No meidän kohdalla nyt siirrytään siihen että lapset tehdään, meillä vauvantaimet kasvatellaan lääkkeillä ja yhdistellään koeputkissa ja sitten toivotaan parasta. Vaikka lapsi tulee olemaan käsittämättömän suuri lahja ja onni, en koskaan tule sanomaan että lapsi on "saatu". Miten voisin sanoa niin, kun oikeasti se ihmistaimi on tehty. (jos joskus tiemme vie adoptioon saakka ja sitä kautta lapsi meille tulee, silloin lapsi on saatu)
Nämä ihmiset, jotka kertovat/neuvovat minulle miten lapsia tulee sillä ja sillä keinolla, tuskin oikeasti tietävät mitä on olla lapseton...oikeasti lapseton. Ei vain yrittää sitä vuotta ja sitten greippimehulla tai vastaavalla raskautua, ja itseasiassa en usko että näissäkään vippaskonsteissa loppujen lopuksi on oikeasti mitään tehoa. Suurin osa pareista raskautuu vuodessa, näistä varmasti iso osa rupeaa puolen vuoden yrityksen jälkeen kokeilemaan greippimehuja/vitamiineja jne ja uskoisin että näistä ne raskautuneet olisivat raskautuneet ilman niitä mehuja ja muita hienoja konstejaan.
Ei minun endometrioosini parane, vaikka joisin litran greippimehua päivässä ja napsisin kaikki mahdolliset tabletit ja tibletit, joiden avulla kuulemma tullaan raskaaksi. Ei se endometrioosi parane, vaikka seisoisin päälläni 15minuuttia seksin jälkeen...eikä ovulaation jälkeiset punaviinilasitkaan sitä paranna.
Minä todella toivon, että joku kaunis (tai vaikka rumakin) päivä tämä blogi löytää onnellisen loppunsa ja pääsen aloittamaan blogin, missä kerron raskaudestani. Toivon sitä niin kovasti...en vaan usko niin tapahtuvan.
Erilainen selviytymistarina lapsettomuudesta ja elämästä lapsettomana.
tiistai 30. heinäkuuta 2013
maanantai 29. heinäkuuta 2013
haaveista
Vielä joku aika sitten haaveilin omasta lapsesta, meistä pienenä perheenä...
tämä haave tuntuu nykyään enemmän kaukaiselta ja kadonneelta unelta, yhtä tavoitettavissa kuin kultapata sateenkaaren päässä...eli oikeastaan täysin saavuttamattomissa.
Enää en oikeastaan edes sure asiaa, enemmän toivon että endokivut ja sekopäinen kiertoni saataisiin kuriin...pitäisikö mun jotain toiveita tulevalle ivf:lle asettaa? Ehkä...mutta taidanpa jättää toivomatta, enpä ainakaan pety.
Mutta sitten positiisempia juttuja, pian on palkkapäivä ja sisustussuunnitelmat pääsee etenemään, lisäksi tällä viikolla selviää meidän syksyn reissun tarkempi ajankohta...
tämä haave tuntuu nykyään enemmän kaukaiselta ja kadonneelta unelta, yhtä tavoitettavissa kuin kultapata sateenkaaren päässä...eli oikeastaan täysin saavuttamattomissa.
Enää en oikeastaan edes sure asiaa, enemmän toivon että endokivut ja sekopäinen kiertoni saataisiin kuriin...pitäisikö mun jotain toiveita tulevalle ivf:lle asettaa? Ehkä...mutta taidanpa jättää toivomatta, enpä ainakaan pety.
Mutta sitten positiisempia juttuja, pian on palkkapäivä ja sisustussuunnitelmat pääsee etenemään, lisäksi tällä viikolla selviää meidän syksyn reissun tarkempi ajankohta...
sunnuntai 28. heinäkuuta 2013
jep jep
Kp 32/? en tiiä pitäiskö jaksaa testata se nega ja jännitellä miten pitkä tästä kierrosta tulee....positiivinen ja luottavainen mieli, niin varmaan. Eiköhän tuolla ole joku uusi ongelma kytemässä ja siitä tämä kiertojen sekoilu...
perjantai 26. heinäkuuta 2013
Sekavaa...
Hittolainen, tajusin just etten nyt tiedä ollenkaan milloin tulisi kuukautisia odottaa...normaalin kierron mukaan kp28 vai viimeisimmän megakierron mukaan kp40 tms...no kp28 tuli ja meni, eli ei ainakaan silloin alkanut. Omalla tavallaan tämä kierto on ollut helpotus, ensinnäkään ei ole ollut mitään stressiä ovulaatiosta tms, kun ei oikeasti ole mitään tietoa milloin sen olisi pitänyt olla tai tulla. On vaan voinut olla ja möllötellä omaa eloaan välittämättä mistään sisuskalujen toiminnasta tai toimimattomuudesta. Toisaalta nyt sitten ihmetellään sitä miten kauan tässä tällä kertaa kierron vaihtumista odotellaan...mutta enpä taida sitäkään jaksaa stressata, koska kyllä se vielä tästä vaihtuu ja ruvetaan odottelee syksyn hoitoa.
Toinen asia, minkä tässä tajusin on se että olen näköjään blogia aloittaessa hiukan vääristellyt meidän elämää...sillä yritystä ei todellakaan ollut takana kolmea vuotta kun kirjoittamisen aloitin vaan aika tarkalleen reilu vuosi, kun juuri oltiin ekat käynnit polilla käyty. Mutta onhan tässä jo nyt turhan monta vuotta mennyt tuloksetta.
Sitten muita juttuja, työt loppuivat tältä kesältä ja nyt pitäisi jotain puuhaa keksiä näille lomaviikoille ennen koulun alkua. Jonkun verran olen ajatellut kämppää sisustella uusiksi, maalata pari seinää ja vähän sisustustarrojen avulla ulkonäköä muuttaa. Jonkunasteinen pesiytymisvimma tullut ja haluan tämän kämpän saada omanlaiseksi, sellaiseksi missä on kiva asua pidempään (koska kyllähän tässä tullaan asumaan vielä useampi vuosi, ei ole tarvetta kaksiota isommalle asunnolle). Tästä sisustus ja kuntoiluinnostuksesta johtuen olen ajatellut että pistäisin pystyyn toisen blogin, joka keskittyisi itselle muihin tärkeisiin asioihin...muuhun kuin tähän lapsettomuuteen ja olisihan tuo kiva kirjoittaa jostain kivastakin välillä, eikä vaan surkutella omaa eloaan, kun ei tämä mitään surkeutta aina ole. Kun vaan saan aikaiseksi aloitettua sen.
Näillä mietteillä täällä mennään, kp taitaa olla 30...ja oireita ei ole suuntaan eikä toiseen
Toinen asia, minkä tässä tajusin on se että olen näköjään blogia aloittaessa hiukan vääristellyt meidän elämää...sillä yritystä ei todellakaan ollut takana kolmea vuotta kun kirjoittamisen aloitin vaan aika tarkalleen reilu vuosi, kun juuri oltiin ekat käynnit polilla käyty. Mutta onhan tässä jo nyt turhan monta vuotta mennyt tuloksetta.
Sitten muita juttuja, työt loppuivat tältä kesältä ja nyt pitäisi jotain puuhaa keksiä näille lomaviikoille ennen koulun alkua. Jonkun verran olen ajatellut kämppää sisustella uusiksi, maalata pari seinää ja vähän sisustustarrojen avulla ulkonäköä muuttaa. Jonkunasteinen pesiytymisvimma tullut ja haluan tämän kämpän saada omanlaiseksi, sellaiseksi missä on kiva asua pidempään (koska kyllähän tässä tullaan asumaan vielä useampi vuosi, ei ole tarvetta kaksiota isommalle asunnolle). Tästä sisustus ja kuntoiluinnostuksesta johtuen olen ajatellut että pistäisin pystyyn toisen blogin, joka keskittyisi itselle muihin tärkeisiin asioihin...muuhun kuin tähän lapsettomuuteen ja olisihan tuo kiva kirjoittaa jostain kivastakin välillä, eikä vaan surkutella omaa eloaan, kun ei tämä mitään surkeutta aina ole. Kun vaan saan aikaiseksi aloitettua sen.
Näillä mietteillä täällä mennään, kp taitaa olla 30...ja oireita ei ole suuntaan eikä toiseen
maanantai 22. heinäkuuta 2013
Tulevaisuus
Ennen pohdin paljonkin sitä miten joulumme tai kesämme tulee muuttumaan kun olen raskaana tai lapsi on syntynyt.
Enää en tätä tee, en osaa tai halua enää suunnitella elämääni sen mukaan mitä ehkä tapahtuu...tiedän jo nyt ettei meidän joulumme tule eroamaan aiemmista mitenkään, mutta tänä jouluna, enkä haaveile seuraavasta joulusta ja vauvasta. Tänä kesänä en ole pohtinut miten ensi kesänä olisin vauvan kanssa mökillä, en pohtinut miten mukavaa olisi lomailla perheenä....tänä kesänä olen pohtinut missä olen töissä vuoden päästä vai vietänkö kesäni opiskellen, missä kaikkialla voisimme kahdestaan lomailla silloin, minne keväällä tekisimme lomamatkan...Kreikkaan vai Espanjaan.
