IVF,
eilen kävin lääkärillä kipujen takia ja selvisi että endoa ei minulla voida lähteä tähystämällä siistimään vaan ihan kunnon leikkaus on sitten edessä kun siihen lähdetään ja näillä näkymin toinen munasarja menee samalla. Näillä puheilla sitten tultiin siihen tulokseen, että meillä nyt alkuun nostetaan clomien annostusta, niiden kanssa (erittäin tehokasta) yritystä ja sitten siirrytään suoraan koeputkiin.
Jotenkin tämä tieto selkeytti omat ajatukset, ensimäistä kertaa moneen kuukauteen nukuin yöni ja heräsin aamulla virkeänä. Heräsi nyt sitten epäilys että olenko oikeasti stressannut tätä tilannetta ihan älyttömästi ja siksi siis nukkunutkin huonosti...nyt kun tilanne on se että ne hoidot on konkreettisesti käyty lääkärin ja illalla vielä mieheni kanssa läpi, niin jotenkin en jaksa stressata...olo on jotenkin yllättävän rauhallinen vaikka samalla jokseenkin luovuttanut. Ehkä tämä oli viimein se hetki että oikeesti tajusin ettei elämä todellakaan mene niinkuin suunnittelin, vai missä ne kaksi lasta ja omakotitalo (ja kiltti koira) on? On mulla koti ja koira (kamala vinkuva valittaja) ja maailman ihanin mies, mutta kaiken sen taustalla (piilotettuna kaikilta muilta) olen äiti, joka ei saa lasta.
Nyt sitten keskitän ajatukseni opintojeni kasaan saamiseen (ovat vähän retuperälle jääneet) ja yritän sovitella sen palkankorotuksen itselleni, joka minulle luvattiin...jäi vaan toteuttamatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti