Tajusinpa just että nämä nykyiset "menkat" onkin sitten kestäny jo lähes kaks viikkoo...taidanpa huomenna soitella gynelle et pitäsköhän asialle tehä jotain. Tiedän kyllä että pillerit aiheuttaa välivuotoja, varsinkin näin liuskat putkeen syötynä, mutta uskoisin ettei välivuotoon lueta näin runsasta vuotoa.
Liekkö toi huonommassa kunnossa ollut munasarja sit "kuollu" kokonaan...ärsyttää ku koko ajan tuntuu tulevan jotain uutta ongelmaa kropan kanssa.
Positiivisempana uutisena se että olen saanut painoa tiputettua ja tavoitteena nyt sitten onkin kesään mennessä useampi kilo vielä pois saada, joten toivottavasti pysyn nyt ruodussa ja lähtee noi läskit :)
Erilainen selviytymistarina lapsettomuudesta ja elämästä lapsettomana.
keskiviikko 29. helmikuuta 2012
torstai 23. helmikuuta 2012
Unia
Olen viimeaikoina nähnyt unia, joissa olen jo äiti...kouluikäisen tytön äiti, toisissa unissa tyttö kyselee miksei hänellä ole sisaruksia niinkuin kaikilla serkuillaan ja kavereillaan. Yritän unessa parhaani mukaan selittää asiaa hänelle, mutta tyttö vaan suuttuu minulle kun ei ymmärrä miksei voi saada pikkusiskoa.
Toisissa unissa ukkini on vieressäni katsomassa tytön leikkimistä serkkujen ja pikkuserkkujensa kanssa, ukkini harmittelee minulle sitä ettei hän ole enää näkemässä miten suku kasvaa...ja kun rupean ukille sanomaan vastaan hän ei olekaan enää siinä.
Olen aiemminkin nähnyt unia, joissa tulen vauvani kanssa sairaalasta ja ukkini harmittelee minulle ettei koskaan ehtinyt nähnyt tyttärentyttärentytärtään.
Jotenkin näistä unista on jäänyt herättyäni jokseenkin outo olo, sillä ukkini on erittäin kovasti elossa vielä, toisaalta enpä minäkään raskaana ole :)
En muista koskaan nähneeni unia, joissa olen raskaana vaan aina unissani olen äiti. En ole nähnyt unia edes positiivisesta raskaustestista, mutta olen nähnyt unta kiukuttelevasta teinitytöstä. Unissani meillä on tytär ei koskaan poikaa, tämän tiedän johtuvan siitä että jostain syystä olen aina uskonut saavani tyttären.
Kiva olisi tietää mitä alitajuntani haluaa noiden unien kautta sanoa, ehkä en kuitenkaan odottele ukkini kuolemaa kielipitkällä siinä toivossa että uskon sitten tulevani raskaaksi. Mutta ajattelin ihan piruuttani kokeilla sitä greippimehua, heti kun nämä pillerikierrot on käyty läpi...jos sitten tekis kunnon täsmäiskun ja pistetään testiin kaik mahdolliset neuvot, mitä on viime vuosien aikaan tullut vastaan. Ehkä sillä sitten tärppää :D
maanantai 20. helmikuuta 2012
"Entä jos teille sattuu vahinko?"
Nyt en tiedä kysyikö kyseinen ihminen tuota tosissaan vai mitä helvettiä? Oli facebookissa tullut viestiä "Etkö pelkää että teille tulee vahinko pelkillä pillereillä...jos vaikka unohdat joskus ottaa? Vai olisiko se sitten "vahinko"? Niinkuin mulla ;) "
Siis joku aika tilapäivityksessä kiroilin pillereiden aiheuttamaa turvotusta, niin nyt sitten oli tullut yhdeltä kaverilta tollaista kyselyä...tiedän kyllä että kyseinen henkilö juuri sai lapsen ja tiedän myös että se oli ns.suunniteltu vahinko ("unohteli pillereitä, liekkö jättti kokonaan syömättä) yritti saada miehen nalkkiin, mutta toisin kävi...ukko katos ku pieru saharaan lapsesta kuultuaan ja mimmi jatkaa samaa biletystä ku ennen. Tommoset tapaukset sitten niitä vauvoja pullauttelee miten haluaa.
Mutta en todellakaan usko että vahinkoja tulisi vaikka unohtaisin syödä puolet liuskasta, eihän noita lapsia tullut silloinkaan ku en pillereitä syönyt. Joten kyllä ois aikamoinen ihme (suoraansanottuna) jos näin useamman vuoden ehkäisytauon jälkeen pillerit pettäisi ja nyt tulisin raskaaksi.
Toisaalta jos keskittyisin uskomaan että elämä menee kuin elokuvissa ja jenkkihömppäsarjoissa, niin unohtamalla sen yhden pillerin maagisesti tulisin raskaaksi. "Vaikka niinhän sille naapurin Maijan tyttärelle kävi, se unohti yhden pillerin ottaa ja PAM sitä oltiin raskaana..."
Onneksi kuitenkin sen verran nuo pillerit on auttanut, että kipujen hävittyä voin uskoa että se endokin on mennyt jonkinasteiseen lepotilaan ja mahdollisuudet raskautua on parantunut, kunhan ensin nyt syön tämän ehkäisykuurin loppuun (ja kärsin turvotukset yms. ja mies kestää kiukuttelut) niin jotenkin uskon että voisi tärpätä, sillä kuitenkin nyt olisi kohtu ja munasarjat siistimmässä kunnossa...toivottavasti valmiina tekemään sen mihin ne on tarkoitettu.
Jatkan siis edelleen tällä uudella positiivisellä ajattelutavalla, eikös se niin mennyt että pitää ajatella positiivisesti niin PAM olet parissa kuukaudessa raskaana, vaikket mitään asian eteen tehnyt...niinhän sille naapurin Pirkollekin kävi ;)
Siis joku aika tilapäivityksessä kiroilin pillereiden aiheuttamaa turvotusta, niin nyt sitten oli tullut yhdeltä kaverilta tollaista kyselyä...tiedän kyllä että kyseinen henkilö juuri sai lapsen ja tiedän myös että se oli ns.suunniteltu vahinko ("unohteli pillereitä, liekkö jättti kokonaan syömättä) yritti saada miehen nalkkiin, mutta toisin kävi...ukko katos ku pieru saharaan lapsesta kuultuaan ja mimmi jatkaa samaa biletystä ku ennen. Tommoset tapaukset sitten niitä vauvoja pullauttelee miten haluaa.
Mutta en todellakaan usko että vahinkoja tulisi vaikka unohtaisin syödä puolet liuskasta, eihän noita lapsia tullut silloinkaan ku en pillereitä syönyt. Joten kyllä ois aikamoinen ihme (suoraansanottuna) jos näin useamman vuoden ehkäisytauon jälkeen pillerit pettäisi ja nyt tulisin raskaaksi.
Toisaalta jos keskittyisin uskomaan että elämä menee kuin elokuvissa ja jenkkihömppäsarjoissa, niin unohtamalla sen yhden pillerin maagisesti tulisin raskaaksi. "Vaikka niinhän sille naapurin Maijan tyttärelle kävi, se unohti yhden pillerin ottaa ja PAM sitä oltiin raskaana..."
Onneksi kuitenkin sen verran nuo pillerit on auttanut, että kipujen hävittyä voin uskoa että se endokin on mennyt jonkinasteiseen lepotilaan ja mahdollisuudet raskautua on parantunut, kunhan ensin nyt syön tämän ehkäisykuurin loppuun (ja kärsin turvotukset yms. ja mies kestää kiukuttelut) niin jotenkin uskon että voisi tärpätä, sillä kuitenkin nyt olisi kohtu ja munasarjat siistimmässä kunnossa...toivottavasti valmiina tekemään sen mihin ne on tarkoitettu.
Jatkan siis edelleen tällä uudella positiivisellä ajattelutavalla, eikös se niin mennyt että pitää ajatella positiivisesti niin PAM olet parissa kuukaudessa raskaana, vaikket mitään asian eteen tehnyt...niinhän sille naapurin Pirkollekin kävi ;)
maanantai 13. helmikuuta 2012
Muutos...
Minulla on olo, että olen löytänyt itseni...ehkä sitten kuitenkin kadotin itseni jossain välissä tätä "vauvaprojektia", vaikka olen aina luullut ettei niin käynyt.
Kuitenkin tänään ensimäisenä työpäivänä uudessa työssä, huomasin nauttivani työstä, huomasin etteivät näkemäni vauvat aiheuttaneet pahaamieltä tai surua. Huomasin että lapsiaan työnteleviä äitejä voi katsoa ilman kateutta. Huomasin että lumisade voi olla kaunista ja mikä parasta, kevät taitaa olla tulossa.
Ehkä tämä maailma ei ole niin ruma paikka, kuin millaisena olen sen viimeiset pari vuotta nähnyt. Ehkä minulla on oikeus nauraa ja iloita, vaikken olekaan äiti (vielä). Ehkä muutun ärsyttävän positiiviseksi, joten mieheni ei varmaan sitten enää tunnista minua...ainakaan verrattuna siihen mörköön jonka kanssa on elänyt viime vuodet.
Vaikka inhosin (ja vihasin) koko e-pillerien käyttöä, olen tyytyväinen että asiat meni näin. Vaikka lapsihaaveet siirtyivät monella kuukaudella, niin saimme hetken hengähtää...saimme hetken olla me, alle vuoden naimisissa ollut pari...emmekä me, lapsettomuudesta kärsivä pari. Vaikka olemme kumpaakin, niin tämä "tauko" lapsettomuudesta tuli tarpeeseen ja sai minut nauttimaan elämästä tällaisena.