Minun tulevaisuuden suunnitelmissa ei enää ole vauvaa tai raskautta, tulevaisuuteen kuuluu hoitoja, piikkejä, sumutteita ja punktioita...tulevaisuuteen kuuluu kahdenkeskiset lomamatkat "aikuisten" lomakohteisiin ja pitkät viikonloput kaupunkikohteisiin.
En tunne luovuttaneeni, mutta selkeästi näin on käynyt...
Enää en tätä tee, en osaa tai halua enää suunnitella elämääni sen mukaan mitä ehkä tapahtuu...tiedän jo nyt ettei meidän joulumme tule eroamaan aiemmista mitenkään, mutta tänä jouluna, enkä haaveile seuraavasta joulusta ja vauvasta. Tänä kesänä en ole pohtinut miten ensi kesänä olisin vauvan kanssa mökillä, en pohtinut miten mukavaa olisi lomailla perheenä....tänä kesänä olen pohtinut missä olen töissä vuoden päästä vai vietänkö kesäni opiskellen, missä kaikkialla voisimme kahdestaan lomailla silloin, minne keväällä tekisimme lomamatkan...Kreikkaan vai Espanjaan.
Minun tulevaisuuden suunnitelmissa ei enää ole vauvaa tai raskautta, tulevaisuuteen kuuluu hoitoja, piikkejä, sumutteita ja punktioita...tulevaisuuteen kuuluu kahdenkeskiset lomamatkat "aikuisten" lomakohteisiin ja pitkät viikonloput kaupunkikohteisiin.
En tunne luovuttaneeni, mutta selkeästi näin on käynyt...
maanantai 15. heinäkuuta 2013
viimeisiä viedään...
Viimeinen luomukierto...so what? IVF lähestyy ja samalla mun kesätyöt lähenee loppuaan. Enää kahdeksan työvuoroa ja sitten muu työt vaihtuu opintoihin... Jos kesätyöt loppuu, loppuuko kesä samalla? Vai miten? No itseasiassa mulla on pari viikkoa "lomaa" ennenkuin koulu virallisesti alkaa...Vaikka nekin viikot menee tentteihin lukiessa, mutta kaipa ne lomaa silti ovat.
Tällä hetkellä odotan syksyä, kaikkea mitä se tuo tullessaan....opiskelua, työharjoitteluani, pariisin matkaa ja jopa sitä pelottavaa tapahtumaa viikolla 40...toivottavasti kaikki odotukset ylittyvät ja toiveet toteutuvat.
Edelliseen postaukseen sen verran voisin tarkentaa, että nuo tavoitteet on nyt seuraavan lukuvuoden tavoitteet, eli elokuun 2013 ja kesäkuun 2014 välillä toteutettavaksi. Uskoisin että sen 10kuukauden aikana saan kuntoiltua itseni kuntoon...ja timmiksi mimmiksi, jos siihen kunnolla paneudun. Kouluarvosanoihinhan taas voin vain itse vaikuttaa, joten timmiytymisen lisäksi kulutan aikaani opintoihin. Ja onhan nämä tavoitteet sellaisia, joihin oikeasti voin vaikuttaa ja jättää muut asiat kulkemaan omalla painollaan lääkäreiden aikataulutuksessa.
Ja lopuksi, muiden bloggaajien innoittamana ajattelin kokeilla ainakin yhden postauksen vastailemalla teidän kysymyksiin...eli kysykää mitä haluatte tietää ja vastailen sitten parhaani mukaan...eli sen verran kun voin vastata paljastamatta erittäin salaista henkilöllisyyttäni :D
Tällä hetkellä odotan syksyä, kaikkea mitä se tuo tullessaan....opiskelua, työharjoitteluani, pariisin matkaa ja jopa sitä pelottavaa tapahtumaa viikolla 40...toivottavasti kaikki odotukset ylittyvät ja toiveet toteutuvat.
Edelliseen postaukseen sen verran voisin tarkentaa, että nuo tavoitteet on nyt seuraavan lukuvuoden tavoitteet, eli elokuun 2013 ja kesäkuun 2014 välillä toteutettavaksi. Uskoisin että sen 10kuukauden aikana saan kuntoiltua itseni kuntoon...ja timmiksi mimmiksi, jos siihen kunnolla paneudun. Kouluarvosanoihinhan taas voin vain itse vaikuttaa, joten timmiytymisen lisäksi kulutan aikaani opintoihin. Ja onhan nämä tavoitteet sellaisia, joihin oikeasti voin vaikuttaa ja jättää muut asiat kulkemaan omalla painollaan lääkäreiden aikataulutuksessa.
Ja lopuksi, muiden bloggaajien innoittamana ajattelin kokeilla ainakin yhden postauksen vastailemalla teidän kysymyksiin...eli kysykää mitä haluatte tietää ja vastailen sitten parhaani mukaan...eli sen verran kun voin vastata paljastamatta erittäin salaista henkilöllisyyttäni :D
torstai 11. heinäkuuta 2013
tavoitteita
- pariisin matka syksyllä
- painonpudotus normaalin bmi:n sisälle
- lihaksikas ja kiinteä vartalo
- kouluarvosanat 4 tai yli
Siinäpä vuodeksi ohjelmaa...jos pari hoitoa siinä sivussa hoitaisi ;)
maanantai 8. heinäkuuta 2013
Oikea aika...
Olen tässä avioliittoni aikana saanut jo muutaman kyselyn, että eikö olisi jo oikea aika tehdä lapsia. Muutaman hämmästelevän kommentin kun kuulevat ikäni, miksette ole jo lapsia tehneet nuorempina.
Joo meistä oikea aika oli jo muutama vuosi sitten, kun lapselle annettiin mahdollisuus tulla...edelleen mielestäni olisimme valmiita ja aika olisi oikea, tämä lapsen tulo ei vaan enää ole meistä kiinni. Oikea aika ei ole enää meistä kiinni vaan jostain ihan muusta. Ehkä se aika joskus on oikea muutenkin kuin meidän mielestä ja tämä kaikki odotus ja kituminen ja sureminen unohtuu oman pikkuisen myötä.
Nykyään vaan tuntuu niin kaukaiselta ja kadonneelta tuo unelma omasta lapsesta. Se on se sateenkaaren pää, johon ei pääse ikinä käsiksi.
Myönnän että vaikea on välillä lukea raskautuneiden blogeja, ja välillä jätänkin nämä suosiolla lukematta. Toisaalta taas välillä on ihana lukea miten joillakin on onnistunut kaikesta huolimatta ja millaista se on kun vuosienkin odotus palkitaan.
Tällä hetkellä tarvitsen eroa tähän maailmaan, mutta halu kirjoittaa omia tuntemuksia on...ehkä pitää aloittaa toinen blogi, jossa keskityn muuhun elämääni kuin tähän ja pitää tämä siinä sivussa hengissä syksyn koitoksia varten...Varsinkin kun ajatuksena olisi hiukan aloittaa kuntoilua ja laihdutusta, jos sitten siitä bloggailisi tai opinnoistani...en tiedä, hirveen sekavat on fiilikset, enkä tunnu oikein otetta saavan mistään...selkäkin kipeytyi, joten sairaslomalla ainakin tämän päivän olen, joten ei työtkään ajatuksia saa selkeytymään...
(kauheeta sotkua tämä teksti....tuli vähän turhan suoraan päästä kirjoitettua, ajatuksia selkeyttämättä...)
torstai 4. heinäkuuta 2013
kauhea viikko..
Tämä viikko on ollut aivan kamala...maanantaina ja keskiviikkona pyöräilin kaatosateessa työmatkat, tiistaina puhkesi nokkosihottuma, silmälasit hajosi (ja uusiin uppoaa reilut 300e...hyvästi matkakassa), töissä on ollut aivan kauhea härdelli. Lisäksi mieleen alkaa koulujutut tulla, lääkelaskujen uusintatentti, sisätautien uusintatentti....syksyn harjoittelu ja pohdinnat osa-aikatyöstä loppuvuodesta. Yllättävän paljon löytyy stressiin aihetta...muutakin kuin se, mistä ei nyt puhuta.
Reissu meni hyvin, Vaasa oli edelleen kiva ja nätti kaupunki, hotellimoli juuri sitä luksusta, mitä mun kituva mieli tarvitsi ja valkoviinilasillinen (jos toinenkin) vaahtokylvyn ja saunan kera rentoutti kipeää kroppaa. Nyt sitten ollaan ja möllötellään, enemmän ja vähemmän syksyä odotellen ja syksyn tuomia tapahtumia pohtien.
Tämmöstä täällä, en oikein tiedä mitä täsdä kertoilisin...mitä te haluaisitte tietää? Blogin aiheeseen en nyt igan hirveästi puutu, en ennen syksyn koitosta...
Reissu meni hyvin, Vaasa oli edelleen kiva ja nätti kaupunki, hotellimoli juuri sitä luksusta, mitä mun kituva mieli tarvitsi ja valkoviinilasillinen (jos toinenkin) vaahtokylvyn ja saunan kera rentoutti kipeää kroppaa. Nyt sitten ollaan ja möllötellään, enemmän ja vähemmän syksyä odotellen ja syksyn tuomia tapahtumia pohtien.
Tämmöstä täällä, en oikein tiedä mitä täsdä kertoilisin...mitä te haluaisitte tietää? Blogin aiheeseen en nyt igan hirveästi puutu, en ennen syksyn koitosta...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)