntaan me mennään...ja onko suunta edes yhteinen?
Viimeaikoina olen paljon miettinyt, kuuluuko meidän olla yhdessä (ja nyt toivon jos joku tuttu lukee tätä, ettet menisi suoraan miehelleni laulamaan tätä). En haluaisi erota, mutta mietin että ollaanko nyt väkisin yhdessä näyttääksemme ettei lapsettomuuskaan meitä erottanut...eikä mikään erota? Lapsettomuus itsessään särki jotain suhteessa ja nyt huomaan itse muuttuneeni...en ole se sama nainen kuin seitsemän vuotta sitten, kun suhteemme oli tuore suhde. Toisaalta ehkä tämä on vaan se seitsemän vuoden kriisi, se hetki suhteessa joka kaikille tulee (en tiedä miettiikö mieheni samoja). Mietin mihin suhde etenee ja onko suhteella tulevaisuutta...no mietin ja mietin ja koen huonoa omaatuntoa kun en ole miehelleni näistä puhunut. En kuitenkaan halua häntä huolestuttaa tai pelotella että olisin tästä hyppäämässä pois. Silti rankkaa näitä on päässään käydä läpi ja yksin pohtia...mutta kelle näistä puhua? Terapeutille? Kavereille? Sisaruksille? Miehelle? Suhteemme on tarpeeksi hauras ilman näitä mun ajatuksia, enkä enää tiedä mihin suuntaan me mennään...ja onko suunta edes yhteinen?
sunnuntai 7. helmikuuta 2016
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)