tiistai 22. joulukuuta 2015

Mielen rauhaa


Kahta vain
joululahjaa,
kahta vain
mä toivoisin
Vain pientä hetken
hengähdystä
ja mielenrauhaa
tietenkin
Mä toivon vain
vain Joulun taikaa
et sydän ois
ees hetken aikaa huoleton
ja Joulu tois tuon hetken toivon
Jos myötä tuon
yötuulen lauhan
Joulu tois
taas mielenrauhan rahtusen
maailmaan sekavaan
Miksi toivoisin
mä kultaa,
lisää turhaa
rihkamaa
Toisko nuo tuon
levon hetken
armahduksen
kaltaisen
Näihin sanoihin ja tunnelmiin taas kerran. Toivotan mielenrauhaa teille kaikille lukijoille, toivon että ensi vuosi olisi (taas kerran) tätä parempi. Joka vuosi olen miettinyt, että ehkä ensi jouluna...viime vuonna ne haaveet loppui. Tänä vuonna olen miettinyt, entä jos...mutta niin ei käynyt, eikä maailma ei kaatunut, eikä meidän joulumme siitä muuttunut. Meillä joulu vietetään niinkuin ennen, nautitaan rauhasta, joululauluista ja ruoasta.

Rauhallista joulua kaikille <3

keskiviikko 16. joulukuuta 2015

marmatusta...ja jossittelua...

Muistan kun johonkin tekstiin mulle kommentoitiin "älä luovuta, meille plussan toi niin ja niin mones pas" tänään, kun menkat taas kerran alkoivat rupesin pohtimaan tuota että milloin on aika luovuttaa? Käydäkö hoitoja hoitojen perään, vai luovuttaa julkisen tarjoamien hoitojen jälkeen, lähteä lahjasoluhoitoihin tai adoptiojonoon? Milloin on se aika kun voi sanoa kaikkensa yrittäneensä?

Meillä nyt oikeastaan noi lahjasolut vois olla apu, koska omilla munasoluilla ei kyllä alkioita tule...ei sitten millään. Jos me ois saatu enemmän kuin pari alkiota per hoito, niin olisimme ehkä edelleen hoidoissa, pas-siirtoja tai uutta icsi-kiertoa suunnitelemassa ja niin (vitun) intoa pinkeenä ettei mitään rajaa...

No joo...toisaalta välillä pohdin myös, että olisiko viimeinen hoito pitänyt hoitaa eri tavalla...kuivattaa endoa, niinkuin suunniteltiin, pitkää viljelyä alkioille, niinkuin suunniteltiin jne...jotenkin se vaan mennä porskutti eteenpäin, eikä oikein kukaan tiennyt missä mennään ja millä kaavalla. Olisinko minä äiti, jos asiat olisi mennyt niinkuin suunniteltiin? Ja jos olisin, niin olisinko juuri valmistunut opinnoistani vai olisivatko ne kesken? Olisinko onnellinen vai mitä tuntisin? Millainen elämäni olisi?

Tavallaan uskon, että asiat menevät niinkuin niiden kuuluu mennä...joten turhanpäiväisiä noi mun pohdinnat "entä jos..." mutta välillä on kiva jossitella...ja toisaalta lähestyvä joulu ja vuosipäivä hoitojen päättymisestä antanee mulle luvan jossitella...entä jos hoito olisikin onnistunut? Minä olisin äiti, meillä olisi kauniit kaksospojat (joo jostain syystä nämä kaksi alkiota olivat poikia, aiemmissa siirroissa oli tyttöalkioita :D ) meillä häsellettäisiin ensimmäisen perhejoulun kimpussa ja nukuttaisiin yöt huonosti vauvojen vuoksi, mutta oltaisiin ihmeissään ja onnellisia... niin kuitenkaan ei tapahtunut. Tämä joulu ei oikeastaan eroa viime vuosien jouluista, muuta kuin että saatan olla töissä joulunpyhät. Pitäisi ehkä ruveta niitä reissuja tekemään jouluisinkin, jotenkin oon aina haaveillut näkeväni muidenkin maiden joulun kuin Suomen...


