keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Möhötystä

Joulu tuli ja meni...samoin mun kuukautiset, kesti tasan päivän...en uskaltanut aloittaa clomeja, kun en tiedä oliko noi ees mitään oikeata vuotoa vai sitä samaa tiputtelua mitä pillereiden putkeensyönti teki mulle. Nyt sitten joko oikeasti menkat tulee, tai sitten noi oli ne ja mennään luomuna tämä kierto :)

Nyt kun tässä on mässätty pari päivää ihan urakalla ja nautittu viinit juustoineen, voi ruveta suuntaamaan katseensa uuteen vuoteen ja uuden vuoden lupauksiin. Itse päätin jo että nyt loppuu tupakanpoltto kokonaan, ei enää mitään "poikkeustilanteita", joissa muka sai polttaa...lisäksi muutenkin tarkoitus terveellistää elämäntapoja...endon takia ajattelin kokeilla vähentää punaisenlihan syöntiä ja lisätä kasvisten määrää ruokavaliossa. Tietysti uuden vuoden lupauksiin (ja toiveisiin) kuuluu tulla äidiksi ensi vuonna ;)

Minä odotan uutta vuotta, tiedän ensi vuoden olevan meille parempi kuin tämän vuoden...vaikka loppu vuosi onkin ollut aivan ihana, olemme lähentyneet avioparina ja muistaneet miten paljon toisiamme rakastamme. 
Ensi vuosi vaikuttaa tällä hetkellä lupaavalta, koulussa tulee ensimmäinen harjoittelu ja uudet aineet alkavat (olen edelleenkin kovin innoissani opinnoistani), keväällä vihdoin päästään Pariisiin ja syksyllä toivottavasti pieni lomailu kylpylässä tai laivalla.

Minä olen onnellinen, toiveikas, rakastunut uudelleen mieheeni ja odotan uutta vuotta, sillä uskon sen olevan meille se vuosi kun toiveet toteutuu.

(Huomasin muuten että blogini on muuttunut aikamoiseksi häpihäpizoizoi lätinäksi...)

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Joulu

Olen aina rakastanut joulua, sen tuoksuja ja tunnetta. 
Tänä jouluna nyt sitten stressaankin sitä miten saan soitettua polille ultra-aikaa, kun clomit pitää aloittaa aattona...eli kuukautiset alkoi eilen, eli poli on nyt jokusen päivän kiinni. Tiedän että pakko soittaa heti kun pyhät ohi, mutta saako sitten enää  ultra-aikaa...vai jääkö se tältä kertaa väliin ja toivotaan että vaste on hyvä. Kuitenkin tiedän ettei niitä aikoja ihan tosta vaan saa...no huomenna aloitetaan clomit ja toivotaan että kaikki menee hyvin. 

Meillä joulu jo alkoi, eilen maisteltiin ensimmäiset siivut kinkkua ja laatikoita...nyt sitten herkutellaan urakalla ja tammikuussa parannetaan tavat. Joten nyt toivotan rauhallista joulun aikaa teille kaikille ja toivotaan että vuosi 2013 toisi niitä positiivisia uutisia kaikille!

maanantai 17. joulukuuta 2012

Kaksi...

Enää kaksi pilleriä jäljellä...sitten odotellaan kuukautiset ja aloitetaan clomit...ja minua jännittää. Olen toiveikas, olen peloissani ja jännitän. Tilanne on jotenkin outo ja uusi, vaikka yritystä onkin jo ties kuinka monta kiertoa takana. Kuitenkin tämä lähes vuoden e-pilleri elämä ja niiden aiheuttama parantuminen munasarjoissa antoi toivoa ja uudenlaisen jännityksen tähän tilanteeseen...outoa. En koskaan aiemmin ole jännittänyt raskautumisen mahdollisuutta, se on ollut pieni toive...jonkilainen pakkomielle...ja alussa mahdollisuus, nyt tilanne on erilainen...tilanteesta tuli itselle jännittävä, ehkä jopa pikkuisen pelottava...entä jos nyt oikeasti voimmekin onnistua, entä jos tulenkin raskaaksi...mitä sitten? niin kauan olen ollut surkeana ja toivonut lasta, entä jos se haave toteutuukin...osaisinko olla äiti? osaisinko edes olla raskaana? Minua jännittää, kaksi pientä pilleriä ja meidän elämämme ottaa uuden käänteen...joko saamme toivomani tuloksen tai sitten lähdemme aivan toiseen suuntaan...kaksin uusiin seikkailuihin. 

Loppujen lopuksi, elämä on elämistä varten...ei enää suremista, minä olen surutyöni tehnyt...olen sopeutunut ajatukseen, jos minusta ei tulekaan äitiä...
mutta tällä hetkellä pieni toivon pilkahdus on olemassa, pienenä kutkuttavana ajatuksena päässä, pienenä  pilkkeenä meidän silmissämme. Tällä hetkellä me olemme toivekkaita, kuitenkin realisteja...olemme muuttuneet, tämä matka on kasvattanut meitä yksilöinä ja parina.

P.S.Ensimmäinen lukukausi käytynä ja tuloksena hyviä arvosanoja todistuksessa(nelosia ja vitosia...wihiii)...olen aika ylpeä itsestäni että sain koottua itseni ja opiskeltua kunnolla, vielä kun seuraavat kolme vuotta jaksan samalla tahdilla ja samoin arvosanoin kahlattua opinnot läpi.

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Unien paluu

Vauva unet ovat tulleet takaisin...nykyisin vaan herättyä en ole surullinen, vaan iloinen. Unissani olen niin onnellinen, jokseenkin jopa seesteisen oloinen. En edes muista milloin viimeksi olen nähnyt unia vauvoista, vielä vähemmän sitä milloin olisin ollut onnellinen herättyäni, enkä itkenyt sitä että se oli vaan unta.
Unissani minulla on aina tyttövauva, suloinen tummatukkainen nyytti. Jostain syystä aina samanniminenkin, enkä todellakaan ole sitä nimeä ajatellut lapselleni antaa, kun lapsen saan...
Jokseenkin häiritsevää olla näin hyväntuulinen, kuuntelen erilaista musiikkia kuin kesällä...nautin talvesta ja sen kauneudesta, olo on kuin olisin ihan eri ihminen kuin puoli vuotta sitten...tämä minä on minulle tuntematon, en muista tämän olemassaoloa, milloin viimeksi olin näin iloinen...toiveikas...luottavainen? Mutta kivaa tämä on :) tulkoon noita unia lisää, haluan taas uneksia kauniita unia ja olla itkemättä niiden jälkeen...

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Pieniä iloja

Olin viettämässä tyttöjeniltaa parin kaverin kanssa,paikalla oli myös yhden 1,5-vuotias lapsi...ihana pieni ihmisenalku, iloinen rohkea ja niin vanhempiensa näköinen etten voinut kun ihastella pienen menoa. Samalla reissulla selvisi, että kyseiselle rouvalle on toinen lapsi tulossa ja itse mietin mielessäni miten kiva että siinähän sitten mulle kaveri raskautta jakamaan...ja tajusin että tällähetkellä uskoni mahdolliseen raskauteen on käsittämättömän vahva. Uskon sen tapahtuvan ja uskon että vuoden päästä suunnittelen meidän pikkuperheen ensimmäistä joulua kolmistaan.
Ystäväni kyselivät meidän suunnitelmista, tietävät ongelmistamme, ja olipa kiva kertoa että pitkästä aikaa olen saanut hyviä uutisia...vaikkakin vain sen että endo on hiukan rauhoittunut, endometriooma pienentynyt huomattavasti ja lääkärin mukaan painokin tippunut todella hyvin...eli kiroamani e-pillerit siis auttoivat...ja se miten ystäväni asiaan suhtautuivat, oikeasti onnelisia noista (oudoistakin) uutisista, iloisia siitä että olen kuulemma taas oma itseni, en synkistele vaan olen toiveikas (eli oikeasti olen sellainen,enkä vaan kuvittele).
Mikä oudointa, tänään tajusin että miehenikin on toiveikas...innoissaan aloittamaan "uutta elämää" ja suunnittelemaan tulevaisuutta lapsen kanssa, ei enää pelokas miten tässä käy-asenne vaan sama pieni toive ja usko näkyy hänessäkin kytevän. Ehkä se riittää (clomien lisäksi) usko positiiviseen tulevaisuuteen...usko siihen että vuosi 2013 tuo meille sen Positiivisen uutisen (ja ehkä sekin että tajusin ettei maailma lopu, vaikkei lasta tulisikaan)

Minä uskon, toivon ja rakastan...ja luotan että tämä luotto ja usko meihin tuo sen odotetun plussan ;)

lauantai 24. marraskuuta 2012

Toiveikas

Outoa, minusta on tullut toiveikas lapsen suhteen...minusta, joka mietti jo haluanko lasta. Minä, joka suunnitteli elämäänsä ilman lapsia. Missä välissä tämä tapahtui? En pakonomaisesti pelkää lapsettomuutta, en enää toivo turhia enkä aio outoihin uskomuksiin enää sortua, mutta....minä oikeasti uskon että minusta tulee äiti. Järkevä puoleni vielä kuiskuttelee ettei se niin helppoa vieläkään tule olemaan, mutta (outo) toiveikas puoleni uskoo siihen enemmän kuin koskaan aiemmin.
Viime yönä näin pitkästä aikaa unta että olin raskaana, olin ihan viimeisimmilläni ja keskustelin unessa äitini kanssa sovitusta synnytyspäivästä (?). Olin outo ja kömpelö, en aiempien unieni tapaan "säteillyt" raskautta vaan tunsin oloni norsuksi ja odotin vain että saan lapsen ja kroppani takaisin...ja inhosin kun en muistanut alkuraskautta ollenkaan. 

