kp1

Nää menkat alko pikkusen puskista...olin unohtanut että semmosia mun elämään enää kuuluu. Yleesä on kaameet pms-kiukkuilut ja itkut ollut viikkoa ennen ekaa kiertopäivää. Tällä kertaa ei ollu...aamulla vaan huomasin et verta tulee ihan kunnolla. Näköjään kropallakin on uus vuos ja uudet kujeet...saa nähä mihin tää menkkakierto tästä vielä kehittyy.

Kp1

Ihan vaan muistiin. Moneen vuoteen ekat menkat joihin ei liittyny mitään odotuksia, eikä aloiteta tai lopeteta mitään hormoneita...jokseenkin outo fiilis.
Mä siis alkuvuoden aikana testasin orgametrilin, cerazeten ja visannen...migreeniä, vuotoa ja masennusta. Nyt sitten mennään kipua hoitaen, mulle ei enää mitään hormoneita tungeta...ja tiiättekös mitä, ekaan kertaan mä oon selvinny vähällä lääkityksellä menkoista, tänään jopa pyöräilin viiden kilometrin lenkin...Minä, joka ei herran aikoihin ole tärinäkivun vuoksi ole voinut pyöräillä, pyöräilin ja nautin siitä. En tiedä mitä on tapahtunut, mutta olen ollut kivuton...tai no kivuttomampi kuin vuosiin. En ole päivittäin syönyt särkylääkkeitä, enkä nyt vuodon alettua ole tarvinnut kolmiolääkkeitä kuin yhden kerran.
Viikolla 17 olisi kuulemma magneettikuvaus, samoihin aikoihin taisi olla lääkärin tapaaminen ja selviää leikataanko milloin vai tuleeko taas tuomio ettei leikata. Vaikkakin nyt eivät voi vedota siihen että lapsettomuushoidot ensin, joten enköhän mä puukon alle pääse.

Mitäs muuta...oppari alkaa olla valmis, siis oikeesti valmis! Mun opinnot alkaa lähestyä loppuaan ja kesälle toivon saavani sairaanhoitajan sijaisuuden. Hurjalta tuntuu että jouluna mulla on opinnot kasassa ja vuoden pääästä olen töissä. Ihan ku oisin vasta hetki sitten aloitellut opintojani.

Toisaalta hurjalta tuntuu sekin että olen kirjoittanut tätä blogia neljä vuotta, lasta yritimme lähes seitsemän vuotta...joulukuussa 2008 jätettiin ehkäisy pois. Rahaa paloi lääkkeisiin ja jalkojani sain levitellä ties kuinka monta kertaa...tekisinkö kaiken uudestaan? En, koska meidän tiemme päättyi lapsettomana kaikesta huolimatta. Jos saisin aloittaa alusta, vaatisin laparoskopian ensin ja sitten hoidot. En lähtisi niin montaa kiertoa pelleilemään clomeilla. Monissa blogeissa päätös on toinen, saadaan lapsi ja kerrotaan miten tekisi kaiken uudestaan, mutta en minä niin voi sanoa. Minä en saanut mitä halusin, vaan minä jouduin etsimään uuden suunnan ja tien elämässäni....kyllä minäkin olisin halunnut sanoa että tekisin kaiken uudestaan koska...

kyllä se vaan välillä riipii niin syvältä, se suru lapsettomuudesta.

kp1

Säännöllisesti kahden viikon välein nykyään vuodan

kohti pas:ia (pasia...passia...?)

Nega veritestistä...ei yllättänyt.  Pakkasukot siirretään toukokuun kiertoon...
Ja jos uuteen ivf-kiertoon joudutaan, otetaan uusia keinoja käyttöön (kaikki keinot käyttöön)..mitä ne sitten ovat, en tiedä. Pidemmästä viljelystä oli puhe, lääkityksiä muutetaan jne ja alkioita siis jatkossa siirretään kaksi.

Jatkossa sitten plussan jälkeen jännätään kiinnittyikö yksi vai kaksi...

pp14/kp1?

Että näin päättyi taas kerran tämä homma. Tänään selvinnee milloin yritetään ne ruput sulattaa (ei muuten varmana selviä kumpikaan..en ees ymmärrä miks kakssolusina pakastivat ne?) Toisekseen pyydän että pääsen juttelemaan lääkärin kanssa siitä miten seuraava ivf toteutetaan, mitä ne muka voi tehdä että se onnistuis yhtään paremmin ku nämä aiemmat? Onko se muuten meidän viimenen ivf julkisella ku sehän on jo neljäs?

Jos ei muuta niin usko hoitoihin  on tyysti menny