keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

tuttuja tunteita

Reippaasti myöhässä,  mutta niin tutut kivut ovat täällä...huomenna sitten näyttää vihdoin tulevan kp1.

Paska juttu kaikinpuolin:

  • en voi enää luottaa kierron säännöllisyyteen, eli enpä enää tiedä mitenkään milloin kierto on venynyt pitkäksi, eli milloin uskallan epäillä raskautta? 
  • en vieläkään ole raskaana ja tuskin luonnollisesti raskaudun
  • viikonlopun reissu menee siteiden kanssa kiukutellen, eikä miehen kera poreammeessa (piti tuokin reissu pilaantua tällä)
  • en tiedä vaikuttaako tämä pitkittynyt kierto meidän ivf-aikataulutukseen,  koska tuskin mulla heinäkuussa kuukautisia tulee jos vasta nyt kierto vaihtuu
  • mulla ei ole hajuakaan milloin odottaa seuraavia kuukautisia tai ovulaatiota sen puoleen
  • ehdin jo hetken toivoa :(
Huomenna töihin ja perjantaina hotelli viikonloppua viettämään...kipujen kera (prkl)

Lisäksi plussakateus nostaa päätään...liikaa plussia joka puolella, liikaa onnellisia odottajia...liikaa ehdin toivoa, ei pitäisi...enkä enää ikinä siihen sorru, sen lupaan nyt itselleni. Mielummin unohdan toivon ja olen pettymättä, sillä en taas jaksa uskoa että äidiksi asti tässä päästään ikinä. Liian vanha liian rikki ja liikaa toivonut...Miksi ei meillä onnistu?

2 kommenttia:

  1. Ei ole sanoja. Olen niin pahoillani. Kamalinta on, kun kukaan ei voi luvata. Tässä voi vaan toivoa tai olla toivomatta.

    Mulla ekaa kiertoa clomit ja ovulaatiotestit huutaa tyhjää. Luomukierrrossa ovis tuli kp 13. Nyt melkein kp 15 ja testissä tyhjä viiva. Miks tää nyt näin päin meni. Ei pitänyt.

    VastaaPoista
  2. Voi ei! :( Samoin kävi mulla... Koita jaksaa! <3

    VastaaPoista