jos..

Jos tässä kierrossa tärppäisi meille tulisi elämämme paras joululahja...ja varmasti mielenkiintoinen joulu :) jos nyt onnistuisi voisimme äitienpäivänä Kummankin äidille kertoa asiasta. jos.. niin kovasti toivon että asia menisi niin.

Kuitenkin viime päivinä(kaiken hysteerisyyteni keskellä) olen hyväksynyt (jälleen kerran) sen ettei meidän tiemme vanhemmiksi tule olemaan helppo, olen myös hyväksynyt ajatuksen rankemmista hoidoista ja antanut itselleni luvan pohtia adoptiota ratkaisuna meidän vanhemmuuteen... Tiedän että vielä joskus minusta tulee äiti ja miehestäni isä ja rakastamme lastamme yli kaiken. Tiedän myös että se voi viedä aikaa,itkettää monet itkut ja antaa tuhat turhautumista...lopputulos tulee kuitenkin olemaan kaiken sen arvoista ja enemmänkin <3 (Ja kyllä...minä rakastan lasta, josta ei ole vielä tietoakaan)

Tänään rauhallisempi päivä hormoonimyrskyissä, jos en tietäisi paremmin epäilisin olevani raskaana...sen verran sekopäisesti tunteet myllää laidasta laitaan :)

suunnitelmia

Sain kesäksi töitä harjoittelupaikastani, huippua saada välillä hyviä uutisia! Lisäksi päätin varata ajan tatuoijalle toukokuun loppupuolelle Ja hakea sen pitkään suunnittelemani ja himoitsemani tatuoinnin... onpa jotain kivaa tiedossa jos ei positiivisia uutisia tule ;)
Eli kesän työskentelen ja säästetään rahaa, syyskuulla sitten synttärit juhlitaan pariisissa (masukin kera tai ilman) ja syksyn harjoittelun jälkeen ajattelin ilmoittautua kaupungin ja keskussairaalan keikkalaislistoille (lähihoitajan sijaisuuksia) ja näin aloitella uraani sairaanhoitajana.
Minä siis otan elämäni haltuun ja elän sitä, toivottavasti meidän perheemme kuitenkin pikkuisen kasvaisi itsekkäistä suunnitelmista huolimatta...mutta näiden suunnitelmien avulla saan elämääni muutakin kuin ovulaatiot ja kiertopäivät...saan jotain odotettavaa (sen plussan lisäksi)

Clomit on muuten tehnyt minusta ihan hirveän tunteellisen ja itkuherkän...ärsyttävää pihamaa itkuun jonkun biisin takia (bon jovin i'll be there for you...viimeisimpänä)

Tämmöistä tänne kp 9 ja toivottavasti viimeinen kerta tänä vuonna kun kiertopäiviä lasken...

tyhmä kysymys

Mutta tuli mieleen erittäin tyhmä kysymys...jos heti kierron alkupäivistä alkaen harrastaa seksiä usein (joka toinen päivä..) niin onko mitään järkeä ruveta ovulaatiota lähteä testailemaan?

Eihän tämä ole kuin muutama vuosi yritetty ja nyt tajusin tällaisiä miettiä :D

Kp6 ja mieliala nousussa...

Katkeruus

Olen inhottava ja huono ihminen...olen katkera ja kateellinen, olen kateellinen plussista ja katkera kun meille ei sellaista tule.
Miksi kaikki muut saavat onnistumisia ja me emme? Onko meidän mahdollisuudet menny liikaan jahkailuun ja ihmeen odotteluun, olisiko pitänyt olla aktiivisempi ja vaatia enemmän...Teimmekö virheen kun päätettiin pitää taukoa projektista ja söin pillereitä,jos ne sotkivat lopullisesti kropan? Vai olenko vaan liian katkera että sen takia jäämme lapsettomiksi? 
Anteeksi etten vaan voi olla onnellinen niiden puolesta, jotka ovat lasta (jo)vuoden yrittäneet ja raskautuvat, välillä on nimittäin vaikea olla onnellinen niidenkin puolesta , jotka ovat pidempään yrittäneet...

Ollaanpa sitä taas dramaattisia.. Kuten kultani sanoi eilen "hormoonihirviö on taas talossa",mielialat hyppii laidasta toiseen Clomien vuoksi...innolla odotan että pääsen noista eroon,tämän jälkeen yksi clomikierto sitten kai se on IVF jonotus edessä...mutta kyllä meille se vauva vielä tulee...ja kyllä minä sen plussan ennen uutta vuotta saan! (Harmi vaan ettei vielä tälle joululle saatu miniä...)

kp2

Huomenna taas clomit käyttöön, en jaksa positiivisesti ajatella enkä ihmeemmin toivoakaan...onnistuu jos onnistuu,tuskin onnistuu. 

Muutama viikko harjoittelua jäljellä,sitten kouluviikko jonka päätteeksi päätin ostaa pullon punaviiniä ja hukuttaa paskat fiilikset siihen...ja aloittaa ajatusten suuntaaminen kesään,festareihin ja muuhun mukavaan, säästellä rahaa ja varata jouluksi reissu johonkin etelään...ei enää uskoa riitä siihen että jouluksi jännitystä saadaan,joten ensi jouluna minä rusketun :)

En jaksa tätä toivotonta oloa, enkä talvea...epäilen että tämä helvetillinen lumen ja pakkasen määrä lisää mun paskaa fiilistä. (ja toi järjetön raskausuutisten määrä viimeaikoina ahdistaa...en kestä enää yhtään raskausuutista tai vielä vähemmän hehkutusta miten ihanaa on olla äiti jne)

luovutus

Minä luovutan...jätän toiveet jouluihmeestä ja keksin jotain muuta,inhoan itseäni tällaisena ja inhoan elämääni tällaisena...en tunne enää itseäni ja tunnen katoavani, en ole enää mitään tai kukaan...olen viallinen ja vajavainen.  Vielä muutama kuukausi sitten olin toiveikas ja onnellinen, nyt olen clomien turvottama hormoonihirviö.

Ensi syksyn harjoittelupaikka virallisesti hyväksytty, jotain hyvää sentään...on jotain odotettavaa jotain joka oikeasti tapahtuu.

(en siis lopeta clomeja tai hoitoja yleensäkään...en vaan enää jaksa odottaa ihmeitä,vaan keskityn muihin asioihin elämässäni, niihin joihin voin vaikuttaa...toukokuussa sit uusi tatuointi)

paska kroppa

tarviiko muuta sanoa?
tiptiptip ja huomenna kp1 ja clomipurkki jo kaapista huhuilee