pp5

Jännittää...jännittää...jännittäää. voi hitto et jännittää. En muista enää jännitinkö aiempien siirtojen jälkeen näin paljon, vai oliko ne kummatkin vain sitä pelonsekaista luovuttamista.
Nyt jännitän, nauramme ja jännitämme yhdessä. Keksimme kaksosille tyhmiä nimiä ja toisaalta mietimme miten elämme jos nyt ei onnistuta...nauramme lisää. Tällähetkellä olen niin hirveän onnellinen, enkä pelkää...sillä meillä on luvassa kaikkea kivaa, kävi tässä miten tahansa.
Minua oksettaa, särkee, nipistelee ja jomottaa. Minulla on yhtäaikaa kylmä ja kuuma ja itken onnellisille lopuille elokuvissa. Kaikki nämä "oireet" tulevat ja menevät ja voivat johtua crinonesta tai sitten meille on tulossa vauva (tai kaksi)... ai hitto tämähän voi päätyä kolmella eri tavalla  :D

pp5

pp5: vertaistuki

Te kaikki, jotka tällä samalla asemalla junnaatte (ja tekin, jotka jo täältä pääsitte). Te, jotka ymmärrätte tän tuska, tän surun, mutta samalla ymmärrätte sen pienen toivon joka meissä elää...tiedätte sen vahvuuden, millä tämän kaiken kestää. Toivottavasti jokainen meistä löytää onnellisen loppunsa ♥