tiistai 4. helmikuuta 2014

Lyhyt oppimäärä lapsettomuuteen

Oikeesti, miten vaikeeta voi olla saada lapsi? Mies ja nainen harrastaa seksiä ilman ehkäisyä ja badam ollaan raskaana?
No ei todellakaan...ensin harrastetaan seksiä ilman ehkäisyä (jännää eikö totta?) puolisen vuotta, ehkä jopa vuosi (koska miksi huolehtia, kyllä se voi vuodenkin kestää. Jossain vaiheessa mukaan tulee ovulaatiotestit, greippimehut ja päällään seisomiset seksin jälkeen ja ties mitkä poppakonstit, joita tutun tutu ja kumminkaimat käytti tullakseen raskaaksi...eikä näistäkään ole apua. Pieni paniikki alkaa kasvaa ja hakeudutaan lääkärille tutkittavaksi...hyvällä (no hyvällä ja hyvällä) tuurilla joku syy lapsettomuuteen löytyy ja aloitetaan hoidot. Huonolla tuurilla diagnoosiksi jää selittämätön lapsettomuus. No meillä syy on minun endometrioosini.

Ensin syöt erilaisia hormooneja joilla stimuloidaan ovulaatiota, voi olla että myös piikität itseesi hormooneja ovulaation avuksi. Jos nämä lääkeet ja ajoitetut yhdynnät (joo tässä vaiheessa spontaani seksi on vaan hämärä muistikuva menneiltä ajoilta) ei auta muutamassa keirrossa (neljässä),
niin sitten päästään jo "tositoimiin" (meillä tämä vaihe jäi välistä, kun lääkäri ei uskonut siitä olevan hyötyä) ja
aloitetaan inseminaatiot..eli miehesi runkkaan purkkiin ja näistä purkkikavereista pestään parhaat ja ruikkastaan lääkärin toimesta sisällesi (seksi muuttuu entistä hämärämmäksi mielikuvaksi...)...eikä vaan unohdeta lääkkeitä, uusia vahvempia lääkkeitä, lisää piikkejä ja alapäähän tungettavia kapseleita (jee, sitä valuvaa mössöä). No näitäkin toistetaan tarvittavat kerrat (neljä?) ja jos onnistumisia ei tule, niin jippikaijee olemme päässeet koeputkihedelmöitykseen.
Tässä onkin sitten kaksi vaihtoehtoa lyhyt tai pitkä kaava, meillä aloitettiin pitkällä kaavalla...tämä alkaa kuukautisista, jotka tietenkin ilmoitetaan hoitajalle (niin tässä vaiheessa hoitaja tuntee kuukautiskiertosi ja olet jo muutamana jouluna ostanut hänelle joululahjan) joka lääkärin kanssa luo suunnitelman sinuun sumutettaviin ja piikitettäviin hormooneihin. Ensin sumutellaan nenään hormooja, jotta saat vaihdevuodet (kaverina tulee kiva päänsärky ainakin allekirjoittaneelle) ja munasarjasi menevät lepotilaan (ja hähhähää...ei muuten aina menekään)kuukautiset tulevat hoidon aikana ja ns.nollaultrassa katsotaan että kroppa on lepotilassa ja aloitetaan piikittelyä... pian huomaatkin muuttuneesi munasoluhautomoksi... alavatsaa turvottaa ja koskee, ei mukava tunne.
Munasolujen määrää ja kohdun limakalvoa seurataan ultrissa ja lopulta päästään punktioon, jossa nämä munasolut imetään pois sinusta (no hätä, ihan hyvät lääkitykset saa toimenpiteeseen) ja pistetään treffeille petrimaljaan miehesi siittiöiden kanssa tai siittiöt icsataan suoraan munasoluun (niin se seksi tapahtuu näin nykyään...)...lopulta näistä hedelmöittyneistä yksi (tai kaksi) pistetään katetrilla kohtuusi ja toivotaan parasta (ai niin ne alapääkapselit on sitten tukemassa kiinnittymistä) seuraavat kaksi viikkoa (ah niin ihanat piinapäivät...joita ne kirjaimellisesti ovat) sitten joko ollaan onnnesta soikeita tai vaivutaan maanmutiin rypemään. Hyvällä tuurilla hedelmöittyneitä yksilöitä saadaan pakastimeen saakka ja näin ollen hoidot jatkuvat hieman nopeammin (tästä en osaa kertoa mitään, ku meillä surkimukset ei tykänny tarpeeks toisistaan eli pakkaseen ei saatu mitään)
Lyhyellä kaavalla sumuttelut jäävät pois, muuten meneekin aika samaan tyyliin kuin pitkä.

Pitää tietenkin muistaa, että koko tähän projektiin menee lukematon määrä euroja (lääkkeet, polikäynnit jne), lääkärille mennessä on tutumpaa kiskoa housut pois ja hypätä pöydälle levittämään haaransa kuin tervehtiä lääkäriä...polin hoitajille moikkaat kaupassa ja välillä huomaat keskustelevasi kavereillesi miten kuukautiskiertosi on sekaisin tässä kuussa (oikeesti, kaikki ei ymmärrä tai halua kuulla millaista limaa sun alapäästä tulee missäkin vaiheessa kiertoa...tai ylipäänsä tietää sun kierrosta mitään)

Tietenkin jokaiseen vaiheeseen liittyy epäonnistumisen mahdollisuus...jota voit pelätä, ensimmäisessä ivf:ssä meillä ei hedelmöittynyt kuin yksi munasolu...syytä ei tiedetä miksi. Toista ivf-hoitoa ei päästy aloittamaan, kun jarrut ei toiminu ja munasarjat stimuloitui jarrusumuteluista...eikä jarrukuukautisten jälkeen ole kuukautisia tullut...eli nyt sitten pitää käynnistää hormoonitoiminta, jotta päästään lyhyttä kaavaa kokeilemaan...en edes uskalla arvata mikä kaikki nyt voi mennä pieleen. Tuntuu nimittäin että tarpeeksi alkaa mun sietämiselle olla noita epäonnistumisia olla näissä hoidoissa.

Olisko tässä tarpeeks asiaa...saa täydentää niiltä osin, joita en muistanut tai tiennyt :D

7 kommenttia:

  1. Huh, ihan hengästyin.

    Toivottavasti pian onnistutte.

    VastaaPoista
  2. Oon tää kyllä aikamoinen matka kuljettavaksi.... Ja niin moni asia voi mennä pieleen. Mites sitä hormoonitoimintaa nyt sitte käynnistellään?

    VastaaPoista
  3. Ainakin hoitaja meinas että terolut tms kuuri kuukautisten starttaamiseksi, mutta varmistelee sen lekurilta. Ite epäilen että ultrata haluaa se lääkäri...mut kahtellaan, saanpa kyttäillä puhelinta :D Yllättävää kyllä, en hirveen pettyny tosta negasta ole...ei oikeestaan tunnu miltään, vaikka oikeesti tosi kovasti toivoin plussaa :)

    VastaaPoista
  4. Sori, mutta sun osuva kuvailu pisti naurattaan. :D Kuulostaa niin tutulta!

    VastaaPoista
  5. Mäkin hegästyin! Hyvin kirjoitettu!

    VastaaPoista
  6. Huh, rankalta kuulostaa! Hyvä teksti, saa aika realistisen käsityksen hurjasta prosessista.. :)

    VastaaPoista