torstai 10. huhtikuuta 2014

pp7

pp7: mies

Kyllähän toi rakas ukonkutale oman lukunsa saa. Vaikka vaikeaa on ollut, hän mukana pysyy. Tukee ja lohduttaa. Silittelee iltaisin mut nukkumaan ja saa mut nauramaan pahoinakin päivinä. Ja kävi miten kävi, yhdessä tätä polkua tallataan loppuun saakka.




Oirepäivitys: vatsaa nipistelee toispuoleisesti, menkkajomotuksia tulee ja menee, tissit näyttäis vähän turvonneen ja kyllähän noi vähän kipeet on ku yrittää mahallaan nukkua. Viikko vielä pitäis piinailla..

3 kommenttia:

  1. Kiitoksia blogista :)Anteeksi jo etukäteen ku jauhan omastani :/ meillä tehtii 26.3 enimmäisen IVF:n tuoresiirto ja tulos oli eilen nega johon osasin sunnuntaina alkaneen tuhruvuodon perusteella asennoitua edes jotenkin. Meillä on siis 5 vuotta lapsettomuutta takana ilman yhtään haamua tai plussaa. Sainkin eilen miehen veljeltä kannustavaa viestiä että hän ei usko hoitoihin ja lapsia saadaan eikä niitä tehdä ne kun ovat lahja. On jotenkin niin paska olo varsinkin ku tällä viestittelijällä itsellään 1 abortti takana ja nyt sitten puolen vuoden yrityksen jälkeen tuli raskaaksi ja tyttö on nyt 4kk vanha.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Korjausta edelliseen siis miehen veljen vaimolta viestiä sain :D :/

      Poista
  2. Noi helposti raskautuneiden "lohdutukset" on aika paskoja, joskus suoranaista vittuilua... ja pirusti ne kirpasee. Ite oon aika tietoisestikin vältelly niitä ihmisiä, joilta tiedän ton tyyppistä kommenttia tulevan.
    Pahoittelut negasta, toivottavasti teille vielä se plussa tulee. On tää vaan turhan pitkä ja kuoppainen tie kulkea, eikä mitään varmuutta tulevasta...kaipa sitä oikeesti on vahvempi kuin luulee kun uudestaan ja uudestaan hoitoihin lähtee.

    VastaaPoista