Pitkästä aikaa minä olen minä, se ihminen jonka kadotin pitkän aikaa sitten. Ehkä vihdoin on aika vaihtaa asunnostamme tapetit, joita vihaan mutten ole uskaltanut vaihtaa...koska siitä huoneestahan voi vaikka tulla lastenhuone...tehdä tästä talosta koti, jonne joskus vielä se operaatio kymppi saa tulla meidän elämää rikastuttamaan. Minähän sanoin että muutun ärsyttävän positiiviseksi ;)
Kuitenkin tänään ensimäisenä työpäivänä uudessa työssä, huomasin nauttivani työstä, huomasin etteivät näkemäni vauvat aiheuttaneet pahaamieltä tai surua. Huomasin että lapsiaan työnteleviä äitejä voi katsoa ilman kateutta. Huomasin että lumisade voi olla kaunista ja mikä parasta, kevät taitaa olla tulossa.
Ehkä tämä maailma ei ole niin ruma paikka, kuin millaisena olen sen viimeiset pari vuotta nähnyt. Ehkä minulla on oikeus nauraa ja iloita, vaikken olekaan äiti (vielä). Ehkä muutun ärsyttävän positiiviseksi, joten mieheni ei varmaan sitten enää tunnista minua...ainakaan verrattuna siihen mörköön jonka kanssa on elänyt viime vuodet.
Vaikka inhosin (ja vihasin) koko e-pillerien käyttöä, olen tyytyväinen että asiat meni näin. Vaikka lapsihaaveet siirtyivät monella kuukaudella, niin saimme hetken hengähtää...saimme hetken olla me, alle vuoden naimisissa ollut pari...emmekä me, lapsettomuudesta kärsivä pari. Vaikka olemme kumpaakin, niin tämä "tauko" lapsettomuudesta tuli tarpeeseen ja sai minut nauttimaan elämästä tällaisena.
Pitkästä aikaa minä olen minä, se ihminen jonka kadotin pitkän aikaa sitten. Ehkä vihdoin on aika vaihtaa asunnostamme tapetit, joita vihaan mutten ole uskaltanut vaihtaa...koska siitä huoneestahan voi vaikka tulla lastenhuone...tehdä tästä talosta koti, jonne joskus vielä se operaatio kymppi saa tulla meidän elämää rikastuttamaan. Minähän sanoin että muutun ärsyttävän positiiviseksi ;)
keskiviikko 8. helmikuuta 2012
tunnustus part2
Nyt kun olen e-pillereitä syönyt reilun kuukauden ja endokivut kadonneet vähitellen, en tiedä haluanko enää jättää pillereitä pois...
ja tehtiinkin(mieheni kanssa) päätös että jatkan noiden pillereiden syömistä kesään ja sitten yritetään endotottomana (toivottavasti) saada luomusti lapsi alulle. En usko että lähdemme clomeja rankempiin hoitoihin, vaikka eipä noiden clomien syömistä voi hoitona pitää, kun lukee mitä muut käyvät läpi. Päätös tästä ei tuntunut edes vaikealta, ei tunnu siltä että luovuttaisin...tai jäisin jostain paitsi.
Ehkä se lapsi tulee sitten kun aika sille on kypsä, ehkä ei. Kuitenkin toistaiseksi pääsen elämään kivutta ja keskittyä ns.luomaan uraani :) ja voimme nauttia parisuhteestamme ilman sitä "Lapsettomuuspilveä" yläpuolellamme. Ehkä me tulemme aina olemaan lapsettomia, ehkä emme. Onneksi meillä kuitenkin on toisemme ja koira, jolle ajattelin kesällä kaverin hankkia :)
Jatkan kuitenkin tuntojeni purkamista täällä,ehkä vähemmän katkerana ja uudelta kantilta asioita katsoen...jospa se kevät ja kesä tuo tullessaan yllätyksiä itsekullekin :)
ja tehtiinkin(mieheni kanssa) päätös että jatkan noiden pillereiden syömistä kesään ja sitten yritetään endotottomana (toivottavasti) saada luomusti lapsi alulle. En usko että lähdemme clomeja rankempiin hoitoihin, vaikka eipä noiden clomien syömistä voi hoitona pitää, kun lukee mitä muut käyvät läpi. Päätös tästä ei tuntunut edes vaikealta, ei tunnu siltä että luovuttaisin...tai jäisin jostain paitsi.
Ehkä se lapsi tulee sitten kun aika sille on kypsä, ehkä ei. Kuitenkin toistaiseksi pääsen elämään kivutta ja keskittyä ns.luomaan uraani :) ja voimme nauttia parisuhteestamme ilman sitä "Lapsettomuuspilveä" yläpuolellamme. Ehkä me tulemme aina olemaan lapsettomia, ehkä emme. Onneksi meillä kuitenkin on toisemme ja koira, jolle ajattelin kesällä kaverin hankkia :)
Jatkan kuitenkin tuntojeni purkamista täällä,ehkä vähemmän katkerana ja uudelta kantilta asioita katsoen...jospa se kevät ja kesä tuo tullessaan yllätyksiä itsekullekin :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)