Olen siis taas höyrähtänyt ja toiveikas, mutta toivottavasti täältä ei tiputa korkealta ja kovaa...toivottavasti tällä kertaa meitä onnistaa...eikä mitään toivottavasti, minä päätän sen ja minustahan tulee äiti, pääsinhän minä kouluunkin kun niin päätin ;)

lauantai 17. marraskuuta 2012

Vihdoin jotain hyviä uutisia

Elikkäs kävin gynellä ja ultrattiin munasarjat, endometriooma oli pienentynyt huomattavasti ja toiselta puolelta oli endometrioosit lähteny pois kokonaan. Muutenkaan ei enää niin paljon endokasvustoa löytynyt \o/ Jatkosta sen verran että nyt vielä syön viimeiset neljä viikkoa pillereitä ja sen jälkeen lääkärinohjeistuksella Clomit heti seuraavista kuukautisista käyttöön ja paljon seksiä ;) toi jälkimäinen ohjeistus oli miehenkin mieleen...varsinkin kun noi pillerit vie multa halut kokonaan.

Mutta pitkästä aikaa on toiveikas olo, munasarjat ei ole enää kiinni kohdussa eikä niin täynnä endoa, että ne voivat jopa toimiakin. Ai joo kivut johtuivat siitä että kysta oli valuttanut nestettä.

Semmoista täällä, katsotaan josko sitä vuosi 2013 toisi tullessaan pienen nyytin meidänkin elämään.

tiistai 13. marraskuuta 2012

Hiljaiseloa

Minä olen viimepäivät...ja viikot keskittynyt opiskeluun, joten on bloggailut jääneet. Mutta vähän nyt kuulumisia täältä kirjojen ja ryhmätöiden keskeltä, ensinnäkin ensimmäisestä tentistäni tulla paukahti 4, hyvä minä! Ja ensimmäisestä isommasta ryhmätyöstä saatiin loistoarvostelut, joten tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

Pari päivää ollaan hiukan leikitelty ajatuksella pikku k:sta ja mitenkä raskaus ja vauva-aika voitaisiin sitten yhdistellä mun opintoihin. 

Olen siis nyt jo suunnitellut että miten toimin jos oikeasti vaikka tulisin raskaaksi heti vuodenvaihteen jälkeisestä kierrosta (miten tässä taas kävi näin, että päästin itteni näin pitkälle haaveissani...?) Suunnitelmat siis on valmiina, lähiviikkojahan mulla on vain noin kerran kuukaudessa, loput ajasta opiskelen kotona ja ensi kesältä äitini jää vuorotteluvapaalle, joten mummohan sen voi lähiopiskeluviikolla nyyttiä hoitaa päivisin, eli kaikki on ihan hoidossa ;) vain se nyytti puuttuu...

Mutta haaveiluiden ansiosta sain itseani niskasta kiinni ja soitin gynelle aikaa, jotta saisi nuo kivut kuriin ja asiat etenemään...ja yllättys yllätys huomenna sitä mennään lääkärille ja toivotaan parasta ettei tässä nyt leikkuriin lähdetä (itse pelkään että toi endometriooma on nyt kasvanu tai tehny jotain outoa, kun kaikki muut kivut on kadonnut, ainoastaan kylki on munasarjan kohdalta kokoajan kipeä) ja samalla saadaan vähän jatkoa sovittua.


Mitäs vielä, kuntoilut aloitettu, hiukan hitaammin kun oisin halunnut...salilla on tullut käytyä, mutten ole tarpeeksi kokeillut noita ryhmäliikuntatunteja, joten torstaille ja perjantaille varasin sitten muutamat tunnit (ensin kunnon hikoilua/lihaskuntoilua ja perään sitten venyttelytunti) jospa tämä tästä lähtisi pyörimään (ja jospa minä muistaisin sinne heiaheiaankin jotain merkkailla).


Tämmmöisiä tälläkertaa, huomenna lisää sisuskalujen tilasta ;)

perjantai 19. lokakuuta 2012

aamun hiljaisia hetkiä

Minä olen meillä se, joka yleensä koirat vie aamulenkille...näin ollen olen yleensä hetken yksin hereillä ennenkuin mieheni herää. Näinä yksinäisinä aamuntunteina helposti ajatus karkaa ja miettii liikaa, jää pohtimaan millaista olisi jos aamuisin heräisikin oman lapsen jokelluksiiin tai itkuun, heräisikö silloin kumpikin vai vain toinen.
Entä sitten kun lapsemme on teini-ikäinen kapinoitsija, heräisimmekö siihen kun hän kotiintuloajan ylitettyään hiippailee kotiin vai valvoisinko hereillä kotiintuloon saakka kuten äitini teki aikoinaan? 
Uskaltaisinko tänään soittaa polille ja pyytää laittamaan meidät ivf-jonoon...

Varmaan näitä ajatuksia pyörii päässä senkin takia, että kuukautiset alkoivat eilen...ja kivut olivat pahemmat kuin koskaan. Alan vähitellen epäillä että leikkaus taitaa olla pakollinen, vaikken leikeltäväksi haluaisikaan, mutta ei noiden kipujen kanssa voi elää. Toista päivää olen lähes toimintakyvytön kun alavatsaan koskee eikä särkylääkkeet auta. Pakottauduin sitten taas aloittamaan e-pillerit, mun elämä on nyt tätä että muutama kuukaus pillereitä, sitten taas pari ilman ja kivut joka kerta kauheampana takas ja sit taas pillereitä...tämä kerta vaan saa olla viimeinen, syön noita nyt pari kuukautta putkeen, sitten aloitan clomit ja toivon ihmettä...samalla ivf:ä odotellen. Näillä mennään ja katsotaan miten käy.

tiistai 9. lokakuuta 2012

aktivoitumista

Näköjään olen aktivoitunut taas kirjoittamaan tätä blogia...ja lukemaan vanhoja kirjoituksia. Huomasin yllätyksekseni että kirjoitustyyli ja asiat on muuttunut aika paljon vuoden aikana...onneksi hiukan positiivisempaan suuntaan.

Lisäksi tänään kävin tutustumassa salille ja tein sopimuksen vuodeksi, huomenna sitten treenaria tapaamaan ja perjantaina taidan käydä kokeilemassa jotain uutta jumppaa...ehkä mä tästä möhömahasta pääsen eroon ja saan pallomahan tilalle ensikesäksi :)
Lisäksi olin yhteyksissä paikallisiin akupunktiopaikkoihin (ja saalistan vyöhyketerapiapaikkoja) ja selvittelin mitä mieltä ovat kipujen (ja lapsettomuuden) suhteen...ja näistä menen vielä joku päivä kumpaisenkiin paikkaan juttelemaan lisää.  Gynelle olin yhteyksissä ja jos ei vuoden loppuun raskautumista tapahdu, mennään IVF-jonoon...eli saatiin sekin asia päätettyä, kokeillaan kerran ainakin että miten käy.

Mieli on hyvä...ja vähän olen ylpeä tämän päiväisestä...siis että sain jotain muutakin aikaiseksi kuin anatomian lukemista (vaikkei siitäkään haittaa olisi ollut, tentti tulossa...)

urheilua...ja vaihtoehtoista kivunlievitystä

Tänään lähden tutustumaan uudelle salille...tai minulle uusi, eiköhän tuo ole jo jonkun vuoden täällä kaupungissa toiminut. Jospa sieltä saisi kipinän kuntoiluun...pikkuisen olisi toiveissa tuota painoa vielä tiputella ja päästä normaalipainoiseksi ennen ensi kesää. Ja olihan se tavoitteena uusi laji löytää :)

Lisäksi olen ruvennut miettimään, kun noi kipulääkkeet eivät oikein auta tuohon endoon, niin pitäisiköhän sitä kokeilla akupunktiota. Tämä nykyinen lääkekierre hiukan alkaa ahdistaa, enkä oikein leikkaukseenkaan haluaisi...ellei ole pakko. Niin voisiko apu ollakin jossain muussa kuin länsimaisessa lääketieteessä, sitä nyt sitten selvittelen

maanantai 8. lokakuuta 2012

Argh

Kylläpäs pystyy pieni artikkeli ottamaan pattiin ja pahasti...kaikenlisäks simpukka ry:n jakamana...eihän tossa mitään lapsettomuudesta ole, tyttöhän sai lapsensa kakskymppisenä ns.vahingossa...tietämättään kait, mut kuitenkin.
Kivut on kyllä ihan kamalat en niitä väheksy, mutta jokseenkin ärsytti koko artikkeli, johtuen varmaan tosta et tyttö kuitenkin tuli raskaaksi ns.vahingossa ja itse ei tule yrittämälläkään...samalla noita endokipuja kärsin kuitenkin.

tämä ärsyttää

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Lokakuu

Syksy etenee kauhealla vauhdilla ja välillä tuntuu etten itse pysy perässä, opintojen kanssa aika menee kuin siivillä. En ole ehtinyt miettimään lapsettomuutta tai mitään muutakaan, pitää oppia niin paljon uutta ja hyvä niin. Keväälle on harjoittelupaikka varattuna ja ensimmäiset tentit on edessä, joten puuhaa riittää. Päädyimme kuitenkin siihen ratkaisuun että käymme hoidot läpi ja yritämme "loppuun" asti, vuoden loppuun mennään nyt ilman mitään hoitoja tai stressiä koko asiasta, sitten jonoihin ja katsotaan mitä tapahtuu.

Helppo olla kun ei stressaa...tai ainakaan tuota lapsettomuutta tällä erää, kyllähän minä luonnostani stressaan vaikka mitä, mut toistaiseks jätän tuon yhden sanan stressaamatta.

Pikkuisen olen alkanut jo joulua suunnittelemaan, koska eihän sitä koskaan voi liian aikaiseen aloittaa...harkinnassa on ostaa joulukuusi tänä vuonna, kotoa löytyisi sopiva nurkkakin sille. Edelleen rakastan joulua ja näköjään joka vuosi aloitan vaan aiemmin joulunsuunnittelun, mutta hyvin suunniteltu on puoliksi tehty ja tänä vuonna haluan että kotimme näyttää ja tuoksuu joululta. Sellaiselta kodilta, jossa olisi hyvä viettää ensimmäinen joulu pienen vauvan...ja kyllä se toivo vielä minussa elää, ehkä vuoden päästä meitä on kolme ja vietämme ensimmäistä joulua vanhempina.

tiistai 25. syyskuuta 2012

TTC united

Eksyinpä sitten takaisin tänne...eli aanatomiat jääköön myöhemmäksi, onneksi ne on nauhalla joten voin katsoa kun jaksan.

Omaksi tavoitteeksi laitoin innostumisen jostain uudesta lajista, ajattelin että liityn johonkin salille ja etsin uuden lajin lenkkeilyn kaveriksi, ehkä kaksi ;) Lenkillähän minä kipittelen pitkin kylää päivittäin koirien kanssa, hölkkäilyt on jostain syystä jääneet ja mennään kävellen, mutta liikkumista se sekin. Elikkäs nyt taidan tutustua noihin kaupungin salien tarjontaan (ja tarjouksiin) että mihinkä sitä nokkansa tunkis...jos nyt muutamaa lajia kokeilis ja sitten niistä parhaat ottais vakituiseen käyttöön.

Lokakuuta lähestyen

Syksy etenee hirveää vauhtia, muutto on ohi ja tavarat paikoillaan. Koirat kotiutui todella hyvin, mikä oli pikkuinen ihme aiempaan muuttoon ja stressiin nähden.  Muutenpa meille ei ihmeitä kuulu, minulla aika kuluu opintojen parissa ja lapsiasia on toistaiseksi jäänyt aika taustalle...kun vielä seksi palais elämään.

Yritän vähän paremmin kirjoitella kunhan on enempi aikaa, nyt on kaksi videoluentoa kuuntelematta joten sydämen asioihin ja verenkiertoon käytän tämän aamun :)

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Uutta...niin kauheasti uutta

Syyskuu toi syksyn tullessaan ja meillä elämä muuttui aika paljon parissa viime viikossa.
Elikkäs, mulla alkoi opinnot nyt syyskuun alussa...hirveästi kaikkea uutta tullut ja onnekseni huomasin että oikeasti olen kiinnostunut alasta, joten onneksi kouluun pääsin. Innolla odottelen jo keväällä tulevaa työharjoittelua ja muutenkin sitä että lähtee opiskelut kunnolla käyntiin, kuitenkin tuo ensimäinen viikko oli oikeastaan kaikenmaailman orientoitumista yms, oli meillä muutama anatomian luento, jotka olivat todella mielenkiintoisia...ja ironista mutta totta, saatiin ensimäiselle ryhmätyölle aiheeksi kuukautiskierto ongelmineen (luulisin että minulla jotain tietoa on jo miten hormoonit heiluu kierron aikana)

Lisäksi meidän muuttoprojekti etenee, asunto on jo tiedossa ja nyt pitäisi siis pakata tavarat ja myydä ylimääräiset pois...sillä olen jo uuden sohvan ja kirjahyllyt ostanut ja onhan meillä aika paljon ylimääräistä tavaraa kun kaksioon kolmiosta muutetaan. Ei ehkä ihan loogisin ratkaisu muuttaa pienempään, mutta rahatilanteen takia pakko näin tehdä ja onneksi saatiin asunto kivalta paikalta. Pelkäsin kovasti että joudutaan jonnekin petosen perukoille muuttamaan, enkä sinne oikeastaan olisi halunnut ollenkaan. Nyt kuitenkin saatiin lähempää keskustaa ns.rikkaiden alueelta kaupungin vuokrakaksio.

Eli näillä mennään, ovulaatio tuli ja meni, ja nykyään ovulaatio aiheuttaa verenpaineiden laskemista niin alas että taju meinaa mennä, eli eiköhän tässä polilla lähdetä käymään...mutta en jaksa enää tuotakaan murehtia, eiköhän me jonoteta ivf:n kerran, ainakin viimeisin ajatus oli että kokeillaan noi clomit ja kerran ivf, katsotaan sitten miten jatketaan.

torstai 30. elokuuta 2012

Ärsytys

Vaikka olenkin sinänsä sinut oman tilanteeni ja raskautumisen vaikeuden kanssa, niin edelleen en pysty lukemaan blogeja, joissa kerrotaan raskautumisista...varsinkaan niitä, joiden ensimäisissä teksteissä tuskaillaan sitä miten vaikea on raskautua (kun ollaan yritetty kolme kuukautta eikä mitään tapahtunut) tai niitä, joissa oltiin sovittu miehen kanssa että yritys aloitetaan tulevana talvena ja kabum ollaankin raskaana heti...itseasiassa nämä jo ottaa päähän siinäkin, että usein tommosia "ihmeraskauksia" kun ei satu (varsinkin jos ehkäisy on kunnossa) ja näissäkin parissa blogissa on selkeästi kyllä käynyt ilmi ettei nainen/tyttö ole niitä pillereitä syönyt vaikka asia niin sovittiin. 
En pysty käsittämään tuollaista moraalittomuutta ja valehtelua parisuhteessa, miten voi olla miettimättä mitä tuollainen teko selvitessään tekee suhteelle ja lapsen ja isän suhteelle, jotenkin en usko että valheella voidaan mitään pitää kasassa tai rakentaa. Välillä en ihmettele ollenkaan että meitä naisia pidetään kieroina ja juonittelevina.

Tulipas kauheaa moralisointia, mutta oikeasti ottaa pannuun tommoset tapaukset...ja se ettei ne rehelliset aina saa lapsia, vaikka kummatkin vanhemmista niitä haluaisi :(

tiistai 28. elokuuta 2012

Ja uuteen kiertoon...

Vuosisadan kiukkukipumasennusmenkat vihdoin ohi ja pystyn taas elämään ihmisten keskuudessa...ja jopa mieheni sietää minua taas, näköjään koiratkaan eivät enää kiusaa minua kaikilla keksimillään tavoilla. Taisin olla viimeisen viikon aika kamala noita-akka.

Tämän kierron vielä olemme ilman mitään lääkkeitä, seuraavaan olen clomit jo hommannut...haluan vaan aloittaa noi opintoni ilman ylimääräistä seksistressiä ja toisaalta haluan meidän reissunkin tehdä ilman ylimääräistä stressiä...eli voipi olla että vielä kaksi kiertoa mennään luomuna ja sitten hormonoidaan. Eipä sillä ettenkö meinaisi testailla ovulaatiot ja käyttää ne hyväksi, mutta muuten en meinaa stressata...pitää tietty ne testitkin ostaa jos niitä meinaa käyttää, ois ehkä vaan helpompi säännöllisesti joka toinen päivä kaapata ukko tonne punkkaan...
Kattoo miten se toimis(säännöllinen seksi siis...ei ukko, oletan että se toimii ihan hyvin), eikä sen enempiä koko asiaa miettiä. Millaista olisi elämä ilman omien limojen ja kiertopäivien tutkailua...joku hämärä muistikuva sellaisesta elämästä on, siitä vaan on suhteellisen kauan kun niin on ollut. Samalla voidaan ton miehen kanssa miettiä edelleen sitä kysymystä että mihin asti ollaan valmiita menemään saadaksemme sen lapsen. Onko se raja noissa clomeissa ja ovulaatiotesteissä...ja lisäksi kokeillaan kaikki vanhan(ja uuden) kansan pirkkaniksit, vai meneekö se kuitenkin siihen että kokeillaan IVF-hoitoja...ja lähdetäänkö mahdollisesti adoptoimaan jos mikään ei toimi, vai ollaanko vaan onnellisesti kaksin?

Vaikeita kysymyksiä, mutta katsotaan mihin tämä johtaa...toistaiseksi tie vie kouluun, pienempään asuntoon (toivoakseni saunalliseen sellaiseen) ja toivoakseni pian myös Pariisiin.


maanantai 20. elokuuta 2012

Huono päivä

Minulla on tänään huono päivä...tiedän menkkojen alkavan pian, sen verran on taas kipuilua ollut että tuntuis kysta palanneen pillereistä huolimatta. Lisäks on taas semmonen "mikääneiikinäonnistu,enkäikinäsaalapsiajamieskinvarmaanjättääminut"-päivä. Ei mua noi menkat ees sinänsä harmita, tää menkkoja edeltävä kaikkionpaskaa-olotila harmittaa...vaikka ite tiedostan etten mä oikeesti tämmönen negatiiviNelli ole (enää) niin aina nää menkkojen alkupäivät on ihan hirveet, fyysisesti ja psyykkisesti. Ovat aina olleet.

Mutta jotain positiivista, meidän asuntohakemus on edennyt niin pitkälle että ollaan jonossa ensimäisinä. Jospa sitä pääsis pian pienempään asuntoon muuttamaan. Vaikka rakastan tätä asuntoa ja varsinkin aluetta, niin tämänhetkinen rahatilanne (ja miehen mahdollinen lomautus) ei todellakaan annan aihetta asua tässä asunnossa ja tällä vuokralla...mutta katsellaan miten käy, toivottavasti mies ei jää työttömäksi ja silloin sitten halvempi kämppä antais mahdollisuuden säästää kunnolla ja ehkä pääsisin keväällä italiaan, kun toi pariisi tulee nyt syksyllä niin jospa sais kunnon matkakassan säästettyä ja pystyis vaikka kerran pari vuodessa reissaamaan ;)

torstai 9. elokuuta 2012

Pohdintoja

Olemme viime viikkoina mieheni kanssa puhuneet mahdollisuudesta olla lapseton...vapaaehtoisesti lapseton...voimmeko koskaann olla vapaaehtoisesti lapsettomia, kun kuitenkin vielä ainakin toistaiseksi pienimuotoisesti yritetään ja jos päädytään siihen että yritys jää vain clomeihin eikä mennä rajumpiin hoitoihin. 

Siis voiko monta vuotta yrittänyt pari olla vapaaehtoisesti lapseton, jos jossain välissä päättää että antaa asian olla, meillä on hyvä kaksin...vai mitä hittoa me olemme. En kuitenkaan halua loppuelämääni olla Lapseton, se jota surkutellaan kun ei ole äidiksi tullut. 
Ja tällähetkellä haluan ottaa elämäni haltuun ja päättää itse olenko lapseton vai en. Siksi yritys ei ole enää pakonomaista, seksi on mukavampaa ja olokin rennompi. Mitään ei ole pakko tehdä, eikä mikään ole vielä varmaa ja lopullista...sillä mehän vain yritämme ;)


I'm bulletproof, nothing to lose
Fire away, fire away
Ricochet, you take your aim
Fire away, fire away
You shoot me down but I won't fall
I am titanium
You shoot me down but I won't fall
I am titanium

Positiivisuutta



Reilu viikko sitten pyörähti käyntiin  positiivisen odotus- projekti bellyn blogissa, jossa haastettiin meitä tekemään hyvän mielen postauksia blogeissamme. Joten pistetään positiivisuutta kiertämään.

Mulla on suhteellisen positiivinen kausi menossa, siirryimme takaisin tulee jos on tullakseen-vaiheeseen...jota nyt seuraavasta kierrosta hiukan avitamme clomeilla. Katsomme nyt loppuvuoden näin ja pohdimme mitä sitten jos ei tulekaan. Minulle hyvää mieltä tuo uusi innostukseni lenkkeilyyn, reippaasti kävellen mennään koirien kanssa ja nautitaan alkavasta syksystä...juoksemisesta en itsessään ole oikein ikinä tykännyt, mutta nyt olen varovaisesti sitäkin ruvennut kokeilemaan ja syksyksi ilmottauduin Fitness Pilates kurssille. Ajattelin jos siitä löytyisi se laji jota harrastaisi enempikin...en oikein ole omaani vielä löytänyt.
Kävelylenkkien lisäksi piristän meidän elämäämme leipomalla, rakastan leipoa (ja muutenkin kokata) ja yleensä jopa onnistun saamaan aikaiseksi kohtuullisen nätin näköisiä ja ainakin maultaan hyviä tuotoksia. Joten ajattelin nyt teidän iloksi jakaa yhden suosikki reseptini ja pari kuvaa millaisia tuotoksia olen sillä aikaiseksi saanut

6 munaa
2dl sokeria
180g voita
160g tummaa suklaata
n. ½dl vehnäjauhoja (100g ohjeen mukaan, mutta itse tykkään että toi ½dl on sopiva määrä...jää tarpeeksi tahmaiseksi sisus)


Munat ja sokeri vaahdotetaan
Voi ja suklaa sulatetaan
Suklaa-voi seos lisätään muna-sokerivaahtoon ja lopuksi mukaan vielä jauhot.
Paistetaan 200 astetta n.8min
Annoksesta tulee noin 12kpl, riippuen tietysti miten isoja tekee...itse teen "muffinipellillä" Olen myön samalla ohjeella tehnyt mutakakkua, jolloin uunin lämpötilaa lasketaan 175asteeseen ja paistoaika hiukan pidempi...pakko myöntää etten kyllä kuollaksenikaan muista kauanko pidin kakkua uunissa.


 Brownies, mansikat ja vaniljakermajäätelö

Meidän ensimäisen hääpäivän kunniaks tekemäni mutakakku, mansikoilla ja kermavaahdolla

Jos noilla ei mieli muutu positiiviseks niin ei millään...on nimittäin sen verran herkkua, ainakin itselle...kun rakastan suklaata ja tuoreita mansikoita. Pitää varmaan jostain kaivaa joku uskomus siitä miten suklaa helpottaa raskaaksi tulemista :D

maanantai 23. heinäkuuta 2012

Kesän loppu...

Tajusin just että mehän mennään jo heinäkuun loppupuolella, eli kesä lähenee loppuaan. Reilun kuukauden päästä aloitan opinnot ja kahden kuukauden päästä jännäillään Pariisin reissua (joka nyt vihdoin toivottavasti toteutuu). 
Miehen kanssa päätettiin vaihtaa asuntoa pienempään, kun jään tuella opiskelemaan niin nykyisen pito yksillä tuloilla käy turhan kalliiksi ja toisaalta ei me mitään kolmella huoneella tehdä...kahtahan näistä käytetään vaan. Eli todennäköisesti pian on taas muutto edessä ja pääsee sisustelemaan uutta asuntoa.

Vuosi sitten ajattelin että tähän mennessä viimeistään olisin raskaana tai meillä olisi ensimäinen lapsi. Tänä vuonna en enää luota siihen ajatukseen. Toivoa pikkuisen on, mutta toisaalla jo suunnittelen ensi vuodelle risteilyä Tallinnaan ja ehkä keväällä pitkä viikonloppu Lontoossa. Tulin siihen tulokseen että suunnittelen vain asioita, joiden toteutumiseen voin enemmän vaikuttaa kuin sen mitä hormooneja syön ja missä asennossa seksiä harrastan. 

Ehkä näin on parempi, ehkä meitä ei ole tarkoitettu vanhemmiksi, ehkä me olemme onnellisempia näin kaksin rakkaimpani kanssa. Suunnitellen tulevaisuutta uudella tavalla ja uusia asioita kokien. Elämän pitää olla seikkailu, enkä halua että meidän seikkailumme jää siihen että jumitamme surussa ja surkeudessa. Ja eihän sitä koskaan tiedä, ehkä joskus meitä on kolme, ehkä neljä...mutta tänään en sitä stressaa. (Tänään stressaan asuntoa ja kaikkea ihan muuta)

Olen kait hyväksynyt lapsettomuuteni...tavallaan...

torstai 19. heinäkuuta 2012

väsymys

Olen väsynyt...nukkunut huonosti (syystä tai toisesta) ja tämä fyysinen väsymys alkaa sitten vaikuttaa psyykkiseenkin puoleen. Olen siis jonkinasteinen zombie, en oikein saa otetta enää mistään ja tuntuu että jos vaan saisin  unta niin nukkuisin maailman tappiin asti (jos en heräisi johonkin kuten yleensä käy). Kiukuttelen koko ajan miehelle ja koirille ja koko maailmalle, koska kaikkihan nyt ovat mua vastaan ja inhoavat minua.


Pitäis ehkä nukkua, mutten onnistu siinä...


ja prkl toi toinen koirakin jaksaa rähistä koko ajan...en jaksa en vaan yksinkertaisesti jaksa. Ei musta äidiks olis jos en koiriakaan jaksa, parempi ettei niitä lapsia ole tullut...eikä varmaan tulekaan.


 

maanantai 9. heinäkuuta 2012

outoa...

Olemme viimeaikoina mökkeilleet paljon, joka viikonloppu jossain mökillä koirien kanssa olemme saaneet rentoutua ja nauttia olemisesta. Olen oppinut nauttimaan olosta kaksin, koirien kanssa. Olen jopa siskolleni puhunut siitä miten olen ruvennut tekemään ns.varasuunnitelmia, jos emme lasta saakaan. 
Ehkä adoptoimme, ehkä jatkamme elämistä kaksin, ehkä kokeilemme IVF:n ehkä emme, ehkä valmistumiseni jälkeen muutamme ulkomaille asumaan, ehkä vaan vaihdamme kaupunkia (en ole oikein hyvä pysymään aloillaan yhdessä paikassa)...mutta jollain tapaa tällä hetkellä lapsiasia on vain suuri kysymysmerkki, vain mahdollisuus, ei pakko...ei surunaihe vaan yksi mahdollinen tulevaisuus. 
Nyt tietenkin toivon parasta ja kovasti toivonkin, mutta samalla jatkan ranskankielen opiskelua...ties vaikka sinne päätyisin joskus muuttamaan ;)

Olen hyväksynyt elämäni tällaisenä ja oppinut nauttimaan siitä.

keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

ei se niin helppoa ole

Muutaman kerran olen kuullut lauseen "ei se lasten saaminen kaikille niin helppoa ole" yleensä tätä lausetta seuraa jatkona "mekin yritettiin yli puoli vuotta ja pelkäsin ettei lasta tule", harvemmin kukaan sanoo perään yrittäneensä kolme vuotta (tai vastaavaa) ja luopuneensa toivosta. Harvoin kukaan puhuu lapsettomuudestaan muille, itse en monelle ole kertonut miten kauan on yritetty, vain lähimmät ystävät tietävät. Epäilen kyllä että muutama ei niin läheinen ystävä on asian arvannut, mutta onneksi jättää kysymättä/utelematta. Ei minua kiinnosta jokaiselle puolitutulle selittää tuntemuksiani, ei edes parhaille kavereille aina kiinnosta. Ja mitenkä nämä tunteet voi selittää? Jos toisella on se lapsi tai kaksi, miten sitten kerrot ettei se niin helppoa meille ole, onhan tässä yritetty ties kuinka kauan ja kokeiltu ties mitä taikoja...

Kyllä minä oman lapsen haluan, en vaan enää usko että sellaisen saan ihan ilman apua...enkä usko että noi clomit on se apu, vaan tarvitaan jotain rajumpaa. En vaan tiedä mitä mieltä mies on tästä, en ole jaksanut edes hänelle puhua...en vaan halua puhua, se tekee tästä liian todellista. Ja toisaalta haluan elää kesän ilman lapsettomuutta, valitettavasti se vaan aina on tuolla taustalla. Vaikka kuinka sen yritän haudata, sieltä se nousee esille aina jossain välissä...jos ei muuten niin viattomana kysymyksenä "milloinkas te olette ajatelleet perhettä perustaa?"

tiistai 19. kesäkuuta 2012

Kesä

Minä rakastan kesää...rakasta tätä vihreyttä, aurinkoa ja lämpöä. 
Pitkästä aikaa näytän nauttivan kesästä, en enää stressaa, pelkään kyllä että tässä vielä lapsettomiksi jäädään...mutta en enää anna pelolle valtaa. 
Haluan elää, haluan nauttia auringosta ja musiikista :) 






ja tänä kesänä minä elän, nautin ja olen oma itseni...odotan juhannusta ja yötöntä yötä, odotan kesän festareita(tai no sitä yhtä,jossa käydään), odotan ensi syksyn alkavia opintoja ja pariisin matkaa...
Tällä kertaa odotan jotain, minkä tiedän tapahtuvan, ilman pelkoa ja stressiä siitä "jos ei tälläkään kertaa..."  jos ei niin sitten ei, en jaksa ainakaan nyt surra, haluan elää hetken ilman surua ja stressiä.


ja mun suosikki ville valolta :)

perjantai 15. kesäkuuta 2012

Ohhoh...

Minä sain opiskelupaikan ja vielä siihen opintosuuntaan, jonne luulin etten varmasti pääse. Oli niin paljon pääsykokeissa porukkaa (lähes 300), joista valittiin 20 ja minulla oli vasta kakkosvaihtoehtona tämä koulutusohjelma...joten ajattelin etten mitenkään pääse. Mutta kaipa se varmuus siitä etten kuitenkaan tulisi valituksi rentoutti sen verran että selvisin kunnialla psykologiset testit ja nyt sitten syksyllä lähden opiskelemaan sairaanhoitajaksi \o/

Olo hiukan pöllähtänyt ja nyt sitten pitää vähän miettiä noita lapsiprojektin aikatauluja uusiksi, koska en kyllä nyt heti halua mammalomailemaan. Vaan haluaisin ainakin ensimäisen vuoden käydä kunnialla läpi ennenkuin tulee taukoa. Mutta näistä pitää vielä miehen kanssa keskustella, toistaiseksi leijun hiukan maan yläpuolella onnesta. Näköjään mä kuitenkin vielä onnistun jossain, vaikka se sitten onkin opiskelupaikka...ehkä tästä nyt seuraisi muitakin hyviä uutisia (esimerkiksi se työ, mitä hain, napsahtaisi minulle)

torstai 14. kesäkuuta 2012

Uusia tuulia

Tein sitten päätöksen töiden suhteen ja irtisanoin itseni, turhan stressaavaksi meni hommat kun sairaslomallakin soitellaan perään. Nyt sitten toivotaan että mun suunnitelmat menee niinku haluan ja työhaastattelusta tulee tulosta. En nimittäin kyllä pitkään jaksa kotonakaan möllötellä, mutta omalta kannalta tämä oli paras ratkaisu. 


Superfoodit aloitettu, macaa ja gojia on nyt sitten aamuisin jugurttipirtelön seassa syöty ja nyt sitten tutkaillaan olotiloja että mitä tapahtuu. Greippimehun jätin kuitenkin pois, kun en tiedä saanko siitä jotain allergisia oireita näin siitepölyaikaan. Mullakun tuppaa aina näin siitepölyjen pöllytessä tulemaan kaikkia outoja ristireaktioita, enkä nyt jaksais mitään turvonnutta naamaa tai armotonta syyhyä. Joten toistaiseks luotan omaan kroppaan ja kaivelen clomireseptiä esiin pöydänlaatikoista...eli hirveen iso on luotto siihen että ihan täysin luonnollisesti jotain tapahtuis.


Tämänpäivän biisi...




"Paremman puutteessa jokainen saa tehdä ihmeensä itse.
Herättää kuolleet ja sokean saattaa näkemään silmillä kerran sammuneillaan..

Ihmeeni sua kuinka kaipaankaan, etsin sua. Alkaa olla aikaa."

perjantai 8. kesäkuuta 2012

Superfood

Olen viimeaikoina (pitkästä aikaa...) tutkaillut kaikkea, mikä saattaisi auttaa onnistumista projektissa ja törmännyt juttuihin että esimerkiksi Macasta voisi olla apua. Nyt olenkin sit tehnyt kauppalistaa niin että taidan tässä kierrossa kokeilla ihan luonnontuotteilla onnistua, jospa noi macat ja gojit greippimehun kanssa auttaisivat ja ihme tapahtuisi. Seuraavaan kiertoon sitten lähtee clomit.


Mutta jännä että kaikista kirveistä ja keskiyön nakutansseista on vinkkailtu, ei kukaan ole tullut ehdottaneeksi näitä luonnontuotteita...lukuunottamatta sitä legendaarista greippimehua (jonka avulla aina joku tutun tuttu on raskautunut). Mietityttää vaan että mitenkähän paljon tuolla on semmosia niksejä ja keinoja, joita ei meille asti ole vielä rantautunut. Vai olenko vaan loppujen lopuksi liian vähän perehtynyt näihin apukeinoihin, kun kyllästyin kuuntelemaan noita niin auttavia neuvoja.


Edelleen olisi niin ihana että ensimäisenä hääpäivänä saisi testattua sen kauan kaivatun plussan, koska sille viikolle se testaus osuu jos sellainen mahdollisuus on...en vaan valitettavasti usko että niin käy...pikkusen kuitenkin jaksan toivoa :)

tiistai 5. kesäkuuta 2012

Aikuistumista...

Huomasin eilen etten enää jaksa niin muodin mukaan mennä...vaan tykkään että vaatteet päälläni on mukavia, tykkään ettei mikään purista mistään tai kangas tunnu pahalta. Ennyt sentään missään säkissä kulje, mutta kiinnitän suhteellisen paljon huomiota siihen, miltä vaate tuntuu päällä enkä siihen onko se tämän päivän muodikkain ryysy. Ehkä olen kasvanut ohi siitä että pitää olla yhtä muodikas kuin muut...tai sitten musta on vaan tullut suhteellisen mukavuudenhaluinen yksilö.

Operaatiokymppi siis lähti taas käyntiin, kuitenkaan ei vielä ihan täysillä vaan enempi rennolla meiningillä katsotaan mitä tapahtuu (niiden clomien avustuksella..ellen nyt jostain ihmeestä satu nyt samantien raskautumaan)
Greippimehupurkit eivät vielä ole jääkaapissa kylmenemässä, eikä ovulaatiotestit kilju käyttöönottoa lääkekaapissa. Vielä toistaiseksi ainakin kaikki kirveet on poistettu sängynalta ja kaikki muutkin oudot lapsilupaukset unohdettu.
Epäilen kyllä että vähitellen "hulluus" pääsee valloilleen ja saatan sen kirveen oikeasti tuupata sängynalle...pitäs vaan ensin ostaa se. Joten parempi kuitenkin vaan sitä mehua litkiä ja testejä tehdä...toisaalta mökillä olisi kirves(tai kaksikin, ehkä kahdessa on enempi taitaa ku yhdessä) joten ehkä pitää mökillä sitä kirveshommaa testata :D
ehkä jopa punaviiniäkin ostan kiinnittymistä varen, vaikka toisaalta voi olla fiksumpi jättää se vinkku pulloonsa.

Olen ensimäistä kertaa elämässäni pitänyt täysin uuden vuoden lupauksen ja ollut tipattomasti koko vuoden tähän asti, puoli vuotta oli tavoite...tai no juhannukseen asti, mutta nyt juhannuksen lähestyessä on hiukka ruvennut miettimään että jospa jättäis noi alkot "kokonaan"...tai siis niin että nyt ruoan kanssa voi sen lasillisen ottaa tai saunan jälkeen oluen /siiderin, mutta ei enää humalaan itteään päästäis. Tätä asiaa olen siltäkin kantilta miettinyt että jos(ja kun) meillä joskus lapsia on, niin en missään nimessä halua että näkevät meitä humalassa ja mielellään oppisivat jo kotona sen että viiniäkin voi juoda sen lasillisen, eikä koko tonkkaa eikä ole pakko juoda humalahakuisesti, hauskaa voi pitää ilmankin.

Minusta siis on tulossa jokseenkin vastuuntuntoinen aikuinen, minusta siis pitäisi tulla kohtuullisen hyvä äiti...toivottavasti pian tuleekin.

(Ai joo, päätin vaihtaa duunia...nykynen stressaa liikaa, enkä nyt jaksa yhtään ylimäärästä stressiä...varsinkaan noin huonolla palkalla ku sitä nykyään teen)

sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Greippimehun paluu...

Elikkäs pillerit jäivät pois käytöstä ja odottelen että miten tämä kierto tästä lähtee ku vähän kesken kierron loppui pillerit enkä sitten muistanu ostaa uusia...pitää nyt sitten soitella gynelle ja kertoa mikä on tilanne ja eiköhän sitä yritetä clomien kanssa ja ultrailla miten toimii. Toivottavasti nyt onnistuis, vaikka en kyllä oikein usko...jotenkin kauhea stressi töiden takia(siirtelevät mua paikasta toiseen...joten en tiiä vaihtasko työpaikkaa, ku olot tuolla on nyt niin inhottavat), joten eiköhän ne mahdollisuudet siinä mene...
ja toisaalta sekin stressaa että pääsinkö opiskelemaan. Hain aikuispuolelle ammattikorkeaan,jos vaikka joskus tutkinnon ja kunnon töitä sais. Noi kyl selviää muutaman viikon sisällä pääsinkö opiskelemaan vai en...ja jos kierto menee normaalisti niin melkeipä pääsen ensimäisenä hääpäivänä testailemaan josko ois saatu uus ihminen aluille.


Eli näin meillä nyt...hermot kireellä ja hiukan jännittynyt olo. Mut löysinpä uuden bändin...tai äippä tyrkkäs kuunneltavaks levyn ja tykkäsin, joten tässäpä nyt sitten olis mussiikkia



maanantai 28. toukokuuta 2012

Rentoutumista

Oltiin miehen ja koirien kanssa viikonloppu mökillä...puhelin äänettömällä(lähes koko reissun) eikä tietokonetta mukana...pelkästään luonnonäänet ja aurinkoa. Päivät meni auringossa maatessa ja nukkuessa, illat saunottiin ja paisteltiin makkaraa takassa...täydellistä rentoutumista.
Olisin jäänyt pidemmäksikin aikaa, jos vaan olisi voinut...valitettavasti arki ja työt odotti, joten eilen tultiin takaisin ja näköjään tänään sit arki iski kunnolla kaatosateella.


Huomasin että hiukan on muuttunut blogini kirjoitustyyli...en ole hetkeen miettinyt noita ajattelemattomia lauseita...tai sitten ne eivät enää kirpaise niinkuin aiemmin, jostain syystä edelleen uskon että me saamme lapsen, emme ehkä niin helposti kuin useimmat, mutta joskus meilläkin on oma lapsi...mistä ihmeestä tuo usko sitten on tullut sitä en tiedä. 


Esimerkiksi mökilläkin miehelleni puhuin miten ensi kesänä sitten tullaan kolmisin ja kuinka sitten joskus tulevaisuudessa haluan lukea lapselle iltasatuina muumeja (niitä oikeita Tove Jansonin) ja Astrid Lingrenin satuja, enkä mitään twilightia...niitä lukekoon sitten kun on ikää. Ehkä mieheni positiivinen asenne asian suhteen on tarttunut, tai sitten olen vain jossain mieleni sopukoissa kyllästynyt märehtimään asiaa jolle ei tällähetkellä voi mitään. Mutta tiedän kuitenkin että meillä lapsi tehdään, lääkkeiden ja testien avustuksella tai koeputkissa...ehkä greippimehua juoden ja punaviinillä rentoutuen tai kirves sängynalla ja päällään seisten ;)




Takkafiilistelyä

keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Päätöksiä...

Juteltiin eilen miehen kanssa(tai minä ilmoitin että näin tehdään, jos miehelle käy) ja tultiin siihen tulokseen, että juhannukseen asti syön pillereitä ja sitten aloitan taasen clomit ja yritetään nyt sitten testien ja kaikkien mahdollisten apukeinojen kanssa raskautua. 


En tiedä mitä on tapahtunut miehen mielessä, kun aiemmin asiasta ollaan aika pintapuolisesti puhuttu, eikä ole välillä oikeastaan kiinnostunut ollenkaan koko asiasta...onko sitten tauko tehnyt tehtävänsä ja minä rentoutunut asian kanssa vai mikä... Ehkä loppujen lopuksi olen ollut aika kamala ja ahdisteleva tän lapsiasian suhteen...varmaan hittovie painostanut seksiinkin tota ukkoa aina ovulaatioaikona...
mikä nyt sitten aiheuttaakin kysymyksen, onkohan toi mun stressaaminen aiheuttanut jotai hiton siittiökuolemia? voiko oikeasti ollaki että stressi on kaikkien ongelmien takana (siis onhan se endokin tuolla mut...) Aina kuitenkin puhutaan ettei saa stressata, mut olen aina ajatellut että minä en saa stressata ja jos stressaan niin kroppani ei vaan raskaudu. Mutta miten paljon sitten ylimääräinen stressaaminen vaikuttaa mieheen? Onko kellään mitään tietoa asiasta?


Mutta hetken vielä olemme stressaamatta ja toivotaan että luonto tehtävänsä ja onnistuisimme sitten pian pillereiden jälkeen raskautumaan...positiivinen mielliala taas valloillaan, yksi tuttuni monen vuoden yrittämisen ja luovuttamisen jälkeen on raskautunut, vaikka heillä piti raskautumisen olla lähes mahdotonta ja olivat adoptointijonossa jo. Ja onhan noita plussia nyt muutama bloggaajakin saanut. Näköjään ihmeitä tapahtuu, toivottavasti meillekin. Toistaiseksi kuitenkin nautin tästä kesästä ja kauheista siitepölyallergiaoireista :)

keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Ärsyttävää

Tunnun nykyään olevan koko ajan ärtynyt, kaikki ärsyttää...mies, koirat, naapurin akka joka on ruvennut sisällä polttamaan ja koko rappu haisee röökiltä, kun meidän taloyhtiössä ei saa polttaa edes parvekkeella...ja arvatkaan mitä, toi röökimuijahan on raskaana, eli liekkö sen takia nyt vetää röökinsä sisällä ettei kukaan näe että raskaana ollessaankin polttaa. Miks tommoset aivottomat ääliöt raskautuu? 

Kauheeta kiukuttelua raskautumisesta, vaikka edelleen pillereitä syön...vois ehken auttaa raskautumiseen, jos vaikka jättäis ton ehkäisyn pois ja vaihtas pillerit clomeihin, sit ehkä ois aihetta kiukutella ettei raskaudu :)

Epäilen kuitenkin että tämä nykyinen kiukkuilu nyt enemmän johtuu siitä että on aika rankka flunssa kuumeinen iskenyt, eikä oikeasti jaksa tehdä oikein mitään...ja en oikein osaa olla tekemättä mitään, joten tilanne rassaa ihan helevetisti. Tänään kuitenkin menen tohon salille tutustumaan ja sopimaan jatkosta, eli jos piakkoin pääsis kuntoilemaan kunnolla ja sais vaikka kroppaa timmimpään kuntoon...ois sitten edes hiukka nätimmän näkönen lomakuvissa, päätettiin että syyskuussa lähdetään reissuun, joko pariisiin tai lontooseen \o/

sunnuntai 13. toukokuuta 2012

korsi, joka katkaisi kamelin selän...

Minä kuvittelin olevani suhteellisen sujut asian suhteen...kuvittelin ettei äitienpäivä vaikuta minuun...ja paskat! (tiesin kyllä ettei tää päivä tule olemaan niitä helpoimpia)

Viimeaikoina on hirveästi ollut raskautumis- ja vauvauutisia, ja jotenkin tänään meni sitten yli...taas yksi kaveri raskaana, toinen lapsi tulossa siinä ajassa kun en itse ole saanut sitä yhtäkään. Miten  helvetissä tää voi toisille olla niin helppoa ja lapsia tulee kun niitä haluaa? Miks meillä ei voi onnistua? Miks minä en pääse ikinä viettämään äitienpäivää äitinä? Mikä helvetti mussa on etten onnistu raskautumaan? Olenko jotenkin viallinen ja huono ihminen? Olisinko varmasti huono äiti ja siksi en raskaudu?

Mä oikeesti olen ollut positiivinen ja jokseenkin uskonut tulevaan, nyt vaan tuntuu taas siltä ettei sitä tulevaa ole...ainakaan sellaisena kun luulin. Ehkä meille ei ikinä suoda sitä omaa vauvaa ja vanhemmuutta, mistä kaikki niin puhuu. Oishan se ihana joskus tietää mitä ihmiset tarkoittaa kun puhutaan miten ensimmäinen lapsi muutti elämää...tai miten oma lapsi muuttaa arvomaailmaa ja elämänarvoja. Kaipa mä sitten pysyn tämmösenä ikuisesti tai katkeroidun pahemmin ja pahemmin...mikäs siinä, toivottavasti mies jaksaa matkassa...tuskinpa, koska sehän olisi aivan liian helppoa ja mulle mikään ei voi olla helppoa.

torstai 10. toukokuuta 2012

Kesää odotellessa...

Olen viimeaikoina pohtinut jätänkö pillerit pois nyt vai syönkö vielä muutaman kuukauden ja sitten clomien kanssa yritetään taas kerran. Toisaalta en jaksaisi noita pillereitä syödä, kun ne ei oikeasti minulle sovi, endokivut kyllä katoaa, mutta jotenkin nuppi rupeaa sekoamaan...mutta toisaalta taas en haluaisi stressata lapsentekoakaan nyt, vaan nauttia kesästä(kunhan se tulee), mökkeilystä ja odotella syksyn Pariisin reissua.


Varmaan nyt näitäkin pohdintoja aiheuttaa se että tuli taas muutama raskausuutinen, joten pikkusen alkaa taas ärsyttää kun joka suunnassa porukka vaan sikiää kun siltä tuntuu ja meillä ei se vaan onnistu vaikka kuinka halutaan...vaikka päätinkin olla positiivinen ja luottaa tulevaan, niin kyllä se välillä vaan kirpasee kun kuulee uutisia miten toiset pyöräyttää sen kolmannen lapsen siinä kun meille ei tule sitä ainokaistakaan.


Lopuksi kuitenkin positiivisia uutisia, kevään aikana olen saanut kymmenen kiloa tiputettua pois, vaikka  matkaa tavoitepainoon on hirveästi niin kyllä olen ylpeä tästäkin. Tähän ei vielä isoja muutoksia ole tarvittu (hirveästi vaan lisääntyi töiden myötä liikkuminen) joten nyt ajattelin että jos rupeis salilla käymään ja kiinteyttämään tuota möhömahaa pois, jospa noiden rasvamakkaroidenkin katoaminen auttais siihen raskautumiseen :)



lauantai 21. huhtikuuta 2012

uusi asukki

Tilannepäivitys:
Vihdoin saatiin pikkukoira kotiin <3 ollaan viimeset pari päivää täällä sitä ihmetelty ja kateltu. Muita kuulumisia kirjoittelen kun raaskin tosta pikkusesta irtautua :)  

torstai 5. huhtikuuta 2012

operaatio kymppi

Tulipa tuossa blogeja selaillessa pohdittua, että kuinkahan monella on tälle lapsiprojektille joku nimi ja mistä se nimi on alkunsa saanut.
Meillähän tää on ollut alusta asti "operaatio kymppi" johtuen hiukka harvinaisemmasta sukunimestä, tuleva lapsi olisi sitten kymmenes tällä sukunimellä kulkeva henkilö tässä maassa...ja taas oletus että kyllä se lapsi sieltä tulee vielä joskus ;)


Mutta kylläpä tää positiivisuus ja yltiöpäinen sitkeys näköjään kannattaa, meidän pentu olisi nyt sitten valmis lentämään suomeen, kunhan vielä saan tuttuni kiinni ja selvitettyä milloin hän on tulossa suomeen ja voisiko tuoda pennun mukanaan. Ehkäpä mä tällä uudella (niin hienolla ja mahtavalla) positiivisella asenteellani saan sen positiivisen raskaustestinkin itselleni...huolimatta tietenkin siitä että edelleen syön noita e-pillereitä, jospa se ihme sattuis ja niistä huolimatta raskaudun...as if, emmä ihan niin positiivinen vielä ole, että tommosiin ihmeisiin uskoisin. Vaikka olenkin innostunut greippimehua juomaan aamuisin :D


Kuitenkin posiitiivisia uutisia löytyy lisääkin, olen näköjään huomaamattani laihtunut...vai kiinteytynyt, alkaa kaikki housut olla löysiä lahkeista, pitäs vaan nyt noi mahamakkarat saada pois, että vyötärö sopis noihin jalkoihin ja vois ostaa pienempiä housuja, tällä menolla alan muistuttaa noita, ah niin ärsyttäviä, teinipoikia löysälahkeisine pöksyineen.


Sitten pari kiukkuamista...töissä olivat saaneet palautetta mun työstä ja esimiestuuraja/työkaveri päätti asian ilmoittaa mulle "hiukan" kiertoteitse...viikon myöhässä ja mun työparille. Miten helvetissä mä voin korjata mun mokia, jos niistä A) ilmoitetaan viikko mokan jälkeen ja B) ei edes ilmoiteta mulle. OIkeesti vituttaa tommonen toiminta, tuli vähän semmonen olo etten ton ihmisen kanssa halua enää töitä tehä, ku ei tuu palautteet ajallaan, varsinkin ku noikin asiat oisin voinu korjata samantien, jos vaan olis joku ilmoittanu mulle heti.
Ja toinen mikä rassaa, on tää rahattomuus...onneks miehellä jatkuu työt toukokuussa, mut kesäkuun alkuun asti pitää mun pienellä palkalla pärjätä, eikä sillä oikein pärjää. Inhoan kituuttaa ja laskea joka penniä, mutta kaipa se on pakko toistaiseks niin tehä. Ainut vaan ku tiedän ettei seuraava palkka ole mikään iso ja tulee vaan vielä tiukempaa...ei jaksais tämmöstä pihistelyä, pitää ehkä parempi palkkanen duuni saada ja pakko sanoo et onneks tässä tilanteessa ei ole sitä lasta, emmä haluis että lapsi joutus kärsimään siitä ettei vanhemmat tienaa tarpeeks.


Pitää ny vielä lopuks sen verran sanoa, ettei nyt mihinkään nälkään olla kuolemassa tms, ärsyttää vaan ku joutuu koko aika miettimään mihin rahat riittää ja mihin ei.


Toivottavasti ei nyt hirveitä myräköitä enää tule, me oltas pääsiäisenä lähdössä pienelle roadtripille miehen vanhempia moikkaamaan, mutta en kyllä haluis lähtee jos tulee lunta ku esterin persiistä. Mutta kaikesta huolimatta munarikasta pääsiäistä kaikille :)

maanantai 26. maaliskuuta 2012

Voihan vatipää

Koiraprojekti sai tuulta alleen ja pentu on varattuna...nyt sitten vaan selviteltävä milloin saan sen suomeen lennättää \o/ (ja kuka sen kanssa tänne lentää...) mutta noi nyt on vaan viilausta, pirpana on nyt kuitenkin varmasti tulossa. Eli ainakin yksi projekti etenee vauhdilla Seuraavaks sitten ne sohvanpäälliset ja vauva ;)


Mulla on viime aikoina ollut hyvä olo, hyvä olo itseni suhteen...meidän suhteen...meidän suhteen suhteen, jotenkin semmonen olo että olen olemassa vaikken olekaan äiti. Kiva tunne, siihen verrattuna mitä vielä vuosi sitten tunsin. Miten sitä osasi itsensä lytätä ja  kadottaa, katkeroitua ja inhota itseään sen takia vaan ettei pysty raskautumaan. Miten paljon sitä onnistui katkeroitumaan miehelle, kun toinen ei osaa (osannut) suhtautua mun mielialavaihteluihin ja itseinhoon oikein mitenkään. 
En tiiä onko tää nyt sitten vaan kevät ja kesän tulo...vai toi koiranpentu, mut en oikeesti enää jaksa olla katkera, en jaksa pelätä lapsettomuutta, en jaksa itkeä ja surra sellaista mitä en ole menettänyt. Tänä vuonna mä nautin keväästä ja kesästä...siivoan koiran pissejä lattialta ja juoksen rappuja kiirellä alas ettei niitä vahinkoja tulis lattialle. Tänä kesänä mä mökkeilen ja nautin siitä, enkä mieti "eipä sitten tänä kesänäkään oltu raskaana" Tänä kesänä (tai syksyllä) mä otan sen tatskan, mistä olen parisen vuotta haaveillut...mutta näköjään oikea aika sille kuvalle tuli vasta nyt.


Vaikka pakko kaikista positiivisista fiiliksistä huolimatta myöntää, että kyllä korpee aika kovasti kaikenmaailman maisa torpat ja muut turhat julkkikset jotka sen vauvan saa alulle "heti ensiyrityksellä" (ja vaikka ikinä ei rumasti sais sanoo toisista...niin miks ihmeessä tommoset lehtien kustannuksella elävät vatipäät raskautuu niin helposti?) Ja oikeesti onko ne ämmät sopinu keskenään että syksyllä synnärille ja PAM kaikki ovat raskaana? 

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

tuntemuksi...

Olen tässä muutaman päivän mieheni kanssa jutellut ja ihmetellyt, että miksen tunne menettäneeni mitään kun en raskaudu...jotenkin muita blogeja ja lapsettomien kanssa puhuessa tulee aina esille tunne menettäneensä jotain kun ei lasta tule. Minä en tunne menettäneeni mitään, mitenkä voin menettää jotain mitä en ole saanut?


Ehkä minulle menettämisen tunne tulee vain konkreettisesti jotain menettäessä, mutta ei tässä tilanteessa. En vain koe menettäneeni mitään, en koe menettäväni mitään, koska en tiedä mitä menetän. Toisaalta mietin että mitä kaikkea voin tehdä, haaveilen töistä ulkomailla...uusista kokemuksista ja maailman näkemisestä. Ehkä olen vain sopeutunut ajatukseen ettei minusta välttämättä tule äitiä ikinä, ehkä minun elämäni on hyvä näin, ehkä minä olen kuitenkin hyvä ihminen ja nainen vaikken lasta saisikaan?

perjantai 16. maaliskuuta 2012

uusia projekteja...

Uusi pilleriresepti tuli postissa tänään, jatkossa pitäisi kaksi kuukautta syödä ja pitää tauko...sovittiin lääkärin kanssa että jatkan vielä ainakin kolme kuukautta pillereiden kanssa, sitten heti pillereiden jälkeen clomit ja ultrassa seuranta mikä on tilanne ja vastine clomeihin. Omien tuntemuksien perusteella endo on mennyt jonkinasteiseen lepotilaan, kipuja ei ole ja jopa kystan puoleiset kivut alkavat kadota...joten jospa seuraavat kolme kuukautta auttaisi ja se paremmin toimiva munasarja pääsisi irti kohdusta (on siis endon takia jotenkin mutkalla ja kiinni kohdussa...) ja saataisiin se vauva vihdoin alulle. 
En siis ole luopunut toivosta, pidämme vaan taukoa, jotta saadaan mun kroppa toimintakuntoon ja omalla oudolla tavalla saan tilanteen haltuun, tällä hetkellä minä päätän tulenko raskaaksi vai en, enkä vain odota tulevani raskaaksi ja pety kroppaani.


Päätimme...tai minä päätin että voisimme ottaa toisen koiran ja tuttujen kautta kuulin yhdestä espanjalaisesta tarhasta, mistä voisi löytyä pelastettavia raukkoja, ja sieltähän se Juanita löytyikin...nyt vaan pitää selvitellä miten raukan saapi suomeen tuotua, kun mikään noista espanjankatukoira yhdistyksistä ei jostain syystä tee yhteistyötä kyseisen tarhan kanssa, eikä tarha yksityisille pitkin maailmaa koiria lähetä. Tuttuni siis asustelee epsanjassa ja on kyseiseltä tarhalta koiria pelastanut...
yllättävän vaikeaksi meni, mutta minähän en koskaan haasteita pakene, joten kesään mennessä se pikkuressukka on meillä ja minä olen raskaana. 
Lisäksi meidän sohvissa on uudet päälliset(joista ei koirankarvat niin selkeästi näy) ja makuuhuoneet ovat saaneet uudet tapetit...ja eteinen uuden maalin seinään, eli lyhyemmin sanottuna, kodista on tehty kodin näköinen.


Ja koska minä näin päätän niin tietenkin niin tapahtuu ;)

keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Voihan perse...

Tajusinpa just että nämä nykyiset "menkat" onkin sitten kestäny jo lähes kaks viikkoo...taidanpa huomenna soitella gynelle et pitäsköhän asialle tehä jotain. Tiedän kyllä että pillerit aiheuttaa välivuotoja, varsinkin näin liuskat putkeen syötynä, mutta uskoisin ettei välivuotoon lueta näin runsasta vuotoa. 
Liekkö toi huonommassa kunnossa ollut munasarja sit "kuollu" kokonaan...ärsyttää ku koko ajan tuntuu tulevan jotain uutta ongelmaa kropan kanssa.
Positiivisempana uutisena se että olen saanut painoa tiputettua ja tavoitteena nyt sitten onkin kesään mennessä useampi kilo vielä pois saada, joten toivottavasti pysyn nyt ruodussa ja lähtee noi läskit :)

torstai 23. helmikuuta 2012

Unia

Olen viimeaikoina nähnyt unia, joissa olen jo äiti...kouluikäisen tytön äiti, toisissa unissa tyttö kyselee miksei hänellä ole sisaruksia niinkuin kaikilla serkuillaan ja kavereillaan. Yritän unessa parhaani mukaan selittää asiaa hänelle, mutta tyttö vaan suuttuu minulle kun ei ymmärrä miksei voi saada pikkusiskoa. 

Toisissa unissa ukkini on vieressäni katsomassa tytön leikkimistä serkkujen ja pikkuserkkujensa kanssa, ukkini harmittelee minulle sitä ettei hän ole enää näkemässä miten suku kasvaa...ja kun rupean ukille sanomaan vastaan hän ei olekaan enää siinä. 
Olen aiemminkin nähnyt unia, joissa tulen vauvani kanssa sairaalasta ja ukkini harmittelee minulle ettei koskaan ehtinyt nähnyt tyttärentyttärentytärtään. 
Jotenkin näistä unista on jäänyt herättyäni jokseenkin outo olo, sillä ukkini on erittäin kovasti elossa vielä, toisaalta enpä minäkään raskaana ole :)

En muista koskaan nähneeni unia, joissa olen raskaana vaan aina unissani olen äiti. En ole nähnyt unia edes positiivisesta raskaustestista, mutta olen nähnyt unta kiukuttelevasta teinitytöstä. Unissani meillä on tytär ei koskaan poikaa, tämän tiedän johtuvan siitä että jostain syystä olen aina uskonut saavani tyttären. 

Kiva olisi tietää mitä alitajuntani haluaa noiden unien kautta sanoa, ehkä en kuitenkaan odottele ukkini kuolemaa kielipitkällä siinä toivossa että uskon sitten tulevani raskaaksi. Mutta ajattelin ihan piruuttani kokeilla sitä greippimehua, heti kun nämä pillerikierrot on käyty läpi...jos sitten tekis kunnon täsmäiskun ja pistetään testiin kaik mahdolliset neuvot, mitä on viime vuosien aikaan tullut vastaan. Ehkä sillä sitten tärppää :D

maanantai 20. helmikuuta 2012

"Entä jos teille sattuu vahinko?"

Nyt en tiedä kysyikö kyseinen ihminen tuota tosissaan vai mitä helvettiä? Oli facebookissa tullut viestiä "Etkö pelkää että teille tulee vahinko pelkillä pillereillä...jos vaikka unohdat joskus ottaa? Vai olisiko se sitten "vahinko"? Niinkuin mulla ;) "


Siis joku aika tilapäivityksessä kiroilin pillereiden aiheuttamaa turvotusta, niin nyt sitten oli tullut yhdeltä kaverilta tollaista kyselyä...tiedän kyllä että kyseinen henkilö juuri sai lapsen ja tiedän myös että se oli ns.suunniteltu vahinko ("unohteli pillereitä, liekkö jättti kokonaan syömättä) yritti saada miehen nalkkiin, mutta toisin kävi...ukko katos ku pieru saharaan lapsesta kuultuaan ja mimmi jatkaa samaa biletystä ku ennen. Tommoset tapaukset sitten niitä vauvoja pullauttelee miten haluaa.


Mutta en todellakaan usko että vahinkoja tulisi vaikka unohtaisin syödä puolet liuskasta, eihän noita lapsia tullut silloinkaan ku en pillereitä syönyt. Joten kyllä ois aikamoinen ihme (suoraansanottuna) jos näin useamman vuoden ehkäisytauon jälkeen pillerit pettäisi ja nyt tulisin raskaaksi.


Toisaalta jos keskittyisin uskomaan että elämä menee kuin elokuvissa ja jenkkihömppäsarjoissa, niin unohtamalla sen yhden pillerin maagisesti tulisin raskaaksi. "Vaikka niinhän sille naapurin Maijan tyttärelle kävi, se unohti yhden pillerin ottaa ja PAM sitä oltiin raskaana..."


Onneksi kuitenkin sen verran nuo pillerit on auttanut, että kipujen hävittyä voin uskoa että se endokin on mennyt jonkinasteiseen lepotilaan ja mahdollisuudet raskautua on parantunut, kunhan ensin nyt syön tämän ehkäisykuurin loppuun (ja kärsin turvotukset yms. ja mies kestää kiukuttelut) niin jotenkin uskon että voisi tärpätä, sillä kuitenkin nyt olisi kohtu ja munasarjat siistimmässä kunnossa...toivottavasti valmiina tekemään sen mihin ne on tarkoitettu.


Jatkan siis edelleen tällä uudella positiivisellä ajattelutavalla, eikös se niin mennyt että pitää ajatella positiivisesti niin PAM olet parissa kuukaudessa raskaana, vaikket mitään asian eteen tehnyt...niinhän sille naapurin Pirkollekin kävi ;) 

maanantai 13. helmikuuta 2012

Muutos...

Minulla on olo, että olen löytänyt itseni...ehkä sitten kuitenkin kadotin itseni jossain välissä tätä "vauvaprojektia", vaikka olen aina luullut ettei niin käynyt. 
Kuitenkin tänään ensimäisenä työpäivänä uudessa työssä, huomasin nauttivani työstä, huomasin etteivät näkemäni vauvat aiheuttaneet pahaamieltä tai surua. Huomasin että lapsiaan työnteleviä äitejä voi katsoa ilman kateutta. Huomasin että lumisade voi olla kaunista ja mikä parasta, kevät taitaa olla tulossa. 


Ehkä tämä maailma ei ole niin ruma paikka, kuin millaisena olen sen viimeiset pari vuotta nähnyt. Ehkä minulla on oikeus nauraa ja iloita, vaikken olekaan äiti (vielä). Ehkä muutun ärsyttävän positiiviseksi, joten mieheni ei varmaan sitten enää tunnista minua...ainakaan verrattuna siihen mörköön jonka kanssa on elänyt viime vuodet.


Vaikka inhosin (ja vihasin) koko e-pillerien käyttöä, olen tyytyväinen että asiat meni näin. Vaikka lapsihaaveet siirtyivät monella kuukaudella, niin saimme hetken hengähtää...saimme hetken olla me, alle vuoden naimisissa ollut pari...emmekä me, lapsettomuudesta kärsivä pari. Vaikka olemme kumpaakin, niin tämä "tauko" lapsettomuudesta tuli tarpeeseen ja sai minut nauttimaan elämästä tällaisena.


Pitkästä aikaa minä olen minä, se ihminen jonka kadotin pitkän aikaa sitten. Ehkä vihdoin on aika vaihtaa asunnostamme tapetit, joita vihaan mutten ole uskaltanut vaihtaa...koska siitä huoneestahan voi vaikka tulla lastenhuone...tehdä tästä talosta koti, jonne joskus vielä se operaatio kymppi saa tulla meidän elämää rikastuttamaan. Minähän sanoin että muutun ärsyttävän positiiviseksi ;)

keskiviikko 8. helmikuuta 2012

tunnustus part2

Nyt kun olen e-pillereitä syönyt reilun kuukauden ja endokivut kadonneet vähitellen, en tiedä haluanko enää jättää pillereitä pois...
ja tehtiinkin(mieheni kanssa) päätös että jatkan noiden pillereiden syömistä kesään ja sitten yritetään endotottomana (toivottavasti) saada luomusti lapsi alulle. En usko että lähdemme clomeja rankempiin hoitoihin, vaikka eipä noiden clomien syömistä voi hoitona pitää, kun lukee mitä muut käyvät läpi. Päätös tästä ei tuntunut edes vaikealta, ei tunnu siltä että luovuttaisin...tai jäisin jostain paitsi. 


Ehkä se lapsi tulee sitten kun aika sille on kypsä, ehkä ei. Kuitenkin toistaiseksi pääsen elämään kivutta ja keskittyä ns.luomaan uraani :) ja voimme nauttia parisuhteestamme ilman sitä "Lapsettomuuspilveä" yläpuolellamme. Ehkä me tulemme aina olemaan lapsettomia, ehkä emme. Onneksi meillä kuitenkin on toisemme ja koira, jolle ajattelin kesällä kaverin hankkia :)


Jatkan kuitenkin tuntojeni purkamista täällä,ehkä vähemmän katkerana ja uudelta kantilta asioita katsoen...jospa se kevät ja kesä tuo tullessaan yllätyksiä itsekullekin :)

keskiviikko 18. tammikuuta 2012

tunnustus..

Tajusin tänään että olen 32-vuotias lapsesta haaveileva nainen, joka syö e-pillereitä...siis oikeesti mitä h...ttiä? itse kyllä tähän ratkaisuun lääkärin kanssa päädyin, mutta viikon noita nappeja napsittua alkaa olo olla jotenkin surrealistinen...eihän raskautta haluava ehkäisyä käytä?


Positiivista tässä on se että endokivut häviävät koko ajan...eli kyllä noi pillerit tekee sen mihin niitä syön, jospa näiden muutaman ehkäisykuukauden jälkeen minun munasarjat olisi siinä kunnossa että se lapsi saataisiin alulle.


Negatiivistä se että mulle on tullut jonkinasteinen finniongelma, nyt muistan miksi en koskaan ole hormonaalisesta ehkäisystä välittänyt ja kaiken lisäksi eilen huomasin että pitää noiden pillereiden syömistä jatkaa ehkä kuukauden tai kaksi pidempään, en pariisin reissulle kuukautisia halua...vai luottaisinko siihen että ei niitä enää tule...


Tämmöinen tunnustus...yritän piakkoin saada jotain järellisempiä pohdintoja aikaiseksi

tiistai 3. tammikuuta 2012

Uusi vuosi...uudet kujeet tjtn

Nyt on sitten joulu juhlittu ja uusi vuosi vastaanotettu. 

Vuosi 2012 tuokin muutaman uuden asian, ensinnäkin aloitan työt uudessa työpaikassa ensi viikolla, sain vihdoin tehtyä päätöksen ja irtisanoin itseni entisestä duunista ja onnekseni löysin uuden työn samantien. 
Toinen isompi asia on se että, seuraavista kuukautisista lähtien olen muutaman kuukauden ehkäisty. Kauheiden kipujen takia kokeillaan nitistää endo e-pillereillä (kolme kuukautta putkeen pillereitä) ja sen jälkeen tehoisku clomeilla, josko saatais lapsi aikaiseksi.
Kolmanneksi tänä vuonna toteutamme haaveeni käydä Pariisissa (monta vuotta siitä haaveillut) ja päätin vihdoin säästää eurot uuteen tatuointiin (sitäkin olen useamman vuoden jo halunnut).
Uuden vuoden lupaukseni onkin nauttia tästä vuodesta ja toteuttaa noita haaveita (matkoja varsinkin) vielä kun kahdestaan voidaan matkustaa ja nähdä maailmaa.

Pääsenpä sitten kokeilemaan miten niitä "vahinkoja" pillereitä käyttäen sattuu, eikä todellakaan stressata lapsensaantia ehkäisykautena...jollain tapaa kun pidemmän aikaa olen tuota "ehkäisykautta" miettinyt, olen huomannut että omalla tapaa se on helpotus...ei oikeasti tarvitse kytätä ovulaatiota tai pelätä kuukautisia, kun ei tule kumpaakaan. Voin ainakin muutaman kuukauden elää niinkuin jokunen vuosi sitten, ilman stressiä lapsettomuudesta.

Viime aikoina on kuitenkin välillä tullut mieleen, että haluanko oikeasti lapsia...vai onko tästä tullut jonkinasteinen pakkomielle minulle? 
Entä jos oikeasti siksi en tulekaan raskaaksi, kun jossain syvällä sisimmässäni en haluakaan lasta...tai ole vielä valmis äidiksi (ikää kyllä olisi...vähitellen liikaakin) mutta entä jos minun kuuluukin olla se "cool" täti sisarusteni lapsille, se joka asuu ulkomailla ja jonka luokse tullaan lomilla...ja kun ollaan vanhempia kerrotaan asioita, joita ei äidille voi kertoa (olen aina haaveillut asuvani ulkomailla ja nykyään seuraan tosi tarkkaan ilmoittelua työpaikoista muualla kuin suomessa...) 

Ehkä minua ei vaan ole tarkoitettu äidiksi, who knows? Mutta ensimäistä kertaa pohdin tätä ilman minkäänlaista surua asiasta, vaan enempi yrittäen selkeyttää ajatuksiani siitä mitä oikeasti haluan.