Minä olen meillä se, joka yleensä koirat vie aamulenkille...näin ollen olen yleensä hetken yksin hereillä ennenkuin mieheni herää. Näinä yksinäisinä aamuntunteina helposti ajatus karkaa ja miettii liikaa, jää pohtimaan millaista olisi jos aamuisin heräisikin oman lapsen jokelluksiiin tai itkuun, heräisikö silloin kumpikin vai vain toinen.
Entä sitten kun lapsemme on teini-ikäinen kapinoitsija, heräisimmekö siihen kun hän kotiintuloajan ylitettyään hiippailee kotiin vai valvoisinko hereillä kotiintuloon saakka kuten äitini teki aikoinaan?
Uskaltaisinko tänään soittaa polille ja pyytää laittamaan meidät ivf-jonoon...
Varmaan näitä ajatuksia pyörii päässä senkin takia, että kuukautiset alkoivat eilen...ja kivut olivat pahemmat kuin koskaan. Alan vähitellen epäillä että leikkaus taitaa olla pakollinen, vaikken leikeltäväksi haluaisikaan, mutta ei noiden kipujen kanssa voi elää. Toista päivää olen lähes toimintakyvytön kun alavatsaan koskee eikä särkylääkkeet auta. Pakottauduin sitten taas aloittamaan e-pillerit, mun elämä on nyt tätä että muutama kuukaus pillereitä, sitten taas pari ilman ja kivut joka kerta kauheampana takas ja sit taas pillereitä...tämä kerta vaan saa olla viimeinen, syön noita nyt pari kuukautta putkeen, sitten aloitan clomit ja toivon ihmettä...samalla ivf:ä odotellen. Näillä mennään ja katsotaan miten käy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti