uusi asukki

Tilannepäivitys:

Vihdoin saatiin pikkukoira kotiin <3 ollaan viimeset pari päivää täällä sitä ihmetelty ja kateltu. Muita kuulumisia kirjoittelen kun raaskin tosta pikkusesta irtautua :)  

operaatio kymppi

Tulipa tuossa blogeja selaillessa pohdittua, että kuinkahan monella on tälle lapsiprojektille joku nimi ja mistä se nimi on alkunsa saanut.
Meillähän tää on ollut alusta asti "operaatio kymppi" johtuen hiukka harvinaisemmasta sukunimestä, tuleva lapsi olisi sitten kymmenes tällä sukunimellä kulkeva henkilö tässä maassa...ja taas oletus että kyllä se lapsi sieltä tulee vielä joskus ;)


Mutta kylläpä tää positiivisuus ja yltiöpäinen sitkeys näköjään kannattaa, meidän pentu olisi nyt sitten valmis lentämään suomeen, kunhan vielä saan tuttuni kiinni ja selvitettyä milloin hän on tulossa suomeen ja voisiko tuoda pennun mukanaan. Ehkäpä mä tällä uudella (niin hienolla ja mahtavalla) positiivisella asenteellani saan sen positiivisen raskaustestinkin itselleni...huolimatta tietenkin siitä että edelleen syön noita e-pillereitä, jospa se ihme sattuis ja niistä huolimatta raskaudun...as if, emmä ihan niin positiivinen vielä ole, että tommosiin ihmeisiin uskoisin. Vaikka olenkin innostunut greippimehua juomaan aamuisin :D


Kuitenkin posiitiivisia uutisia löytyy lisääkin, olen näköjään huomaamattani laihtunut...vai kiinteytynyt, alkaa kaikki housut olla löysiä lahkeista, pitäs vaan nyt noi mahamakkarat saada pois, että vyötärö sopis noihin jalkoihin ja vois ostaa pienempiä housuja, tällä menolla alan muistuttaa noita, ah niin ärsyttäviä, teinipoikia löysälahkeisine pöksyineen.


Sitten pari kiukkuamista...töissä olivat saaneet palautetta mun työstä ja esimiestuuraja/työkaveri päätti asian ilmoittaa mulle "hiukan" kiertoteitse...viikon myöhässä ja mun työparille. Miten helvetissä mä voin korjata mun mokia, jos niistä A) ilmoitetaan viikko mokan jälkeen ja B) ei edes ilmoiteta mulle. OIkeesti vituttaa tommonen toiminta, tuli vähän semmonen olo etten ton ihmisen kanssa halua enää töitä tehä, ku ei tuu palautteet ajallaan, varsinkin ku noikin asiat oisin voinu korjata samantien, jos vaan olis joku ilmoittanu mulle heti.
Ja toinen mikä rassaa, on tää rahattomuus...onneks miehellä jatkuu työt toukokuussa, mut kesäkuun alkuun asti pitää mun pienellä palkalla pärjätä, eikä sillä oikein pärjää. Inhoan kituuttaa ja laskea joka penniä, mutta kaipa se on pakko toistaiseks niin tehä. Ainut vaan ku tiedän ettei seuraava palkka ole mikään iso ja tulee vaan vielä tiukempaa...ei jaksais tämmöstä pihistelyä, pitää ehkä parempi palkkanen duuni saada ja pakko sanoo et onneks tässä tilanteessa ei ole sitä lasta, emmä haluis että lapsi joutus kärsimään siitä ettei vanhemmat tienaa tarpeeks.


Pitää ny vielä lopuks sen verran sanoa, ettei nyt mihinkään nälkään olla kuolemassa tms, ärsyttää vaan ku joutuu koko aika miettimään mihin rahat riittää ja mihin ei.


Toivottavasti ei nyt hirveitä myräköitä enää tule, me oltas pääsiäisenä lähdössä pienelle roadtripille miehen vanhempia moikkaamaan, mutta en kyllä haluis lähtee jos tulee lunta ku esterin persiistä. Mutta kaikesta huolimatta munarikasta pääsiäistä kaikille :)

Voihan vatipää

Koiraprojekti sai tuulta alleen ja pentu on varattuna...nyt sitten vaan selviteltävä milloin saan sen suomeen lennättää \o/ (ja kuka sen kanssa tänne lentää...) mutta noi nyt on vaan viilausta, pirpana on nyt kuitenkin varmasti tulossa. Eli ainakin yksi projekti etenee vauhdilla Seuraavaks sitten ne sohvanpäälliset ja vauva ;)


Mulla on viime aikoina ollut hyvä olo, hyvä olo itseni suhteen...meidän suhteen...meidän suhteen suhteen, jotenkin semmonen olo että olen olemassa vaikken olekaan äiti. Kiva tunne, siihen verrattuna mitä vielä vuosi sitten tunsin. Miten sitä osasi itsensä lytätä ja  kadottaa, katkeroitua ja inhota itseään sen takia vaan ettei pysty raskautumaan. Miten paljon sitä onnistui katkeroitumaan miehelle, kun toinen ei osaa (osannut) suhtautua mun mielialavaihteluihin ja itseinhoon oikein mitenkään. 
En tiiä onko tää nyt sitten vaan kevät ja kesän tulo...vai toi koiranpentu, mut en oikeesti enää jaksa olla katkera, en jaksa pelätä lapsettomuutta, en jaksa itkeä ja surra sellaista mitä en ole menettänyt. Tänä vuonna mä nautin keväästä ja kesästä...siivoan koiran pissejä lattialta ja juoksen rappuja kiirellä alas ettei niitä vahinkoja tulis lattialle. Tänä kesänä mä mökkeilen ja nautin siitä, enkä mieti "eipä sitten tänä kesänäkään oltu raskaana" Tänä kesänä (tai syksyllä) mä otan sen tatskan, mistä olen parisen vuotta haaveillut...mutta näköjään oikea aika sille kuvalle tuli vasta nyt.


Vaikka pakko kaikista positiivisista fiiliksistä huolimatta myöntää, että kyllä korpee aika kovasti kaikenmaailman maisa torpat ja muut turhat julkkikset jotka sen vauvan saa alulle "heti ensiyrityksellä" (ja vaikka ikinä ei rumasti sais sanoo toisista...niin miks ihmeessä tommoset lehtien kustannuksella elävät vatipäät raskautuu niin helposti?) Ja oikeesti onko ne ämmät sopinu keskenään että syksyllä synnärille ja PAM kaikki ovat raskaana? 

tuntemuksi...

Olen tässä muutaman päivän mieheni kanssa jutellut ja ihmetellyt, että miksen tunne menettäneeni mitään kun en raskaudu...jotenkin muita blogeja ja lapsettomien kanssa puhuessa tulee aina esille tunne menettäneensä jotain kun ei lasta tule. Minä en tunne menettäneeni mitään, mitenkä voin menettää jotain mitä en ole saanut?


Ehkä minulle menettämisen tunne tulee vain konkreettisesti jotain menettäessä, mutta ei tässä tilanteessa. En vain koe menettäneeni mitään, en koe menettäväni mitään, koska en tiedä mitä menetän. Toisaalta mietin että mitä kaikkea voin tehdä, haaveilen töistä ulkomailla...uusista kokemuksista ja maailman näkemisestä. Ehkä olen vain sopeutunut ajatukseen ettei minusta välttämättä tule äitiä ikinä, ehkä minun elämäni on hyvä näin, ehkä minä olen kuitenkin hyvä ihminen ja nainen vaikken lasta saisikaan?

uusia projekteja...

Uusi pilleriresepti tuli postissa tänään, jatkossa pitäisi kaksi kuukautta syödä ja pitää tauko...sovittiin lääkärin kanssa että jatkan vielä ainakin kolme kuukautta pillereiden kanssa, sitten heti pillereiden jälkeen clomit ja ultrassa seuranta mikä on tilanne ja vastine clomeihin. Omien tuntemuksien perusteella endo on mennyt jonkinasteiseen lepotilaan, kipuja ei ole ja jopa kystan puoleiset kivut alkavat kadota...joten jospa seuraavat kolme kuukautta auttaisi ja se paremmin toimiva munasarja pääsisi irti kohdusta (on siis endon takia jotenkin mutkalla ja kiinni kohdussa...) ja saataisiin se vauva vihdoin alulle. 
En siis ole luopunut toivosta, pidämme vaan taukoa, jotta saadaan mun kroppa toimintakuntoon ja omalla oudolla tavalla saan tilanteen haltuun, tällä hetkellä minä päätän tulenko raskaaksi vai en, enkä vain odota tulevani raskaaksi ja pety kroppaani.


Päätimme...tai minä päätin että voisimme ottaa toisen koiran ja tuttujen kautta kuulin yhdestä espanjalaisesta tarhasta, mistä voisi löytyä pelastettavia raukkoja, ja sieltähän se Juanita löytyikin...nyt vaan pitää selvitellä miten raukan saapi suomeen tuotua, kun mikään noista espanjankatukoira yhdistyksistä ei jostain syystä tee yhteistyötä kyseisen tarhan kanssa, eikä tarha yksityisille pitkin maailmaa koiria lähetä. Tuttuni siis asustelee epsanjassa ja on kyseiseltä tarhalta koiria pelastanut...
yllättävän vaikeaksi meni, mutta minähän en koskaan haasteita pakene, joten kesään mennessä se pikkuressukka on meillä ja minä olen raskaana. 
Lisäksi meidän sohvissa on uudet päälliset(joista ei koirankarvat niin selkeästi näy) ja makuuhuoneet ovat saaneet uudet tapetit...ja eteinen uuden maalin seinään, eli lyhyemmin sanottuna, kodista on tehty kodin näköinen.


Ja koska minä näin päätän niin tietenkin niin tapahtuu ;)

Voihan perse...

Tajusinpa just että nämä nykyiset "menkat" onkin sitten kestäny jo lähes kaks viikkoo...taidanpa huomenna soitella gynelle et pitäsköhän asialle tehä jotain. Tiedän kyllä että pillerit aiheuttaa välivuotoja, varsinkin näin liuskat putkeen syötynä, mutta uskoisin ettei välivuotoon lueta näin runsasta vuotoa. 
Liekkö toi huonommassa kunnossa ollut munasarja sit "kuollu" kokonaan...ärsyttää ku koko ajan tuntuu tulevan jotain uutta ongelmaa kropan kanssa.
Positiivisempana uutisena se että olen saanut painoa tiputettua ja tavoitteena nyt sitten onkin kesään mennessä useampi kilo vielä pois saada, joten toivottavasti pysyn nyt ruodussa ja lähtee noi läskit :)

Unia

Olen viimeaikoina nähnyt unia, joissa olen jo äiti...kouluikäisen tytön äiti, toisissa unissa tyttö kyselee miksei hänellä ole sisaruksia niinkuin kaikilla serkuillaan ja kavereillaan. Yritän unessa parhaani mukaan selittää asiaa hänelle, mutta tyttö vaan suuttuu minulle kun ei ymmärrä miksei voi saada pikkusiskoa. 

Toisissa unissa ukkini on vieressäni katsomassa tytön leikkimistä serkkujen ja pikkuserkkujensa kanssa, ukkini harmittelee minulle sitä ettei hän ole enää näkemässä miten suku kasvaa...ja kun rupean ukille sanomaan vastaan hän ei olekaan enää siinä. 

Olen aiemminkin nähnyt unia, joissa tulen vauvani kanssa sairaalasta ja ukkini harmittelee minulle ettei koskaan ehtinyt nähnyt tyttärentyttärentytärtään. 

Jotenkin näistä unista on jäänyt herättyäni jokseenkin outo olo, sillä ukkini on erittäin kovasti elossa vielä, toisaalta enpä minäkään raskaana ole :)

En muista koskaan nähneeni unia, joissa olen raskaana vaan aina unissani olen äiti. En ole nähnyt unia edes positiivisesta raskaustestista, mutta olen nähnyt unta kiukuttelevasta teinitytöstä. Unissani meillä on tytär ei koskaan poikaa, tämän tiedän johtuvan siitä että jostain syystä olen aina uskonut saavani tyttären. 

Kiva olisi tietää mitä alitajuntani haluaa noiden unien kautta sanoa, ehkä en kuitenkaan odottele ukkini kuolemaa kielipitkällä siinä toivossa että uskon sitten tulevani raskaaksi. Mutta ajattelin ihan piruuttani kokeilla sitä greippimehua, heti kun nämä pillerikierrot on käyty läpi...jos sitten tekis kunnon täsmäiskun ja pistetään testiin kaik mahdolliset neuvot, mitä on viime vuosien aikaan tullut vastaan. Ehkä sillä sitten tärppää :D