kp 1

Muistiin taas, näköjään menkat tulee säännöllisesti ja kivuliaasti kerran kuukaudessa. Mä oon jotenkin niin kyllästynyt tähän...

lauantai 12. joulukuuta 2015

Kuulumisia

En oikein ole tiennyt mitä kirjoitella, mutta nyt ilmaantui sellainen juttu josta haluan kirjoittaa. Mun endohan on ollut hirveän kipeä hoitojen aikaan ja leikkaustakin mietittiin, sittemmin tilanne on rauhoittunut ja leikkauksen peruin...en kokenut tarpeelliseksi, koska kivut on hallinnassa ja lapsisuunnitelmat täysin jäissä/hylätty. En ole koko endon tilannetta miettinyt pahemmin, munasarja välillä kipuilee, mutta muuten ei kipuja ole...kuitenkin muutama päivä sitten sain yllättävän puhelun. Todella läheisen ystäväni oli sattunut (syystä tai toisesta) juttelemaan opiskelutoverinsa kanssa juttelemaan mun endosta ja tää toveri olikin sitten ehdottanut, että olisinko kiinnostunut täydellisestä elämäntapa tms remontista jolla hoidettaisiin endon oireilua. Ystäväni oli sitten enemmänkin kysellyt ja soitteli sitten minulle...hieman ihmeissäni kyselin enemmän, että mikä tämä homma nyt on...kyllähän mä ruokavaliota olen kokeillut (ja siinä repsahtanut) joten vähän tuli sellainen olo et joku on intoutunut lukemaan enemmän noista jutuista ja haluaa testata lukemaansa...mutta eipä ollutkaan niin. Tämä toveri on jenkeissä ollut opissa ja sieltä saanut uudenlaista tietoa, lisäksi hänellä on ravitsemusterapiasta opinnot takanaan ja jotain muutakin hirveen hienoa...

Joten nyt on se tilanne, että tammikuussa alkaa kropparemppa...ja pääkoppakin terapoidaan samalla. Pääsen "koehenkilöksi" hänelle ratkaisukeskeiseen terapiaan ja samalla sitten tehdään elämäntavoissa endosiivous. Jännityksellä odotan, että mitähän ihmettä tammikuu tullessaan...onhan se ihan mielenkiintoista nähdä millainen "remppa" siellä on tiedossa ja tota ratkaisukeskeistä mulle ehdotti jo oma keskusteluapu, kun oon asioideni kanssa niin sekaisin ollu. Joten ehkä vuoden päästä olen vielä kehittyneempi ja terveempi feeniks ;) Kuitenkin tästä tulen varmasti enemmänkin kirjoittamaan kunhan selviää mitä kaikkea tulevaisuus tuo tullessaan...onpa ainakin jotain uutta kirjoitettavaa.

torstai 3. joulukuuta 2015

Vuosi sitten

Vuosi sitten elettiin meidän viimeisen hoidon piinapäiviä...kipuilin, oireilin ja toivoin. Tänään olen itkenyt, olen surrut, olen nauranut ja ollut onnellinen, olen viimeistä kertaa jättänyt hyvästit sille elämälle...tänä vuonna en ajattele josko ensi vuonna meitä olisikin kolme. Sellaista ihmettä ei enää odoteta, tänä vuonna toivon että vuoden päästä meillä olisi vihdoin se rivariasunto...

Viimeinen vuosi on ollut ehkä elämäni oudoin. Olen joutunut pakon edessä muokkaamaan tulevaisuuden toiveitani ja joutunut luopumaan isoista osasta suunnitelmiani. Olen kyseinalaistanut kaikki haaveeni ja toiveeni (tätä teen edelleen). Olen ollut leikkausjonossa, poistunut jonosta koska kivut vähenivät...kivut tulivat takaisin ja nyt en tiedä mikä on suunnitelma. Olen valmistunut, en vieläkään ole töissä...vaikka luulin että sairaanhoitajat saavat heti valmistuttuaan töitä. Olen stressanut, olen ollut stressaamatta...olen nauttinut elämästäni, olen kironnut elämäni helvettiin.

No vuosi ei ole vielä päättynyt, katotaan mitä tässä vielä eteen tulee...nyt keskityn lillittelemään glögiä ja kuuntelemaan raskasta joulua.