maanantai 26. tammikuuta 2015

Romahdus

Olihan tää vähän odotettavissakin, mut kuitenkin... Eli tänään tuli romahdus, aivan täydellinen sellainen. Kävin kaverin kanssa puistossa ja olo oli ihan ok, mutta kotona rupes ahdistamaan ja pillahdin itkuun. Itkin itkemistäni ties kuinka kauan ennenkuin sain koottua itseni... Koko illan olen purskadellut itkemään ihan miten sattuu, en saa kasattua itseäni enää ollenkaan...

On tää hetken tehnyt tuloaan, olo on ollu täysin vetämätön ja intoa mihinkään ei enää oikeastaan ole ollut. Kyllä mä oon salilla käyny ja kavereiden kanssa jutellut, mut samaan aikaan päässä vaan pyörii..."minusta ei tule koskaan äitiä...minusta ei tule koskaan äitiä...sä et tuu koskaan kuulumaan joukkoon" Siihen kun lisää noi kivut mitä mulla on päivittäin niin ei mikään ihme että nuppi leviää.

Mä oon huono puhumaan asioitani, siis en osaa näin raadollisesti sanoo kellekään kaverille tai terapeutille miltä musta tuntuu. Mä peitän tosi hyvin jopa itseltäni noi tunteet ja saan pidettyä itteni kasassa, mut nyt tuntuu et viime viikot olen huolehtinut miehen töihin, koirat pihalle ja ruokittua, huolehtinut kaverista ja hänen voinnistaan ja tukenut häntä, huolehtinut ja tukenut toisesta kaverista hänen parisuhdekriisissä....mutta en oo enää huolehtinut itsestäni, eikä sitä kukaan muukaan ole tehnyt...

Toisaalta mä epäilen että mussa on joku fyysinen vika sen endon lisäks, kun oikeesti oon niin kipee ja väsynyt. Siis fyysisesti aivan järkyttävän väsynyt, nukahtelen kesken kouluhommien tai lukemisen. Olo on vetämätön ja kivulias, mua kiristää vatsaan, mua närästää, mulla on endokivut ja lisäks miljoona muuta kipua...mä pelkään oikeesti että noi kaik hormonit, mitä oon kroppaani tunkenu lasta toivoessa on tehnyt jotain pahaa mulle...voisi sanoa että olen vainoharhainen, mut mä tunnen kroppani, eikä tää oo normaalia...ei ees endoon liittyen normaalia kipuilua

5 kommenttia:

  1. Onko sul kilppariarvoja tarkistettu? Onhan lapsettomuus niin kokonaisvaltainen suru. Mulle teki tiukkaa jo ihan hengittäminenkin kun suru oli niin ylivoimainen. Voimia.

    VastaaPoista
  2. Mulla tuli myös nuo kilppariarvot mieleen. Nehän kyllä myös voivat vaikuttaa lapsettomuuteen, joten luulisi, että ne on testattu? Hurjasti voimia joka tapauksessa!

    VastaaPoista
  3. Kovasti voimia toivon sulle <3 Sullahan tais ne kilppariarvot ainakin jossain vaiheessa olla tosi hyvät? Musta tuntuu, että mulla on ylipäätään kaikissa hormoneissa vikaa. Tietysti nyt tuon munarakkuloiden määrän perusteella mietityttää, että jospa mulla onkin sokereissa häikkää ja taustalla vielä sitten pco:kin endon ja kilpparivaivan lisäksi :( Kaikki ne tavallaan liittyvät toisiinsa.

    VastaaPoista
  4. Eihän se akupunktio mitään auta lapsettomuuteen, mutta kokeileppa sitä ihan noin niinku vaan tohon muuhun kireyteen? Eihän se henkistä kipua vie pois, vaan mulla tuli vähän kevyempi olo ku kävin pari kertaa tökittävänä. Ihan kummallista, vaikken usko koko touhuun. Mietin silloin, että sitten kun vajoan taas ihan pohjiin, niin sitten pitää yrittää muistaa taas kokeilla käydä. Enkä tiedä tosiaan, että oliko se se akupunktio itte, vai se että jouduin pakkomakaamaan tunnin neulatyynynä, vai se että joku "hoiti" minua. Kokeile ihmeessä.

    VastaaPoista
  5. En osaa sanoa mitään järkevää:( Mutta voimia kovasti toivotan :/

    VastaaPoista