Jos tässä kierrossa tärppäisi meille tulisi elämämme paras joululahja...ja varmasti mielenkiintoinen joulu :) jos nyt onnistuisi voisimme äitienpäivänä Kummankin äidille kertoa asiasta. jos.. niin kovasti toivon että asia menisi niin.
Kuitenkin viime päivinä(kaiken hysteerisyyteni keskellä) olen hyväksynyt (jälleen kerran) sen ettei meidän tiemme vanhemmiksi tule olemaan helppo, olen myös hyväksynyt ajatuksen rankemmista hoidoista ja antanut itselleni luvan pohtia adoptiota ratkaisuna meidän vanhemmuuteen... Tiedän että vielä joskus minusta tulee äiti ja miehestäni isä ja rakastamme lastamme yli kaiken. Tiedän myös että se voi viedä aikaa,itkettää monet itkut ja antaa tuhat turhautumista...lopputulos tulee kuitenkin olemaan kaiken sen arvoista ja enemmänkin <3 (Ja kyllä...minä rakastan lasta, josta ei ole vielä tietoakaan)
Tänään rauhallisempi päivä hormoonimyrskyissä, jos en tietäisi paremmin epäilisin olevani raskaana...sen verran sekopäisesti tunteet myllää laidasta laitaan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti