perjantai 19. lokakuuta 2012

aamun hiljaisia hetkiä

Minä olen meillä se, joka yleensä koirat vie aamulenkille...näin ollen olen yleensä hetken yksin hereillä ennenkuin mieheni herää. Näinä yksinäisinä aamuntunteina helposti ajatus karkaa ja miettii liikaa, jää pohtimaan millaista olisi jos aamuisin heräisikin oman lapsen jokelluksiiin tai itkuun, heräisikö silloin kumpikin vai vain toinen.
Entä sitten kun lapsemme on teini-ikäinen kapinoitsija, heräisimmekö siihen kun hän kotiintuloajan ylitettyään hiippailee kotiin vai valvoisinko hereillä kotiintuloon saakka kuten äitini teki aikoinaan? 
Uskaltaisinko tänään soittaa polille ja pyytää laittamaan meidät ivf-jonoon...

Varmaan näitä ajatuksia pyörii päässä senkin takia, että kuukautiset alkoivat eilen...ja kivut olivat pahemmat kuin koskaan. Alan vähitellen epäillä että leikkaus taitaa olla pakollinen, vaikken leikeltäväksi haluaisikaan, mutta ei noiden kipujen kanssa voi elää. Toista päivää olen lähes toimintakyvytön kun alavatsaan koskee eikä särkylääkkeet auta. Pakottauduin sitten taas aloittamaan e-pillerit, mun elämä on nyt tätä että muutama kuukaus pillereitä, sitten taas pari ilman ja kivut joka kerta kauheampana takas ja sit taas pillereitä...tämä kerta vaan saa olla viimeinen, syön noita nyt pari kuukautta putkeen, sitten aloitan clomit ja toivon ihmettä...samalla ivf:ä odotellen. Näillä mennään ja katsotaan miten käy.

tiistai 9. lokakuuta 2012

aktivoitumista

Näköjään olen aktivoitunut taas kirjoittamaan tätä blogia...ja lukemaan vanhoja kirjoituksia. Huomasin yllätyksekseni että kirjoitustyyli ja asiat on muuttunut aika paljon vuoden aikana...onneksi hiukan positiivisempaan suuntaan.

Lisäksi tänään kävin tutustumassa salille ja tein sopimuksen vuodeksi, huomenna sitten treenaria tapaamaan ja perjantaina taidan käydä kokeilemassa jotain uutta jumppaa...ehkä mä tästä möhömahasta pääsen eroon ja saan pallomahan tilalle ensikesäksi :)
Lisäksi olin yhteyksissä paikallisiin akupunktiopaikkoihin (ja saalistan vyöhyketerapiapaikkoja) ja selvittelin mitä mieltä ovat kipujen (ja lapsettomuuden) suhteen...ja näistä menen vielä joku päivä kumpaisenkiin paikkaan juttelemaan lisää.  Gynelle olin yhteyksissä ja jos ei vuoden loppuun raskautumista tapahdu, mennään IVF-jonoon...eli saatiin sekin asia päätettyä, kokeillaan kerran ainakin että miten käy.

Mieli on hyvä...ja vähän olen ylpeä tämän päiväisestä...siis että sain jotain muutakin aikaiseksi kuin anatomian lukemista (vaikkei siitäkään haittaa olisi ollut, tentti tulossa...)

urheilua...ja vaihtoehtoista kivunlievitystä

Tänään lähden tutustumaan uudelle salille...tai minulle uusi, eiköhän tuo ole jo jonkun vuoden täällä kaupungissa toiminut. Jospa sieltä saisi kipinän kuntoiluun...pikkuisen olisi toiveissa tuota painoa vielä tiputella ja päästä normaalipainoiseksi ennen ensi kesää. Ja olihan se tavoitteena uusi laji löytää :)

Lisäksi olen ruvennut miettimään, kun noi kipulääkkeet eivät oikein auta tuohon endoon, niin pitäisiköhän sitä kokeilla akupunktiota. Tämä nykyinen lääkekierre hiukan alkaa ahdistaa, enkä oikein leikkaukseenkaan haluaisi...ellei ole pakko. Niin voisiko apu ollakin jossain muussa kuin länsimaisessa lääketieteessä, sitä nyt sitten selvittelen

maanantai 8. lokakuuta 2012

Argh

Kylläpäs pystyy pieni artikkeli ottamaan pattiin ja pahasti...kaikenlisäks simpukka ry:n jakamana...eihän tossa mitään lapsettomuudesta ole, tyttöhän sai lapsensa kakskymppisenä ns.vahingossa...tietämättään kait, mut kuitenkin.
Kivut on kyllä ihan kamalat en niitä väheksy, mutta jokseenkin ärsytti koko artikkeli, johtuen varmaan tosta et tyttö kuitenkin tuli raskaaksi ns.vahingossa ja itse ei tule yrittämälläkään...samalla noita endokipuja kärsin kuitenkin.

tämä ärsyttää

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Lokakuu

Syksy etenee kauhealla vauhdilla ja välillä tuntuu etten itse pysy perässä, opintojen kanssa aika menee kuin siivillä. En ole ehtinyt miettimään lapsettomuutta tai mitään muutakaan, pitää oppia niin paljon uutta ja hyvä niin. Keväälle on harjoittelupaikka varattuna ja ensimmäiset tentit on edessä, joten puuhaa riittää. Päädyimme kuitenkin siihen ratkaisuun että käymme hoidot läpi ja yritämme "loppuun" asti, vuoden loppuun mennään nyt ilman mitään hoitoja tai stressiä koko asiasta, sitten jonoihin ja katsotaan mitä tapahtuu.

Helppo olla kun ei stressaa...tai ainakaan tuota lapsettomuutta tällä erää, kyllähän minä luonnostani stressaan vaikka mitä, mut toistaiseks jätän tuon yhden sanan stressaamatta.

Pikkuisen olen alkanut jo joulua suunnittelemaan, koska eihän sitä koskaan voi liian aikaiseen aloittaa...harkinnassa on ostaa joulukuusi tänä vuonna, kotoa löytyisi sopiva nurkkakin sille. Edelleen rakastan joulua ja näköjään joka vuosi aloitan vaan aiemmin joulunsuunnittelun, mutta hyvin suunniteltu on puoliksi tehty ja tänä vuonna haluan että kotimme näyttää ja tuoksuu joululta. Sellaiselta kodilta, jossa olisi hyvä viettää ensimmäinen joulu pienen vauvan...ja kyllä se toivo vielä minussa elää, ehkä vuoden päästä meitä on kolme ja vietämme ensimmäistä joulua vanhempina.