Jep ne on takas, helvetilliset kivut... ihan ku ei muuten olis paska fiilis, niin potkitaan sitten lisää ja pistetään kivut takaisin entistä pahempana. Joka puolelle on raskaana olevia, äitejä ja lapsia, positiivisia raskaustestejä ja vauvauutisia...niin monta asiaa muistuttamassa minua siitä minkä haluan unohtaa. Minä olen luovuttanut, enkä enää toivo tai usko onnistumista meille tapahtuvan. Ei tullut tästä joulusta aiempia parempi, tuskin jatkossakaan mikään muuttuu...miksi muuttuisi.
Ensi viikolla lääkärille soittoaika, ihan kun sekään tähän sontaan mitään auttaisi.
Voi Feenix, kunpa voisin jotenkin auttaa tai lohduttaa. Voin vain sanoa, että tunteesi kuulostavat niin tutuilta. Uskon, että kaikki synkimmätkin tunteet kuuluvat asiaan ja kun jaksaa käydä niitä aikansa läpi, niin kyllä se jossain kohtaa alkaa helpottaa. Alkaa tuntua siedettävältä. Tulee toivon pilkahduksia. Minä tarvitsin heikoimpana hetkenäni ulkopuolisen apua. Kävin pitkään keskustelemassa ja se auttoi. Voimia ja halauksia sinulle sinne!
VastaaPoista