vappu

Simaa ja munkkeja,ihan itsetehtyjä...lisäksi pizzaa, perunasalaatti omalla reseptillä ja tietysti nakkeja :) eli meidän vappu menee mässätessä ja näköjään ovulaatiota testatessa. Tuli postissa 30kpl ovulaatiotestejä, joten nyt testaillaan ja katsotaan josko siitä olisi apua viimeiseen clomikiertoon.
Sen jälkeen sitten alkaakin uudenlainen odotus meille, kävi miten kävi...joko odotellaan lasta seuraavat 9kuukautta tai odotellaan ensimmäistä IVF-hoitoa tulevaksi. Näillä mennään, jännittävä loppuvuosi näyttäisi kuitenkin meille tulevan. p.s.testissä hienoinen haamu ;)

jännitystä

Minua jännittää, minua pelottaa...entä jos hoidot ei auta,entä jos jotain menee pieleen...entä jos hoidot auttaakin?

En tiedä yhtään mitä odottaa, enkä tiedä kuka osaisi kertoa....enkä tiedä kelle kertoisin ja haluanko edes kertoa. Onneksi on mies jonka kanssa voin puhua...kultani joka on "salaa" ruvennut tutkimaan erilaisia hoitoja <3 

Mutta vaikka pelkään ja kiukuttelen, olen onnellinen...omalla kierolla tavallaan elämä hymyilee ja asiat etenee kohti meidän perhettä...kyllä meillä vielä joskus se vauva on :)

ei verkkoyhteyttä?

Minä vihaan noita soittoaikoja, linjat ovat aina tukossa ja vaikea saada yhteyttä hoitajiin...tämä päivä kyllä kruunasi kaiken ja sinetöi"suuren rakkauteni" kysin ivf-hoitajien soittoaikoja kohtaan. Kaksi ja puoli tuntia soittelin, uudestaan ja uudestaan painoin puhelimen  valitsin kännykän osoitekirjasta IVF-polin numeron ja painoin vihreää luuria... piippiippiip ja näytössä teksti "ei verkkoyhteyttä"
Eli mitä nyt,huomenna uusi yritys tai mentävä päivystykseen kipujen vuoksi...alavatsaa jomottaa ja jostain syystä rintoja vihloo koko ajan, kp taitaa olla 8 tai 9 ja mun kroppa on rikki, enkä saa yhteyttä lääkäriin...

Outouksia...tjtn

Huomaamattani olen kuluttanut aikaa lapsettomuus blogien seurana jo useamman vuoden, tänä aikana on monta raskautta alkanut,monta paria siirtynyt adoptiojonoon ja jotkut ovat vain "kadonneet" blogi maailmasta...ja yllättäen minä olenkin "se joka on yrittänyt useamman vuoden kuin me"
olen se henkilö jonka asemassa ei haluta olla ja pelätään että oma tjottailu muuttuukin yhtä pitkäksi ja tuskaiseksi tieksi kuin meillä...Ja loppujen lopuksi mekin olemme hoitojen suhteen ihan alussa.

En tiedä mitä odottaa lääkärikäynniltä, jos se aika sinne joskus saadaan. Onko edessä suoraan IVF vai jotain muuta? Ja kauanko saamme odottaa tietoa tulevasta ajasta? Ja miten toimitaan minun kipujen suhteen? Niin paljon olisi kysymyksiä eikä yhtään vastausta...

kiukku

ärsyttää...vituttaa...paska fiilis ja kroppaan koskee. Ei clomit tuoneet meille muuta kuin pahaa mieltä ja kipua.
Miksi nuo pienet pirulliset pillerit ei auta meitä, kaikkia muita kyllä auttavat...joka puolelta saa lukea miten viimeistään kolmannesta clomikierrosta raskautuu...en vaan minä,en vaikka mitä tekisin ja miten monta kiertoa noita clomeja söisi.

Jeps, kylkeen koskee ja raskausuutisia sataa jokasuunnasta...en jaksaisi olla positiivinen ja pirteä...toiveikas tai luottavainen...tyydyn odottelemaan kutsua polille ja kiukuttelemaan paskaa kroppaani

Kp 1...taas kerran

Kp1 ja kutsua polille odotellaan. Viimeinen clomikierto käyntiin parin päivän päästä...tuleepa nekin syötuä loppuun, vaikkeivat meille niisyä mitään hyötyä ole...endo vaan riehaantui kolmessa kuukaudessa kivuttomasta järjettömiin kipuihin... tämän päivän olen oystynyt toimimaan litalgin, panadol ja tramal kombolla...ai minäkö lääkkeitä söisin?

Adoptio

Olen viime päivinä pohtinut adoptiota vaihtoehtona, mutta eniten nyt mietityttää oma ikä...jos nyt olen 33 ja tuleviin hoitoihin menee aikaa ties kuinka monta vuotta. Rupeammeko vielä lähemmäs 40-vuotiaina monta Vuotta kestävään adoptioprosessiin vai voiko prosessia aloittaa jo hoitojen aikana.... hirveästi on taas luottoa siihen että biologinen lapsi saadaan.

Harmaa päivä → harmaa mieli...sais aurinko välillä paistaa.

Mutta positiivisempia uutisia, olen onnistunut kutistumaan yhden vaatekoon verran! Ja tänään menen varaamaan ajan tatuointia varten (Vaikka pitäisi säästää syksyn reissua varten)

helpotus

Lääkärin kanssa juteltu, yhteisaika suunnitteluun tulossa postissa ja IVF-jonoon mennään. Jollain tapaa tämä on helpotus meille,ainakin minulle, nyt en enää testaile ja stressaa seksin aikataulutusta, nyt voin hetken olla ja katsella tulevaa...ja valmistautua tuleviin rankempiin hoitoihin. Luotan edelleen siihen että kyllä minusta äiti tulee...vaikkakin hitaammin kuin monesta muusta :)
Näillä mennään, kp1 tuntuisi lähestyvän...ja samalla viimeinen clomikierto...
jännä juttu, siirtyminen clomeista rankempiin hoitoihin oli minulle jonkinlainen mörkö, kauhean pelottava ja lopullinen tuomio lapsettomuudesta. Mutta ei se enää sitä olekaan, tällä hetkellä tämä on minulle helpotus ja jotenkin jopa toivoa antava. Maailma ei kaatunut eikä taivas pudonnut...elämä näyttää ja tuntuu samalta, kevätkin näyttää etenevän ja kesä tekee tuloaan. Ainut pelottava tässä on kertoa tästä niille läheisilleni jotka jo ongelmista tietää...helppo on ollut kertoa pienestä avusta raskautumiseen,  mutta miten lähteä kertomaan koeputkihedelmöityksistä?

muoti-ilmiö?

Miksi minulla on tunne että jotenkin on "muodikasta" olla "lapseton".., eli julkkikset puivat omia "ongelmiaan" lehdissä. "Kerkesin jo sopeutua ajatukseen lapsettomuudesta ja sitten olinkin raskaana" tätäkin ihmettä odotettiin ja toivottiin jopa 8 kuukautta (tai jolain vastaavaa)
On hyvä että tämä kipeä asia saa julkisuutta, mutta itse kolmatta vuotta (enemmän tai vähemmän) yrittäneenä voin sanoa että vuosi on lyhyt aika...Vaikka vaikea se vuosikin voi olla...silti ihan normaalia odottaa vuosi raskautumista.

Meillä menossa kp jotain, en ole jaksanut pysyä perässä tai laskea,kuukautiset joskus ensi viikolla. Maanantaina kuitenkin lääkärin puhelinaika, ruvetaan jatkoa suunnittelemaan kun mulla kivut pahentuneet siinä määrin,että joka päivä menee särkylääkkeitä. Eli ei oikein pysty jatkamaan pelkkien Clomien turvin... Onhan tässä vielä tietysti pieni toive onnistuneesta kierrosta ja positiivisesta tuloksesta, mutta kuitenkin niin pieni etten itse siihen uskalla tai jaksa uskoa/toivoa. Tätä vuotta on vielä monta kuukautta, joku kuukausi se meidän pikkuinen ilmoittaa tulostaan...siihen vielä uskon että tänä vuonna vielä olen positiivinen ;)

hyväksymisiä

Tämä kuukausi meni oikeastaan plörinäksi projektin suhteen...kivut tekivät paluun ja olen tässä pari päivää yrittänyt soittaa polille, jotta saisin lääkärin kanssa jutella miten nyt lähdetään etenemään...

miehen kanssa on hyväksytty ajatus IVF: stä, hiukan vaan pelottaa nyt miten lähellä se on ja toisaalta mietin entä jos oltaisiin aiemmin asia hyväksytty ja siihen saakka edetty, meillä varmaan olisi jo lapsi tai olisimme edenneet adoptointiin...

Sellaisia täällä, kp16(?) en jaksa enää laskea...ovulaatiota en jaksanu tikutella,enkä muutenkään etsiä...ei vaan kiinnostanut. 

Sen sijaan Siskoni lupasi piirtää Uuden tatuointini, joten kunhan saan kuvan lähden varaamaan ajan (ja aloitan säästämisen) Aiemmasta suunnitelmastani poiketen haluan ottaa ihan uuden tatuoinnin, joka nyt tavallaan kuvaa tätä nykyistä tilannetta. Toiseen jalkaan nyt sitten tulee feeniks-lintu, jotenkin tuntuu että se sopii tähän hetkeen ja tähän asioiden hyväksymiseeni...Ja omaan "tuhkasta" nousemiseen.

It's my life 
It's now or never 
I ain't gonna live forever 
I just want to live while I'm alive 
(It's my life) 
My heart is like an open highway 
Like Frankie said 
I did it my way 
I just wanna live while I'm alive 
It's my life