Paskin aika kuukaudesta menossa...toivo menee taas ja kivut pahenee. Aina tässä vaiheessa kiertoa usko onnistumiseen on täysin kadonnut...siis se pieni usko jota mulla välillä on. Tänään pelkään jo valmiiksi syksyä, tulevaa hysteroskopiaa...sen jälkeen varmasti tulevaa laparoskopiaa ja lopulta varmaan on toi toinen munasarja poistettu kystineen (joo...ei pitäis miettiä, mut...) en oikeastaan usko, että pas-siirtoon päästään...tai että siitä meille mitään tulosta tulisi...olen jopa miettinyt pitäisikö jättää väliin koko paska.
Kaiken lisäks mulla on ilmaantunut outo kipeä kohta toiseen rintaan ja koska en ole raskaana(en todellakaan näillä pms-oireilla raskaana ole, vaikkei vuoto ole vielä alkanut), niin tuskin toi kipukohta mitään hyvää merkkaa. Pelkään siis että joku syöpä tuolla nyt on ja eiköhän mun hoidot ja lapsihaaveet kaikissa muodoissa siihen lopu...
Oon muuten ruvennu itteeni kiduttamaan ja lukemaan raskautuneiden blogeja...itseäni helpommin raskautuneiden blogeja...mikä vattu mua vaivaa?
Muuten kyllä on ollu huippu päivä ja viikko...tänne tuli KESÄ ja sain tänään pienen vilkaisun siihen mitä voisin työkseni tehdä...pääsin seuraamaan sektiota....oikeesti, aivan uskomaton kokemus! Pikkusen taas vahvistui ajatus kätilöopinnoista...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti