Hormoonihirviö

Joko toi menopur potkii jo tai oon oikeesti aika paskamainen akka. Hermot kireellä koko aika, pelkään jo nyt et tää hoito menee yhtä vituilleen ku kaks (kolme) aiempaa jne jne. Miks helevetissä mä tähän ees läksin? Eikö me päätetty et pistetään pillit pussiin ja eletään iloista elämäämme? Mikä helvetti tässä nyt ois niin erilaista ku ennen et tää onnistuis? Kolmas lääkekombo menossa, enkä oikeesti kyllä usko että toi menopur mikään ihmelääke on...ei ainakaan netin ihmeellisen maailman mukaan :/

sekavaa

Minulla on hirveen sekavat tunteet tohon hoitoon lähdöstä. En toisaalta haluais koko hommaan lähteä...toisaalta olis helpompi jos se olis nyt alkamassa. Mitään toiveita tai uskoa mulla tohon ei ole. En käsitä miten osa teistä jaksaa toivoa ja uskoa onnistumiseen?

Mua inhottaa taas odottaa monta kuukautta, sitten odottaa lisää...ja pettyä...koska ei siitä kuitenkaan mitään tule.

Nyt riitti

siis tää mun masistelut ja synkistely...ei helevata ku itteenikin jo ärsyttää. Eihän tässä oo ku muutama viikko aikaa uuteen yritykseen (vielä en luota että siirtoon päästään, mut....)
Pakkohan tässä on itteni kasata ja piristää, ei kiukkusena voi mikään onnistua...vaikkei positiivisenakaan onnistunut.

Ajattelin kuitenkin et ehkä tässä jokusen kilon ehtis vielä tiputtaa lisää ennen sitä yritystä, on näköjään jokunen kilo lähteny ku vaatteet roikkuu päällä...ja rintsikat on liian isot (oli tissit ihan kunnolla turvoksissa vielä viikko sit, ku nyt rintsikoiden kupit kurmottaa tyhjyyttään). Ja ens viikolla soitan lääkärille, et saa nyt keksiä kaikki kikkakolmoset käyttöön tohon passiin ja syksyn hoitoon... Ai joo ja kolmen viikon päästä pitäis olla opinnäytetyöstä työsuunnitelma valmis esitettäväksi, pitää ehkä siihen vähän panostaa et saisin ensi syksylle valmiiksi koko homman.

Vituttaa kyllä edelleen tää tilanne aika rankasti...en vaan ymmärrä miks tän pitää olla näin vaikeeta meille? Oonko jotenkin huonompi ihminen tai olisinko huono äiti vai miksi?

ei niin positiivisia

Tiputtelu jatkuu...huomenna todennäköisesti kp1. Luget loppuu aamulla, enkä taida uutta pakettia hakea...mitä mä niillä? Mitenkähän nopeesti pas-kiertoon pääsee? Joko kesään mennessä on tuhottu meidän pakastealkiot ja suunnitellaan neljättä hoitoa syksylle... pitäisköhän selvitellä adoptiokuvioita jo.

Eiköhännää hoidot ja niiden onnistuminen on niin nähty...kolme epäonnistunutta tai keskeytettyä hoitoa...yhteensä neljä alkiota, kaksi siirtoa, lähemmäs kaksituhatta euroa rahaa mennyt lääkkeisiin ja lisää menee pian pas:iin. Ei mitään merkkiäkään onnistumiseen ei minkäänlaista toivoa onnistumiseen, munasolut ei hedelmöity, alkiot jakaantuu hitaasti ja siirtoon päässeet ruput ei kiinnity...pp 13 alkaa tiputtelu, pp14 onkin jo kp1... ja kaikkein pahinta, mä oikeesti luulin meidän onnistuneen, olin niiiin varma siitä. No väärässä olin...onneks en tuhlannut rahaa testiin

20% taitaa olla meidän kohtalo...